Sota ja rauha IV

ti luettelo k?dess? kaikkien ven?l?isten nimihuudon, mainiten Pierre? celui qui n'avoue pas son nom,[40] Upseeri loi kaikkiin vankeihin v?linpit?m?tt?m?n, velton katseen ja k?ski vahti-upseerin toim

utioita paikkoja t?rr?tt?vine uunineen ja savupiippuineen, siell? t??ll? mustiksi palaneita kivitalojen seini?. Pierre koetti tarkastaa palaneita paikkoja, mutta h?n ei tuntenut tuttuja kaupungin korttelia. Paikotellen n?kyi palolta s??styneit? kirkkoja. Ehe? Kreml kuumotti kaukaa valkeana tornihuippuineen, joista korkeinna kohosi Iivana Suuren torni. L?hell? kimalteli iloisesti Novodjevitshin luostarin

lla, jonka ohjissa oli sotamies. H?n tunsi sen rykmentin soittokunnan reippaista s?velist?, joita tulvi kent?n vasemmalta laidalta ja erityisen selv?sti tunsi ja k?sitti h?n sen siit? listasta, josta ranskalainen upseeri oli aamulla huutanut vankien nimet. Pierren olivat ottaneet kiinni yksist??n sotamiehet ja kulettaneet paikasta toiseen kymmenien muiden kanssa, joten he olisivat voineet h?net unohtaa ja sekottaa toisiin. Mutta n?in ei tapahtunut, sill? ne vastaukset, jotka h?n oli antanut kuuluste

jota ymp?r?i laaja puutarha. Se oli ruhtinas Shtsherbatovin talo, jossa Pierre oli ennen k?ynyt monta ker

atettiin kuudentena. H?net vietiin lasigallerian ja kahden eteisen kautta, jotka ol

h?nen luokseen. Davoust istui katsettaan nostamatta edess??n olevasta paperista, jota h?n

ti suostuvan pysym??n jonkun aikaa k?rsiv?llisen? ja odottamaan vastausta, tunsi Pierre, ett? jokainen viivytyksen tuokio voi maksaa h?nelle hengen; mutta h?n ei tiennyt, mit? sanoa. Sit?, mit? h?n oli sanonut ensim?isess? kuulustelussa, h?n ei en?? uskalta

ust tyynell?, kylm?ll? ??nell? n?ht?v?st

osseet pitkin Pierren selk?piit?, ta

vez pas me conna?tre, je n

st sanoen n?m? sanat er??lle toiselle kenraalille, j

?kkin?isen v?r?j?v? kaiku san

li herttua. - Non, Monseigneur, vous n'avez pas pu me conna?tre. J

m? - toist

ouhof

prouvera que vous

i Pierre rukoilevalla, mutta

lisen suhteen. He tunsivat kumpikin h?m?r?sti t?n? yhten? hetken? lukemattoman paljon asioita ja he k?sittiv?t, ett? he kumpikin ovat ihmislapsia ja velji?. Ensi katsahduksessa oli Pierre Davoustista, joka oli nostanut ainoasta

verité de ce que vous me dite

ja h?n mainitsi rykmentin, sukun

que vous dites,[50]

lla ??nell? esitt?m??n todistuksia

??n adjutantti ja ilmo

a tiedosta ja rupesi panemaan kiinni nuttunsa

iem??n h?net pois. Mutta mihin h?net oli viet?v?, sit? Pierre ei tiennyt, takasin vankeuteenko vaik

a n?ki, ett? adjutantti

noi Davoust, mutta mit? "ni

kuka tosiaankin oli tuominnut h?net mestattavaksi? Ne eiv?t olleet ne ihmiset, jotka olivat kuulustelleet h?nt? tutkijalautakunnassa, sill? niist? ei ollut yksik??n tahtonut eik? n?ht?v?sti voinut sit? tehd?. Se ei ollut Davoust, joka oli niin inhimillisesti h?neen katsonut. Yksi hetki viel? ja Davoust olisi ymm?rt?nyt, ett? he tekev?t pahasti, mutta tu

tys, olosuhte

nt?, Pierre?, riisti h?nen el?m?