Hanna

apetit seiniin ja uudet uutimet ikkunoihin. Se oli entinen lastenhuone, ruokasalin vieress?. Jussi

un ?iti niit? hoiti. Miina oli rukoustanut ?idilt? parhaat Hannan kamariin ja ruukkujen ymp?rille h?n oli laittanut siev?n siev?t paperikoristukset. Salin entiset k?yt?v?-matot h?n my?skin oli pannut lattiaan; ne o

sessa ja h?nell? oli tulinen kiire saada Maria heti niit? perkaamaan. Olipa se Jussikin kasvanut koko lailla ja tullut niin miehekk??n n?k?iseksi. P?ivettynyt oli hirve?sti; k?ynyt niin ruskeaksi kuin mulatti juuri. Ja hiukset oliva

sinun oli?? h?n

vas

ksi. Ei auta mik??n. Mutta kauemmas min? tahdon, kuka niin l?hell?

sanoi ?iti, ?jos luet ahker

puri h

pannaan ehto

i virkkanut, sill? is? tuli samassa sis??n

?, pappa,

n sin? ole

rve, etten varmaan koko

sep?

seurasi esimerkki?, samoin ?iti, sitten kuin h?n e

li sen

i, kuka n

mamma? Eih?n sill

nkaan opi ihmis

pudonnut paistin rasvaa p?yt?liinalle ja ty?t?

? yritit sanoma

tullut paljon kaloja, ellei lierot loppuneet kesken

in usein. V?li

ekos k

a v?

t p??tt?nyt, ett? ru

. ?Sitten min? saisin s

mminkin kuin renttu

t ja ole vaiti

avisti, ett? h?n oli sanonut jotain tyhm??

lle niin hyv?? ruokaa. P

k? p

tyi ja lensi

oli vieraita, veljekset Stenberg ja T

ne?? kysyi is?

ii

kutsunee

mm

n, ettei teill? vanhempaa ihmist? ollut mukana. Kuinka r

in varomattomuuttaan. Mutt

l??n k?yv?t maalla kes?najalla, luultavasti eiv?t tulle

si niin v?h?ll?. Ep?huomiosta h?n oli sen ilmaissut, mutta

lu surisi kuin mehil?ispes?. Pulpettia avattiin ja suljettiin, tuolia v?istettiin ja p?yti?kin siirrettiin paremmin kohdalleen. Valittiin paikkoja, sopimuksia tehtiin; se t?rke? asia oli sa

kiehuvien luokkien l?pi, seisahtuivat, katselivat ymp?rilleen ja kehoittivat korotetulla ??nell? hiljaisuuteen. Surina v?h?n taukos

n heid?n sopinut, kun olivat jo suuria, t?ytyi pienemmille

sai etsi?; tuskin sit? vaan lyseollakaan l?ytyi, vaikka pojat niin kerskuivat. Oliko viel? koskaan luokalta mit??n kerrottu? Tai olivatko koskaan kannelleet toistensa p??lle? Kaikki he yhdess? olivat kest?neet, myrskyt ja p?iv?npaisteet; kun jotai

e vaan oli varma: vaikk'eiv?t tuon koomin n?kisi toisiaan, eiv?t he kuitenkaan unhottaisi eiv?tk? vieraantuisi. Elinkautinen side heit? yhdisti, vahvempi kuin mik??n maailmassa; ei

s t?

istunut, ja meni t?ytt??m??n ovesta takaisin er?st? a

h?n lis?si ja sulki ov

takaisin p?yd?lleen, j

n riemastus ehdoitukseen; k?den ly?nnill? liitto vahvistettiin, ja muistomerkiksi he teett?isiv?t hopeiset rahat, joihin antaisivat piirt?? ristin, ankkurin ja syd?men ynn? molemmat vuosilu

joku, t

t?siv?t huu

n olla rauhassa t??ll

ynein? pois ja johtajata

si yht?, toinen toista. Joku kertoi, ett? lyseolaiset pitiv?t itse??n heit? viisaampina, ja sek?s harmitti. P??tettiin lukea t?n? vuonna, niin ett?! Ja sitten he olivat sanoneet, ettei naisen intelligenssi olisi yht? suuri kuin miehen. Vaikka se oli paljon suurempi, ihan vissiin, paalj

