Leo Tolstoin kertomuksia
s pys?htyi
n alaston olisi ollut hyvill? retkill?, niin kyll
alastomana oltavaksi. Jumala varmaan ohjasi tieni h?nen luoksensa, muutoin h?n olisi ollut hukassa. Mit?s t?ss? muuta saatoin tehd?. Tapahtuu
u penkin kulmalla liikahtamatta; k?tens? h?n oli laskenut polvilleen, p??ns? rinnalleen ja,
k? sinulla Jumal
i uuninpuoliseen nurkkaan ja sai sielt? illallista. Ruokakupin asetti p?yd?lle, ka
yt, jos maist
iirsi
?yt??n, poikas
en miehet rupesivat sy?m??n. Mutta Martta istui p?
Ja ?kki? vieras k?vi iloisen n?k?iseksi, lakkasi rypi
kko korjasi ruuan ja rupes
kaukaa v
ole n?ilt?
sin? tiell
en sa
sinut
n Jumala
astiko si
p??lt??n kauhtanan, puki sen p??lleni ja k?ski tulla mukanaan. T??ll? t
juuri sen, jota oli paikkaellut, ja ojensi sen vie
akaan. Pue se p??llesi ja asetu makaamaan,
n, pukeutui paitaan ja
?n, otti kauhtanan ja k
auhtanan liepeell?, mak
n h?nen aj
ja ettei huomenna ole leiv?nmurua; muistellessaan antaneensa pois paidan ja housut
kuuleekin, ettei Simokaan nuku, k
o kuu
H?
uutta alustaneeksi. Kuinka sit? huomenna
a pit?? huol
eni v?h?k
ihmiselt?, mutta miksi s
ankaan
imo
it?
mutta miksi meille e
oi siis: "Kyll? sit? jo on puhuttu kylliks