Iloisia juttuja I

ahta kauheampi kuin Jerusalemin temppeli Salomonin aikaan. Portin luona vahti er?s sotamies, jota ensin luulin Villeksi, vaan ei tuo s

paikastaan liikahtaa. H?n koetti mulle neuvoa ja selitt??, miss? huoneessa

n sotamiehen antamaan mulle lakkinsa, p??llysnuttunsa ja kiv??rins?: min? j?isin vahtiin ja h?

? vuottelen, vuottelen hyv?n aikaa, eik? kuulu sotamiest? takaisin tulevaksi eik? Ville?

j?, yksin kantap?iss?kin. Oli jos jonkinlaista silan solkea. Kun se tuli portille, m

ppaniasta

?n komppaniasta, Nils

pletscho! - Vai etk? tunne

ut kuulemaan sit? Taskis-Ville? mainittavan? Enk? min? ole oikein humalassak

let? - Mitk? su

hyv?t! Kyll? vihollinen n?it? pel

aan -

tarttui

ali sin? olet! Jos vaan et heit? irti,

sis??n, tuli miehi? ulos kasarmista. Se ?skeinen v

nyt apuun! T?m? herra t?ss

lkoi kysell? tarkemmin, mik? mies min? o

kaivaa taskustani semmoista kappaletta, jos

asiaa. Kerroin oikein latukantasiaan, mitenk? se nyt t?ll?

si mit??n tehnyt, vaik

oettelin, tokko sinussa

anut hievahtaa vahtipaikastaan. Tuskin se sotamiesparka olisi siit? selvinnyt, jos en min? oli

niin n?yr?sti l?htenyt, olisin

? kiv??ri, s

? purisi ja me