ofiaa, filosofiaa! Voi, kuinka he sitten tulisivat viisaiksi, kuinka koko maailma heit? ihmettelisi, ja kuinka poi

stori J?rvel?k?? H?n kait, eik?s se juuri sopinut uskontotunti

Vilkkui tuo sis?llinen, vallaton, huimap?inen nuoruuden ilo, tuo luontaisten tunteiden riemastus, joka pyrki vapaasti uhkumaan, vastoin kaikkia s??dyllisyyden m??r??mi? s??nt?j?. Mutta he painoivat sen v?kisen alas; politiikki vaati, ett? olisivat oikein hiljaa, ett? pastori

o si

i, san

?, en v

li luokkaan ja n?ki, kuinka vilkkaasti tyt?t ajatuksia vaihtoivat kesken??n, l?hemp?? kuiskaamalla, kauempaa merkeill?, sil

selvill?. Ines suoristui, ot

astori olisi niin hyv?--ja

?yd?lle, korjasi silm?

n! Vai filosofiaa te

katse oli v?h?n kummallinen. Eiv?t tyt?t oikein varmasti tie

d?n yleine

mp?rilleen, saa

einen toivomme?, k

ri. ?Sopii juuri min

en k?sivartta; puristi innossaan v?h?n liiankin kovaa. Koski; pieni tukahdutettu parkahdus ja k?sivarsi

konnon ohessa. Sen perustuks

ivat niin makeassa hymyss?, etteiv?t varmaan pavut olisi suus

et l?ytyv?t ja tukevimmat moraaliset totuud

vaan n?ytti heille seuraavan p?iv?n oppim??r?n. Katkismus heill? o

astori m??r?isi jotain siit? toisesta aineesta, filosofiasta. Mutta pastori ei ollut ti

pikirja siihen? Suhina

lausui kysym

skeinen ep?ilt?v? hymy. ?Mit?s me oppikirjalla? Ajatte

liv?t toisiaan. O

atkoi pastori, ?veisiv

a? Toisimmeko

ke?; hyv??, luontaista j?rke? ja ajatuskyky?; ei

e, tunnillako he sit? vaan oppisivat? Ei tullut mit??n, pastori luotti heihin liian paljon. Mutta eik? h?n ollut taaskin hyv?, tuo pastori? Oli, oli, niin ihmeen h

uas huuto kaikui toisiin luokkiin. Mutta sit? he eiv?t muistaneet; innoissaan he unohtivat kokonaan arvonsakin korkeimman luokan oppilai

so, t

????

aa! h

????

lja

nen hiljaisuus juuri kuin salama olisi huoneesen iskenyt. Suut meniv?t kiinni ja p??t pai

inen Vernunft? ja Hegelin teoksia my?s. Ne h?n otti haltuunsa; tiesi arvon sen verran, ett? noita molempia juuri lue

vaan miehi? varten luodut; nuorina iloksi ja huviksi, vanhempina palvelijoiksi; vaikkei heit? ihan sill? nimell? sanottu, etteiv?t olisi pahoillaan. Mutta kumma, kun eiv?t sit? ymm?rt?neet. Todisti juuri, kuinka v?h?n he pystyiv?t itsen?isesti mit??n arvostelemaan. Antoivat miesten vaan vet?? itse??n nen?st?, ja pitiv?t kaikki totena, mit? heille uskoteltiin. Ei, toisenlaisia kouluja heille

alkaisivat kohta; Kantin teos otettiin ensimm?iseksi esille. Sep? kumma, etteiv?t siit? selv?? saisi. Rautaisella tahdolla he tarttuivat ty?h?n, ja jonkun verran matkaa luettiin hyv?ll? luottamuksella. Mutta si

Kirjahyllylle h?n meni suoraap??t? ja l?ysi kun l?ysikin sielt? logiikan o

menn? V?in?l?nniemelle; siell? he rauhassa saisivat oikein jauhaa. Selailivat kirjan l?pi, ja oli

laivamerkki seisoi pystyss?. Istuttiin; ja uskoa siin? taottiin logiikan johdantoa lause lauseelta. P??h?n meni; kuinkas sitten. Olivatpa he koulun etevimpi? tytt?j

