Agnes

ertoi Antti seuraavana aamuna.

vyitte

kuinka se aika niin luiskahti. Olimme kaikki niin iloisella ja v

siell?

in kaunista kuin nyt. Ilma oli selke?, ei tuullut ei niin hive

nous

h?milleen. Emme tulleet niin tarkanneeksi, kun ist

oika juuri oli tuonut. Ja sit? katsellessani kysyin noin ni

n? nyt pid?

oikein sanoa. Min? ota

stuneet h?

vaikka t?ytyy my?nt??,

oman vi

muuten aikomus menn? purjehtimaan t?n?

an min?

isi? Tule nyt sent??n

in olisin odottanut. Siit? syyst? oli ??neni v?h?

inua kummink

, L

ni ja koetti kats

itsee? h?n kys

nomalehden pois k?sist?ni

ntti. Ei se m

ett? rupeisit

inka olen ennen o

en rintaansa kiinni, ettei

yv?ili

n. Eth?n sin? to

?kki? vallannut, en semmoista viel? koskaan ennen ollut kokenut. Olin aina oll

in h?nt? rajusti syliini, upotin silm?ni syv?lle

minusta, rakastatko sin? minua, sano! Etk? koskaan, koskaan minua unhota-min? en sit? kest?i

iisi, mit

ja koetti ir

t! Kuka

e?n? h?n vastasi tus

. Pid?nh?n min? sinu

an ole minulle uskollinen, Antti? Eth?n? Eih?n se ole pakosta?-Sano, jos olisit vapaa, jos saisi

, t?m? alkaa

i et

ymyksesi on niin

osivat hervottomana alas. Min? k??nnyin pois, menin takais

, Liisi? Eth?n ole mill

a yht?kaikki kuului ??ni povessani, joka sanoi, ett? h?n oli oikeassa, ett? k?yt?ksen

atsoi k

l?hte?. Tul

? taistelua, ennenkuin hi

ul

kemaan neiti Werth

noa. Mutta sen ep?r?imisen vaikutti ehk? minun ?skeinen mielen

? Jospa vastoin tahtoani luulevais

t?ytyi tukehuttaa se tunne, t?ytyi r

sanoin, sill? min? tahdoin n?yt

toimitettavaa kotona.-Tulen

kuin

on, siin? oli hyv? tilaisuus mietiskell? kaikenmoista, sill? l?heisyydess? ei ollut y

isi Agnesiin? Pit?isi h?nt? kauniimpana, vieh?tt?v?mp?n? minua? Mutta olihan se vallan luonnollista, kuinka h?n voisi muut

ka ei olisi sit? unhottanut. Oliko kumma? Monta vuotta olimme olleet yhdess?, joka hetki h?n sai tiet?? ajatukseni, niiss? ei ollut h?nelle mit??n uutta

siin? Hylk?isi

. Velvollisuuden t

vastoin h?nen syd?mmens? taipumusta. Raskasta olisi joka p?iv? n?hd? j

inuun yh? enemm?n ja ehk? alkaisi h?n vihatakin, koska minun t?hteni t?ytyisi k

h?n ehk? kuitenkin joskus muistelisi meit? hyv?ntahtoisella hell

Ja menisi Agnesin

apahtunut. Enk? sit? soisi? Enk? soisi, vaikka

uteni, kun ei se etup??ss?

aukseen, jota seuraisi tuskallinen her??minen, h?pe? ja katumus? Mik? pela

ittaisin, ja-voittaisin h?nen syd?mmens? j?lleen. Voittaisin t?ydellisemmin kuin milloinkaan ennen. Ja me olisimme taask

vuoroin, vuoroin on taas suosiollinen, heittelee h?nt? toivosta ep?toivoon, ja saa niin Antin intohimon yltym??n yh? kiihke?mm?ksi. Silloin vasta Agnes hylk?? h?net, sys?? h?net ivallisesti luotaan. Antti k??ntyy sairaaksi, on kuolemaisillaan. Min? rienn?n h?nt? hoitamaan, l?yd?n h?net k?rsiv?n?, s?rkyneen?, rikkirevittyn?, ilman ainoatakaan yst?v??. H?n hourailee

