Aikakone

lok

mmasti kavahtavani noita kalpeita olioita. Niill? oli juuri sellaisten matojen ja muiden el?inten puoleksi haalistunut v?li, joita s?ilytet??n spriiss? el?intieteellisess? museossa. Ja

iljaa suureen saliin, miss? pikku ihmiset nukkuivat kuutamossa - Weenakin oli heid?n joukossaan sin? y?n? - ja tyyntyneeni heid?n l?heisyydess??n. Silloin muistin, ett? muutaman p?iv?n kuluttua kuu olisi viimeisell? n

keasti tunkeutuisin n?ihin maanalaisiin salaisuuksiin. Mutta niit?p? juuri pelk?sin. Olisi ollut aivan toista, jos minulla vain olisi ollut toveri! Mutta olin n

Woodiksi, huomasin et??ll? yhdeks?nnentoista vuosisadan Bansteadin suunnalla suuren viheri?isen rakennuksen, joka laadultaan erosi kaikista t?h?n asti n?kemist?ni. Se oli suurempi su

emaan. Mutta p?iv? kallistui iltaan, ja olin huomannut tuon rakennuksen vasta pitk?n, v?sytt?v?n kiertokulun per?st?. Niin

itsepetosta. sill? siten koetin viel? toisenakin p?iv?n? v?ltt?? kammoamaani kokemusta. P??tin siis laskeutua kaiv

Ja laskettuani h?net maahan aloin kaivonkannen yli kopeloida astuimia. My?nn?n tehneeni sen melko nopeasti, sill? pelk?sin rohkeuteni loppuvan. Aluksi Weena h?mm?styneen? katseli minuun. Sitten h?n p??sti kovin surkean huudahduk

s korkeata ilmatorvea my?ten. Laskeutuminen tapahtui kaivon sein?mist? esiin ty?ntyvien metallitankojen avulla, mutta kun n?m? olivat laitetut minua paljon pienemm?n ja kevyemm?n olennon tarpeita s

n niin nopein liikkein kuin mahdollista. Vilkaistessani yl?sp?in n?in kaivon aukon pienen sinisen kiekon tapaisena, ja siin? kimmelsi t?hti; pikku Weenan p?? n?kyi py?re?n? tummana pallona. Alhaalta kuului

alan p??ss? oikealla pienen aukon sein?m?ss?. Heilautin itseni siihen ja huomasin sen kapean, vaakasuoran tunnelin suuksi, johon voisin asettua lep??m??n, ja jo oli aikakin. K?sivarsiani pakotti, selk??ni

tyv?n valon tielt?. Syyst? ett? he eliv?t l?pitunkemattomassa pimeydess?, kuten minusta n?ytti, heid?n silm?ns? olivat tavattoman suuret ja herk?t, pohjattomassa syvyydess? el?vien kalojen silm?ter?in tapaiset, heijastaen valoa samalla lailla. Uskon varmasti heid?n n?hneen minu

tani. Silloin sanoin itselleni: "Olet t??ll? nyt sit? varten", ja tunnustellessani tiet? tunnelia pitkin huomasin koneiden jyskeen yh? kasvavan. Pian senj?lkeen sein?t katosivat ymp?rilt?ni ja min? saavuin

vasta vuodatetun veren hieno huuru. Jonkun matkan p??ss? keskik?yt?v?? alasp?in oli pieni, valkeasta metallista tehty, aterian tapaisella katettu p?yt?. Morlokit siis ainakin olivat lihansy?ji?! Jo silloinkin muistan ihmetellen miettineeni, mik? suuri el?in oli mahtanut viel? olla elossa, josta oli saatu tuo

eissa. Olin tullut aseitta, l??kkeitt?, tupakkavehkeitt? - v?liin kaipasin tupakkaa hirmuisesti! - viel?p? riitt?m?tt?min tulitikuin. Jospa vain olisin tullut ajatelleeksi kodakia! Sekunnissa olisin voinut saada vilauksen alamaailmasta ja tutk

nnut tulitikkuvarastoni huvenneen noin v?hiin. T?h?n hetkeen saakka ei ollut kertaakaan p?lk?ht?nyt p??h?ni, ett? niit? oli

elist? hajua. Luulin kuulevani noiden pelottavien pikku olentojen hengityksen ymp?rill?ni. Tunsin k?dess?ni olevaa tulitikkulaatikkoa hiljaa vedett?v?n pois, toisten k?sien takaap?in nykiess?

kertaa he eiv?t s?ik?ht?neetk??n niin vakavasti ja luokseni palatessaan he p??steliv?t omituisia naurun??nn?hdyksi?. My?nn?n olleeni hirmuisesti peloissani. P??tin sytytt?? uuden tulitikun ja paeta sen valon turvin. Tein sen ja suurentaen tulen tuikkua taskus

lisilt? he n?yttiv?t - kalpeine leuattomine kasvoineen ja suurine luomettomine. punaharmaine silmineen! - kun siin? tuijottivat sokaistuina ja h?mmennyksiss??n. Mutta enp? pys?htynyt t?llistelem??n, sen voin vakuuttaa. Per?ydyin j?lleen, ja kun toinenkin tikkuni oli sammunut, raapa

vapauduin morlokkien otteista ja kiipesin nopeasti ilmatorvea yl?s heid?n j??dess??n alas tuijottamaan ja vilkut

matkalla taistelin hirve?sti py?rrytyst? vastaan. Useita kertoja p??t?ni huimasi ja tunsin putoavani. Lopuksi kuitenkin jollakin tavoin kapusin kaivonkannelle ja kompuroin tuosta turmion kidasta huika