Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa

kkunaa ja et??lt? kantautuu kuuluviini joukko kes?isi? ??ni?, vi

ill? j??harmailla ja ilmeett?mill? silmill??n tuijottaa se minua ??neti, samalla kuin koko h?nen olennostaan huokuu vastaani kylm? h?ijyys. Min? tuijotan tiukasti vastaan, my?skin ??neti, vaikka sis?ll?ni kuohuu

ni seisovalle pikku satraapille sanoa jotakin murhaavaa, mutta en saa sanoja suustani, ainoastaan katseellani koetan sanoa h?nelle: Sin? Bo

luvallisiksi kaikenlaatuiset pime?t vehkeet, valheen, syd?mett?myyden, sanalla sanoen mitk? konnuudet tahansa, kunhan ne vain palvelevat h?nt? rahan, virkaylennysten ja t?hdist?merkkien pyydyst?misess?. Henke? pid?tt?en ja varpaisillaan seisoo h?n ven?l?isen santarmi

i? pit?m??n huolta siit?, etteiv?t valtiolliset vangit p??se karkaamaan. Muutama p?iv? sitten on n?et Vaasan l??ninvankilasta p??ssyt livist?m??n toimittaja Sundqvist sek? er?s toinen valtiollinen vanki, kuten olen

pikkumaisia m??r?yksi??n, syyt?? h?n silmitt?m?ll? vimmalla sanoja suustaan ja elehtii kuin mielipuoli herra Juveliuksen edess?. Kun on kysymys minun muuttamisestani vanginpukuun, erotan

i ja tuijottaa, kuin aikoisi minu

vangin j?lilt? on surkean ummehtunut ja raskas ilma. Heti Enehjelmin poistuttua siirrettiin

iikkumaan yhdess?kin lahkeessa. Ty?ni - historiallinen n?ytelm?, jonka edellisviikkoina hyv?ll? vauhdilla panin alkuun - on eilisen Enehjelm-kohtauksen johdosta kokonaan

ik? siihen edes totukaan. Yh? min? vavahdan sen kuullessani, vaikka olen ollut t??ll? jo puolitoista kuukautta. Mutta sen vaikuttaa kenties j?nnitys, ett? mi

o. Mutta h?n vet?ytyy syrj??n ja kynnykselle ilmestyy eilinen univormuniekka, jonka ulkomuoto kelmeine kasvoineen, pienin

?nkuin syrj?st? itse?ni tarkastelemaan: avojaloin ja ainoana verhonani suunnattoman laajat hurstihousut, jotka roikkuivat toisen olan yli kulkevan ainoan viilekkeen varassa, sek? karkea pellavapaita, jonka napin kuumuuden takia olen j?tt?nyt auki, niin ett? rintani loistaa paljaana. Tunnen niin suuresti muistuttavani puissa kiipeilev?? ja linn

n. Paremmin kuin eilenk??n ei h?n ole minua aluksi n?kevin??n, vaan huule

kuin nuoli sy?ksyy h?n sit? tutkimaan. Tiesi mik? salak?yt?v?n alku siin? on, jota tuo maankavaltaja nyt sel?ll??n koettaa peitt??, Huomatessaan, et

ens? pienen pahvirasian, jonka kannessa se

een ik??nkuin haistellakseen ja min? odotan j?nnityksell?, ryhtyyk? h?n my?skin maistelemaan sit?. Tultuaan jotenkuten vakuutetuksi, ettei se sent??n ole mit??n kemiall

tten: - Kuka ne on l?hett?nyt? - Mill?

tireht??ri noudattanut h?nen kieltoaa

eita, perheeni valokuva, pari teepakettia y.m. H?n h?mmentelee kapineita sormin, vet?? niist? y

yd?ll? olevien

kirja

? haavaa liiaksi kiintynyt nuuskintaansa, huomatakseen mit? min? ??nens?vyll?ni tahdoin sanoa, ett? nimit

malaisia sankareita". Huulet supussa sit? hetkisen silm?ilt

t? olisitte pysynyt ty?ss?nne

?riv?t houkut

peeton varovaisuuden puuska est?? minut niit? lausumasta. Sen sijaan huomautan vain siivosti, ett? kuinka kuver