Agnes kapusi yl?s ja keikkui ylimielisesti harjun reunalla. Antti varoitteli h?nt? ja tarjosi k?tt??n avuksi. Mutta Agnes ei siit? huolinut, va

allaton ja tottelematon, h?n sanoi, m

neeni.-Mutta teh?n tai

sti s?

a kiltti. Antak

i aikaa, kuin Antti laittoi

lla ik?v? e

ensi

avonaisesti h

Liisi? Olitko si

??n. H?nkin vaikeni het

nttiin,-min? nyt kysy

ili ja hiljensi ?

aipuvainen mus

gn

, peitt??kseni, sill? jos mahdollist

en voisi tulla

e jotenkin luon

n t?ydellisesti

llisesti seuraa katkera her??minen. Luuletko sin? todella, ett? senlaiset ominaisuudet kuin j?rki, periaatte

aivan

? la

uroi m

itse mit??n, niin pian kuin intohimot her??v?t. Intohimo-kas, se on herrana, ja n?m?

o nyt ei kumminka

to. Tunteet eiv?t helposti h?ness? nouse eleille, mutta kun ne kerran nousevat, ja kasvavat valtaviksi i

miettiv?, puoleksi huvitettu oli katse, jolla h?n seurasi Antin reippaita liikkeit?. N?in selv?sti, mit?

Anttia, vaikka olen jo monta vuotta el?nyt yhdess? h?nen kanss

mit? teill? nuorina on voinut olla tunteita ja intohimoja, tukehtuu ja kuolee pois t?ss? tarkasti j?rjestetyss?, s??dyllisess? ja porvarillisessa pikku-yhteiskunnassa. Mutta

ni.-Mustasukkaisuudella e

utta n?ht?v?sti h?n ei minussa huomannut pienint?k??

ett? toiselle. Jos min? olisin naimisissa, niin p?invastoin soisin, ett? mieheni silloin t?ll?in olisi minulle uskoton. Min? puolestani k?ytt?isin hyv?kseni samaa vapautta, ja niin emme koskaan kyll

kki? jotain kolkkoa, vierasta Agnesia kohtaan, ja vaikka istuin h?nen rinnallaan, oli minusta kuin olisi penikulmien matka ollut v?lill?mme. Ja samassa silm?nr?p?yksess? menetti h?nen kauneute

ellu pohjoismaiden naisille-eiv?tk?

moite sattui. Agnesin silm?t leimahtivat, mutta h?n hillits

Pohjoismaiden naiset ovat hiljaisia, uskollisia, n?yri?, k?rsiv?llisi

tt? pit?v?t sen

ovat heikkoja raukkoja ja typeri?. He ei

gn

puhun Pohjoismaiden naisista yleens?, suomalaisista, skandinaavilais

uskollisuudessa ja n?yryydess

a ylh??ll? korkeudessa, ei ole n?yr? eik? hiljainen eik? k?rsiv?llinen, mutta kyyhkynen on. Kumpi sinus

kuului sie

i varmaankin syd?mmens? pohjassa aika lailla n?rk?stynyt

alla, toista h?n tarjosi Agnesille. Laituri oli jonkun verran korkeammalla,

vaan

minun astua

k??