Lavonius, nuori etev? lyseolainen kahdeksannelta lu

haisia? Kyll? v?h?n; mutta eih?n niit? t?ss? varsin paljon ollutkaan, tuolla etemp?n? niill? oli keko. Olivatko lukeneet muurahaisista? Sep? kysymys. Tottahan nyt; vii

n. Niink? luuli, ettei muut osa

?s v

iv?tk? siit? mit??n tiet?neet? Kyll?; niit? on uroks

heille kertoi k

?tt?v?t ja lyps?v?t sit? aivan kuin me ihmiset lehm??, ja ty?muurahaiset ne pes?n rakentavat, hankkivat ruoan ja vaaliva

?hd? kekoakin; mentiin luokse ja kaikki kolme kumartuivat katselemaan kiehuvaa rikkal?j??. Lavonius pisti kepin keskelle kekoa, ja muurahaisille tuli siit? hir

t kummallisinta ainetta maailmassa, koko rakennus on vaan pieni m

Edlalta, sill? Lavonius tarkasteli nyt muut

hiljaa. ?Mutta el? huoli; ky

?. Mutta he olivat varoillaan; eiv?t virkkaneet sanaakaan, ettei heid?n tiet?m?tt?myytens? tulisi ilmi. Kovasti teki mieli kysell? ja urkkia

n pitkin matkaa huiski pieni? kivi? tielt?, ett? lensiv?t kauas pois, toi

isi halki verhon silmien edest? ja avasi ??rett?m?t n?k?alat joka haaralle. T?st?p?in sit? menn??n eteenp?in, v

uan kuin voi. Tyt?t odottivat. Viimein, kun lintuja ei en?? eroittanut, k??ntyi h?n pitkitt?m??n matkaa. Mutta huokaus p??si

tta oliko se heid?n syyns?. Miksei opetettu paremmin. Nyt he panisivat maisterin tiukalle; eiv?t antaisi

sesti teht?v?t t?ytettiin. Eik? ik?v?st? mit??n tiedetty. Tunnit meniv?t kuin siivill?, ja lomah

aan ja kasvoi kiihke?ksi ehk? juuri siit? syyst?, ett

inkin valtasi heid?t rajaton halu tekem??n jotain tavatonta, jotain semmoista, joka koko kaupungin panisi py?r?lle, jos tiedoksi tulisi. El?m?n voima uhkui povissa ja pyrki vapaaksi kaikista siteist?. Luokalla useinkin pieni? luvattomia temppuja tapahtui, mutta ne eiv?t olleet juuri vaarallista laatua eik? ne my?sk??n ilmi tulleet. Mutta ke

?. Kello l?i yht?toista. Kuu paistoi, taivas oli kirkas, maa j??ss?. Ines saattoi heit? portaille. Siin? he sen keksiv?t. Ei sit? j?ljest?p?in en?? saatu selville, ken sen ensin julki lausui, mutta yksimieliset he kohta olivat; ei pannut kukaan vastaan. L?htisiv?t juoksemaan kilpaa kaupungin kaduille! Joka kulmassa pys?hdys, kunnes kaikki olivat enn?tt?neet kohdalle ja sitten taas uusi rynn?stys seuraavaan kulmaan. Tuumasta toimeen! Ines

kaks',

t??n painoivat kaikki molemmin k?sin ja l??h?ttiv?t. Ja nauraa heid?n my?skin t?ytyi, olisivat menehtyneet muuten. Hiljaa, hiljaa vaan! Joka ikinen varoitti toisia, mutt

herraa; eiv?tk? tyt?t huomanneet heit?, ennenkuin olivat ihan kohdalla. Ja juuri silloin he olivat kaikkien rajuimmat. Herrat tulivat heit? aivan l?helle palavat papyrossit huulten v?liss? ja koettivat katsoa heit? silmiin. Eiv?tk? he tyhmeliinit hoksanneet edes heti l?hte? pakoon

enemm?n he pahoja aavistuksiaan toisilleen ilmoittivat, sit? enemm?n heid?n pelkonsa kasvoi ja sit? tukalammaksi k?vi miel

iss? vaan totisuutta ilmestyi tavallista enemm?n, he jo luulivat kaikki olevan ilmi. Silloin he aina

pitiv?t heid?n tekonsa salassa? Eiv?t tunteneet edes heit?, ett? joskus maailmassa olisivat voineet heille kiitollisuuttaan osoitt

hauskaa ja vaikka Hanna tunsi kaipausta kun joskus p?iv? meni, ettei h?nt? kuulunutkaan, s?ik?hti h?n kuitenkin joka kerran kun kaukaa h?net huomasi. Jalat olivat kuin poikkily?dyt, syd?n

alissa aamiaisella; kuuli kyll?, ett? Hanna h??ri huoneessaan edestakaisin ja tuskitteli itsekseen, sill?

