Uusi aika Romaani
i. H?n teki p?yt??, Varam?en Iikka apulaisenaan. T?m? Iikka oli 17-vuotias poika, renkin? Varam?en nuorella is?nn?ll?. Poika oli tekij?sukua. Oli todellakin somaa
ivan, tarkkaavasti hymyilev?n ilmeen, kun poika sattui pys?htym??n ty?ss??n ja katselemaan muutamaa vuotta vanhempaa toveriaan, jolta h?nen mielest??n ty? k?vi niin puhtaasti. Heill? n?ytti olevan hyv?t v?lit. Iikka oli kohottanut Vihtorin esikuvakseen. T?m?n puheet otti h?n op
kun s? niin hikoilet
man peremm?lle, mutta ei aikonutkaan
riv? kehumasana putoaisi. V?list? sellainen sana jo livahtikin, mutta useimmiten jotenkin kynityss? ja laihdutetussa asussa. Se saattoi muodostua matkalla pikkuohjeeksikin. Mutta silti ymm?rsi Iikan herkk? korva ??nens?
iomakive? vanhan, tottuneen nikkarin vakavalla, h?t?ilem?tt?m?ll? tavalla. Sill? aikaa Vihtori alotti
olla aina ensim?isen? nuorisoseuratalolla, vaikka h?n asui muutamain kilometrien p??ss? kyl?n et?isimm?ss? kolkassa. T?m? her?tti jo toisten ik?toverien huomiota. Miten se niin aikaiseen ehtiikin? he toisiltaan kyseliv?t. Muuan pari juoruili takanap?in, ett? kun ei Niilon tarvinnut muka tehd? kotona juuri mit??n, h?n jouti hyvin. Heid?n piti tehd? enemm?n, uskottelivat. Ei t?ss? ollut per??. Mutta se oli totta, ett? Niilon kotona ei ollut h?yl?penkki ollut kunnossa niin? vuosina, joina Niilo olisi voinut sen ??ress? yritell?. H?n oli sen n?hnyt sola
sis?llisen tunteensa kuohuvasta vaatimuksesta, hyv?ss? uskossa, ilman v?hint?k??n vilppi?. Se teki Samelille hyv??. H?n innostui opastamaan toveriaan suurella ha
nhaksi harjoittelemaan. Jotkut laskivat h?nest? hieman pilaa, mutta pian sai h?n j??d? rauhaan, toveripiirin ulkopuolelle. Eik? h?nt? muistettu monee
kulisseja, jos se sopisi. Ja se sopi. Kanteleinen itse ryhtyi Kustaata apuamaan kehysten kokoamisessa. Kustaa ompeli paikat rikkin?isiin kaukaisiin ja alotti maalauksen. H?ne
i ollut koskaan ennen kuullut mit??n perspe
?in
ett? t?ss? kulissimaalarissa oli niin val
?lle p?in. Kanteleinen asetti rinnan kaksi mets?kulissia ja n?ytti lampulla. Kustaa, silm?kul
... ei n
uusi Kantelein
siihen niin v?litt?m?sti, ett? itse arkatunto
s ne t
omen", jota viime aikoina oli paljon laulettu, mutta huulet v?risiv?t. H?n oli
t?m?aukon vieress? seisoi muuan m?kinmies ja k?det housuntaskuissa tuijotteli Kustaan maalaamia