?tt?? minulle joukon turhanp?iv?isi? ja tunkeilev

sotilasviran

iihke? viha. Alan katua, etten sittekin kaiken uhalla sanonut h?nelle jotakin murhaavaa. Ellei oikeutetulle vihalleen sen her?tess? anna ilmaa, j?? se tavallisesti pitk?ksi aikaa mielen pohjalle kaivelemaan. Niinp? niin? kahdeksana pitk?n? ku

doi

- kysyv?t vartiat, kun min? palaan kan

tt? t?ss? tulee huom

he katsovat minuun jonkunlai

olttaa tupakkaa ja sitten matkustaa halki kes?isen Suomen. Onhan liikkeellep??sy jo sin?ns? tervetullut vaihtelu, oltuani viikkom??ri? suljettuna kuumaan ja ummehtuneeseen koppi

edess?ni olevasta matkasta. Sitten levoton, vilkasuninen y? ja k?siss? on l?ht?p?iv?. Siin? kym

sek? passitettava sen mukaan toisia, etel??n k?sin menevi? vankeja. Nyky??n pid?tet??n n?et rajalla joka ainoa Ruotsista tulija, olkoon h?nell? sitten kuinka selv?t paperit tahansa

v?t ollut t??ll? vankilassa ja joka sairastaa jotakin vaikeata syd?nvikaa, sek? er??n rintamalla olevan ven?l?isen everstin rouvan, joka on palannut Ruotsista vanhempiaan tervehtim?st? ja jonka olen kuullut erikoisesti katkeroituneen siit? kohtelusta, jota l??nin - h?pe? sanoa suomalainen - kuvern??ri

ankilan varushuoneessa t?m?n tunteeni vartialle, joka kai

atteita p??lleni, saapuu varus

man hempeit? valmisteluja. - T?nne on tullut kuvern??rin m??

sa istumaan vastap??t? muuatta nuorukaista, joka oli k?siraudoissa ja jota vanginvartia kuletti Helsinkiin. Nuorukainen ei tiennyt mihin katsoa ja kaikkien vaunussa olijain kasvoilla kuvastui

y minun itseni

niille, etteiv?t panisi teit? k?sirautoihin, - neuvoo tireht??ri ja kiiru

it? my?ten on kaikki hyvin. Mutta ne k?siraudat

emaankaan, sill? k?sirauta-uutinen on minut siin? m??rin saanut pois tasapainosta. Sen min? kaikesta luetusta vain tajuan, ett? minut Pietarissa tullaan asettamaan syytteeseen niiden ja niiden Ven?j?n rikoslain pyk?l?in nojalla "kuulumisesta rikolliseen j?rjest??n, jonka tarkotuksena on Ven?j?n kanssa sodassa

lla santarmialiupseerit ymp?rilleni, yksi joka puolelle ja itse ratsumestari etunen??n. R?m?ht?en paljastuvat sapelit, kukin aliupseeri asettaa s

la meid?n on t?ytynyt ulkonaiseen sortoon suhtautua, on ollut omiaan kansaamme vaivuttamaan. Onhan meill? osa yleis?? sekavassa kaunosieluisuudessaan kokonaan unhottanut sen militarismeista raaimman ja tukahuttavimman, johon meit? tallaava tsaarivalta nojautuu, muka ihmisyyden nimess? pauhatessaan saksalaisen militarismin vaarasta ja sen kukistumista toivoessaan siis samalla toivottaen voittoa oman kansansa sortajalle. Toinen osa yleis?st?, suurien varovaisten joukko, suhtautuu pelolla, ep?luulolla ja tuomiten siihen kielt?m?tt? maan jaloimpaan nuorisoon, joka syd?mens? ??nt? totellen on ryhtynyt aktiivisiin toimiin ja l?htenyt vieraille rannoille, val

kerran k?yt?nt??n yhden niist? harvoista ven?j?nkielisist? lauseparsista, joita V.K.

m.m. my?skin kirjallisista kysymyksist?, sill? ensi tutustumisessamme esitt?ysi h?n - ammattitoveriksi, kertoen kirjottelevansa runoja. Siivon, hiljaisen ja kohteliaan miehen vaikutuksen on h?n l?peens? tehnyt ja min? olen p??tellyt itsekseni, ett? h?n on parasta lajia mies, mit? santarmin univormussa yleens? voi olla. My?h