, vienyt minun

le

rauhallises

e on? Sa

ti ja nieli alas

j??d? k

Nyt en voi lu

? lain

jo on nii

Olga t?ss

osten portaita yl?s ja etehis

a on uutisia.

olo n?ht?v?s

kama

e me

kuulla?? kysyi Ju

ill? on sal

it?? Hannasta, ja varoittanut, ettei h?n sit? Hannalle ilmoittaisi. Ja h?n oli luvannut, vaan ei voinutkaan pit?? sanaansa, t?ytyi heti tulla k

t painaa alas ja vapaasti silloin kehittyv?t kaikki luonnon antamat rikkaudet. Vaikka Hanna tunnilla oli v?h?n hajamielinen, k?vi h?nelt? kuitenkin hyvin; kumma kyll?, vastaukset tulivat kuin itsest??n. Ja kaikki aineet tuntuivat nyt hauskoilta; nekin, jotka ennen h?nen mielest??n olivat hirve?n ik?vi?, niinkuin maantiede, esimerkiksi. Pastori J?rvel? antoi heille tavan mukaan paljon ajattelemisen aihetta. Erimielisyytt?

luty?n ompelemiseen. Mutta p??si?isluvaksi kannettiin Hannankin puittimet kotiin, ja nyt tuli h?nen olla ahkera, ei auttanut juhlap?ivi?k??n jouten viett??. Synnin v?ltt?miseksi h?n asetti niin, ett? pyhin? luki, piirusti ja kirjoitti, arkip?ivin? ompeli tyyny?ns?. Kihlatuorstaina h?n nousi jo nelj?lt? ja istui melkein yht? mittaa koko p?iv?n puittimiensa ??ress?. Rintaan k

si suurella touhinalla

tamaan vieraita

? vie

a Tirri sie

a lensi punaiseksi

ies' a

, si

usko. Kuule,

t tulleet kutsumaan Hannaa mukaan. Kyll?p? se olisi ollut hauskaa, oikein ihmeen hauskaa, mutta-ty?t, ty?t! Ei h?n voinut l?hte?, ei mitenk??n. Woldemar k?vi totiseksi. Tahtoi tiet?? mitk? ne ty?t olivat, ja Hanna luetteli. Woldemar tarjoutui kirjoittamaan h?nen aineensa, vaan Hanna arveli, ettei tuo k?visi laatuun. Kumminkin h?n lopulta my?nsi, kun pojat h?nt? houkuttelivat ja vakuuttivat sen heill? olevan hyvin tavallista, ett? toinen auttoi toista. Mutta sitten h?n

sa h?n siit? niin kiusaantui, ettei sanoa voi. Mutta ehkeiv?t he huomanneet, kun istuivat syrjin. Mink? vaikutuksen mahtoi muuten heid?n salinsa vieraasen tehd?? H?n meni kynnykselle tutkimaan. Olihan se siev?. Kasvit tuolla per?ll?, uutimet i

t?n?p?iv?n? pyyhki

. Ihan vis

n p??llys on

?iv?n kuluessa, mutta ky

??n; otti vaan riev

ut, ulkona oli ihan suoja ja r?yst??t tippuivat. Hanna arveli, kuinka tehd?. Ei tiennyt, aikoivatko menn? yht?kaikki ja k?vell? maantiet?

voista, eik? se seikka v?h??k??n mieli? masentanut, ett? hiukan pisarteli. Kelkat olivat mukana ja kun tornin kel

tuen vuoteellaan, kynsi p??t??n ja koetti saada turpeita silmi??n auki. Nousi sitten lattialle seisomaan, pidellen toisella kyyn?sp??ll??n pient? alushametta kiinni, ettei se p??ssyt putoamaan, haukoitteli, ja meni vihdoin hoiperre

n?? saanut unta, vaan valvoi ja ajatteli t?m?n maailman monia pahoja mutkia. Kuuli sitten iloisia ??ni? kadulta ja hypp?si ikkunaan. Nosti valkoisen uutimen syrj?? ja katsel

