Muistojen komeroista

osen vuoro

kin Kyr?joen vartta, ihmettelimme, miten ei t?llainen aate ollut ennen mieliimme pujahtanut. Kaiket ihanat kes?t oli aherrettu t?itten kimpussa aivan samoin kuin talvetkin, niin ett? oikein tuntui omituiselta nyt t?ss?, alettua kuudettakymment??n kiivet?, vasta ensimm?ist? kertaa viett?? kes?lomaa oikein arkisella viikoll

t siki?m?tt?. Ne sellaiset kuuluvat kaikki

nha. Etel?-pohjalaiset vainiot upeilivat niin kauas

kes?inen viikko vapautta, vaikutti niin kuin ?ljy j?seniimme. El?m?ss? lupasi avautua meille, ty?miehillekin, uu

dyimme milloin leipuripuodin edess?, millo

taivaslaella. Illan tullen alkavat lyhyet, ?ksyt tuulenpuuskaukset h

se oli. Mutta jossakin kalliolla piti n?ill? tienoin oleman torppam?kki, jossa asuu minun vaimoni t?ti miehineen. En ollut

. Kyll? meill? kahvikup

menimme he

t siihen, ett? olemme l?hell? t?din majaa. Ja ennenkuin oikein huomaammekaan, on tuossa kallionreunalla laudoitettu tup

dahdamme

in?

n edest?mme ver?j?n, joka on tarkoin suljett

ket??n kotona

llan l?hell? ja ensimm?iset raskaat sadep

e alkaa roiskia. Arvaamme, ett? he pelk??v?t, kaksi vanhaa ihmist?, tiet??kseni. Voivat meit? rosvoiksikin luulla. Aion juuri menn?

.. Keit?

helle ovenrakoa ja

is??np?in niin, ett? olin v?h?ll

hauskaa

i, noin 70-vuotias muori p

, ett? iloinen reipas tervehdys oli todellakin l?htenyt t?st? paitasillaan se

?! T??ll' o

anha miehen ??ni, joka tuntuu

t?ren mies!

e pois sateesta ja kysymme saammeko y?sijaa ja saisimmeko tuoda py

rtaa tulee, viel? h?nt? kysyy, kun ensi

ousujaan napittaen j

pannut kahvipannun tul

?skee muori ?ij?? jo a

a juostessaan ja yritt?? katsahta

hypp?? h?n p?yt?lavitsalle, ottaa lautaselta viilipunkan ja heitt?? sen a

? t?m?n verrattoman ketteryyd

i, ett? kun sokeri on niin kovaa. Muori on jo k

le, mikset kas

atkasta p?yd?lle. Samalla jostakin nurkasta v??nt?? sylin t?yteen s?nkyvaatte

juttelemaan. Muori johtaa puhetta, kyselee meid?n perhekuulumia, kertoo omiaan ja on iloinen, ett? nyt kerrankin tultiin. Tuskin olemme lopettaneet sy?misemme, kun muori jo tuo kahvit. Taas h?n heitt?? tarjott

tiesin jo ennest??n; my?skin, ett? lapsia on Amerikassa, sek? ett? he kahden tekev?

ttelemaan. Kello o

kkaa h?n haukot

t?ss' kupsehditaan, niin aamulla on

seurattava, ellemme odottaneet h?nt?

eko siin? y

uotiin, jonka avatusta ovesta tuoksahti vasta

uossut edel

nuo sein?t, h?n sanoi, kun se

s?mme punniten, suojaav

lisi arvannut ajat

alle! Vet?k?? p??h?nne

ieksi h?nen paitaansa. Painaessaan o

deks?n ajoissa

?n tuvanpuolelle, jossa porstuanovi h

jo s?ngyss?,

e viel? t?ss?

lvollista ihmist? kuin t?m?, uudis

jotakin. Mutta kaikki t?m? jousta

ahkasiin. Ja muorin ennustus, ett? kyll? sie

?t vuodettamme. Mutta sitten hiljeni kaikki ja me aloimme

n. Mutta kello oli tuskin livahtanut yli 5:n, kun oveemme ly?

?s? Kahvi on jo ollut aikaa valmiina

itten sy?d??n aamiainen yhdess? talonv?en kanssa. He ovat jo t?n?

a timotee- ja apilaniitty?. Vieress? on haka, miss? karja ja hevonen ovat laitumella. Komeana upeilee n

a ja el?m?n kannattavaisuuden uskoa. Ei yht?

aan l?hd?ss?, Mutta silloin jo muori niitt??, turpea, tuoksuva apila kaatuu. Aidan toi

tava, hyv?ilev? ??ni samalla, kun pieni ter?

allannut kummallinen

t ja tekem?tt?m?t t

semme etsim?ss? sopivaa kotiinpaluutiet?, ettei tarvits

i aikoneet. Kesti kuitenkin niin kauan, ett? se synnytti mieliss?mme uud