? ja m.m. Lutzkin kaupunki on tullut vallotetuksi. Siit? miehill? ilo. Ratsumestari luulee, ett? minulla ei siit? ole viel? mit??n tietoa, mink? vuoksi h?n asettuu eteeni tekem??n siit? selkoa. Edelleen kertoo h?n, ett? sota ei voi nyt en?? kauan kest??, sill? Ven?j?ll? on aseissa kokonaista kuusitoista miljoonaa miest? ja se kykenee nyttemmin vaikka ihan yksin??nkin saattamaan sodan voi

ja k??nt?ess?ni katseeni sille suunnalle,

i junaan? kysyn min? p?yristyen itselt?ni. Pit?isik?h?n t?ss? jo hyvin puhein ryhty? sit? est?m??n? Mutta olkoon, en vii

ua viitataan ottamaan kaps?kkini, saattajat asettuvat ymp?rilleni ja ni

astaan, toisia l?hetet??n etel??np?in. Edellisten joukossa huomaan pari nuorukaista, jotka ovat k?siraudoilla kytketyt toisiinsa kiinni. H?pe?llist?! Kasvonpiirteist?

meilt? p??syn ja neuvoo tavalliseen matkustajavaunuun. Tireht??ri on anta

pari vuorokautta kest?v?st? matkasta ahtaassa ja ummehtuneessa vankivaunussa

., jotka l??ninvankilassa ovat usein k?yneet minua tervehtim?ss?, eiv?t sattuisi asemalla olemaan! Ainakin vanhempi heist?, herkk? ja hermostunut ihminen, py?rtyisi varmasti n?hdess??n minut paljastettujen miekkojen keskell?, luullen

aston. Kelpaapa siin? oleksia eik? ole pelkoa tungoksesta, sill? meit? on vain viis

ani, saadakseni kiinni mainittua k?sitett? edust

har

y?k?ytt?? l?hinn?

hteisymm?rryksen silta, jota my?ten voi v?hit

tuntisin jo aika siedett?v?ksi, ellei mieless?ni yh? h??m?tt?isi ne kamalat k?siraudat.

utta juna tuntuu kuin paikoilleen juuttuneelta

edess? vahti-Aapeli, luutatynki k?dess??n, ja n?hdess?ni h?nen p?ivettyneen, totisen naamansa, tulvahtaa mieleeni joukko koulupoikuuden aikaisia muistoja... Ja ellen kovin erehdy, k?vell? tepsuttaa tuolla rautatiekadun p??ss? korttir?ijyss??n Mattilan ukko, vanha juureva merimies, oikea pikiorava "Toivon-herran" ajoilta, ja tupruttelee ven?j?nlehtisavuja ikimustuneesta kopastaan.

t suuriin py?kkipuisiin koteloihin pistetyt browningit. He ovat asettuneet jo mukaviin matka-asentoihin eik? k?siraudoista n?y merkki?k??n. Eiv?tk? he koko matkan

ulkitsi minun Pietariin siirtoani koskevan m??r?yksen. Se on nuori mies, nimelt??n Aksionof, kotoisin Moskovan tienoilta, mutta ollut poikasena kauppa-apulaisena Viipurissa sek? k?ynyt siell? hiukan suomalaista kansakouluakin, joten h?n osaa riitt?v?n hyvin suomea. Sotapalveluksensa on h?n suorittanut tykkiv?ess?

umoria ymm?rt?v? mies. H?nen nimens? on Vavrishtshuk, h?n on aikaisemmin palvellut husaarina ja ottanut osaa Japanin sotaan. Helsingiss? on h?n palvellut santarmina jo useat vuodet sek? oppinut toimeentulevasti suomea puhumaan. Pian olemme k?sin? Mandshurian lakeuksilla suoritetuissa huimissa rats

h?nen suurip?isen ja lyhytsivuisen hevosensa, aiheuttaen minulle vilpitt?m?n naurunpuuskan. Mutta h?nen aito husaarimaiselle mielikuvitukselleen t?yty

een keskusteluun eik? ota vastaan paperossia eik? karamellia, kuten toiset. H?n istuu enimmiten yksin??n ja pit?? hyv?? huolta komeista, punertavista viiksist??n. Kaikilla heill? on mukanaan hy

sis?lt?v?n myrkky?. Mutta kun p??ns?rky yh? yltyy, h??tyy h?n lopulta sit? itse pyyt?m??n, tiedustellen samalla, etteih?n se vain myrkky? sis?ll?. Kun sanon, ett? otinhan min? ?sken itsekin samanlaisen ja istun viel? ilmiel?v?n? t?ss? paikallani, rohk

a, nouskaa, o

y?n h?myss? vierii pitkin laajan, puisen asemasillan reunaa, jossa tungeksii joukko odottajia. Olemme perill? tsaarivallan p??kaupung