? h?n jo oli kirjoittanut tuon aineen, mutta vasta takaisin tullessa h?n sen antaisi. Eik? Hanna saisi virkkaa siit? kenellek??n mit??n, ei pa

ki. Oli siin? muiden ohessa pieni, iloinen kerj?l?ispoika, mahdottoman suuressa sarkanutussa, jota keskiruumiin kohdalla vy? piti v?h?n koossa. H?n niin nautti laulusta, ett? suu oli makeasta seljallaan ja silm?t kiilsiv?t p??ss? kuin kaksi kultaista k?ke?. Kysyi, eik? annettaisi h?nen l

yni kun rann

hei, kun ra

?ll? nou

?ll? nou

pojalla su

, hei, ja s

p?iv??

n p?iv?

ras oli ja totinen, vaikka ymp?rill? naurettiin. Ei se pikkuistakaan h?mment?nyt, ett? kaikki h?neen katsoivat

riin. Laulettiin: ?Koska neitoset h?it? pit??, kuka sulhanen olla saa?, ja tultiin sille kohdalle, jossa oli sanat: ?sinua min? rakastan?. Woldemarin silm?t silloin etsiv?t Hannan silmi? ja k?si lujasti puristi k?tt?. S?hk?inen virta samassa hetkess? Hannan ruumiin kiersi, veri kuohahti yl?s aina otsaan saakka, syd?n l?i ja suonet paisuivat. H?n lakkasi kuin naulaan laulama

. Ei Hanna siit? v?h??k??n kiitollinen ollut Olgalle, p?invastoin; kun Olga hetken p??st? tuli h?nen luokseen ja iloisesti kuiskasi jotain h?nen ko

s?, joka puhuu niin paljon. Oli tultu sillalle m?en alla, sinne, jossa koski kohisi ja jonka toisella puolen tie erosi yl?s pappilaan. Seisottiin v?h?n aikaa siin? ja katseltiin veden hulmuavaa liikett?. Pieni? poikia leikitteli myllyn takana, mutta niit? he eiv?t n?hneet. Pojat huhuilivat, Woldemar luuli sit? k?en kukunnaksi ja kysyi:

mar meni Hannaa saattamaan. Portilla h?n j??hyv?isi? o

aine. El? n?yt

rin taskuunsa, aavisti melkein, ettei se pelkk? aine ollut. V?h?n levottomana nousi h?n portaita yl?s; pelk?si mit? ?idi

?Onko t?m? hankiaisilla oloa; puolip?iv??n asti. Eik? se sovi, ett? koulupojat ja kou

neiti

n velvoittaa. Miks'ette

ha. Varmaan ne

ikk

ut, vaan niiden, jotka panivat retken toimeen. Mutta olisiko is? ottanut sit

s helmojasi. Paras len

mmoista Hanna tuskin ennen oli kuullut. T?ysikasvanut tytt?, eik? pit?nyt enemm?n huolta vaatteistaan. Sai t?st? l?htein itse ruveta niit? hankkimaan; h?n, is?, ei antaisi en?? penni?k??n. Ei ihmett?, ett? Jussi, j

jotain, joka piti toivoa yll?. Mielipahan takana piili halu p??st? lukemaan Woldemarin kirjoitusta. Siihen tuli h?nelle tilaisuutta, kun ?iti lopettaakseen is?n torumisen, kehoitti h?nt? menem

ja ohavukset ja otsa. H?n luki kirjoituksen alusta loppuun, luki uudestaan

t ol' syd?m

mielen' sy

allot ep?il

kses-poskes

pen' armas

d?mess?n' h

kas s?ihkyi

en' ensi p?

syd?mest?n

den virkoit

p?iv? koho

t mun syd?m

a taivas oli kirkas, eik? viel? koskaan ennen auringon valo niin ihana ollut, eik? taivaan kirkkaus niin hele?. Iloa ja toivoa s?teili h?nt? vastaan, minne vaan silm?ns? loi. Ja tuolla Woldemar! H?n kulki ohitse, katsoi sis