alallaan Antin polvelle ensin ja pujahti si

lla hypp?yksell? olin veneess?, mutta kappaleen ma

vesi r?isk?hti

sin? olet ni

sketus, h?nen likeisyytens?-he istuivat sivu sivussa kiinni-oli n?ht?v?sti h?mment?nyt h?nen ajatuksensa

huomannut, ett? se kaikki oli vaa

Agnes, tarttukaa te per?si

ja teki niink

osaat

ille k?teen ja neuvoi kui

llistui ja meni huristen ulos

uskaa! huu

nne niin kauvas, siirry

hyv?, min

olet meist? va

se t

inkuin

llan unhottaneetkin minut v?h?ksi aikaa, kun is

et kauniit unelmani, mihin olivat ne paenneet? Ja kaikki lauhkeat, sovinnolli

yt niist? voitolle, vaikka kuinka olisin koettanut.

kka, Agnes oli oikeassa, ooh, si

itseni veriselle tuski

uontoani vastaan, sit? r

eid?n yht?mittainen kev

aikka koetin kyll? k

aisi min? selv??? Ja kuka tiet??, mink?la

, ett? n?in heid?

t k?det purjeen nuorissa kiinni, Antti syrjitt?in h?neen, et

evan kauniit, ett? syd?nt?ni vihloi, sill? olihan p?iv?n selv??, ettei noita kasvoja voinut kylm?ll?, tyyneell? mielell? ka

naa. Nostin p??ni yl?s, en vo

kohtaan. Olisin tahtonut repi? h?net tu

asetta k?dess?. Olisi

sitten tuon

tasaluontoiseksi, maltilliseksi, ja kuitenkin k?tkeytyi sielussani t?nlaisen raivon intohimoisuuden mahdollisuudet. Olin pyrkinyt n?yryyteen, k?rsiv?llisyyteen, al

kki?ni penkkiin, en v?litt?nyt siit

iv?t kuulleet jyskytyst?, taikka eiv

??nkuin pikkuisen lauhduttavan kuristusta povessani, hakkasin siksi ett? k?si ja

i, An

L?ytyik? siell? Jumalaa, kuuliko h?n, n?kik? h?n, mit? t??ll? alhaalla tapahtui, n?kik

nt

neena, kumeana huohotuksena, jossa oli sek? raivoa

lleet, he va

ill? niin paljo

e, ett? saatoin n?hd? heid

peys Agnesin kasvoissa, sama i

peeton. Tietty? se! Miksi olin t?nne l?htenytk??n? Olisi

mill?ni, iskin heihin ka

nes nauroi hele?sti, Antti

ja iloitkaa! Mit?p? teit? m

tus lensi

n Antti silloin her?isi hurmaukses

ipaisi uskollista puolisoaan, kaipaisi lastensa ?iti?. N?m? uudet vaiku

. Vesi lainehti, aallot nousivat ja

y?-? Ja sill? kertaa heid

?? milloinkaan n?kisi? Mit? he, pienet, sano

sta syvyydest? ja tartuin mol

j?rkeni? Kuinka saattoivat mo

n purjeen toiselta puolen. Ja se nauru kosketti kipe

dalle ja min? ?lysin pienen h?yryveneen, joka matkalla kaupunkii

tti

raan ja huutaa toisen, viel?p? kolmannenkin ker

stu kaiken mokomin

p??sisin tuolla h?yryveneell

nut sit? ennemmin. K??nnyt

tarvitse. Laskekaa

ikemmin? Kyll? t?m? laitatu

in, rukoili Agnes ja ka

n Liisi v

?ll?, matalalla, puol

n? laivaan, koska

ja ny?kk?i

niin

tkaa. Mieluummin min

n sen: sisin halu h?nell? oli j??m??n sinne Agnesin kanssa, h?n vaan ei ilennyt sit? haluaan seurata

l? k??nnyt

nee ohitse ... k

ee ohitse-toi

. H?n laski rantaan ja sa

h?n kysyi, kun oli saanut m

oi

n vastannut h?nen k?den puri

auvan viivy, h?n va

ti sille

.. se minua tuik

aikka tiesin, etten suinkaan

tyytyv?isyydell?. Mutta Agnes kiiruhti h?nt? takaisin veneesen ja kun laiva l?hti liikkeell