Kuningas Lear arolla

t v?h?inen virkamies, ?itini asian-ajaja. Ensinn?kin pantiin poika kihlakunnan kouluun, tuli sitten hovin konttoriin, sen j?

Luonteeltaan h?n oli n?yr?, ellei vaan kajottu h?nen aineelliseen etuunsa, silloin h?n joutui suunnalta pois ahneudesta, pistip? itkuksikin usein. Jonkin joutavasta rievusta oli h?n valmis marmattamaan koko pitk?isen p?iv?n, muistutti tehdyst? lupauksesta senkin seitsem?n kertaa,

satulaan. "Jospa min? saisin tuollaisen ratsun! Mutta mit?p?s minusta! Ei ole suot

?n luvann

vannut ole, mutta min? arvelen, ett? h

Martin Petro

on kuin jostakin mit?tt?m?st? kasakkipojasta Maksimkasta. H?n pit?? meit? kuin p?iv?l?is

della

rveell? ly?ty. Pyyd? tai ole pyyt?m?tt? - yksi hyv?. Eik? vaimollanikaan Anna Mart

alkoisen kauran, meid?n oman kauran. Kyll?p?s ovat raastaneet! Menep?s nyt ja el? t?llaisten rosvojen ja murhamiesten kanssa! Totta sanotaankin sananparressa, ?l? usko Jeskov'ia, Besk

ulkussa. Min? nyk?isin hevostan

uumiinen. Kaikki oli h?ness? isoa: p?? ja jalat ja k?det ja hampaat, valkeat kuin lumi; ja eritt?inkin silm?t, pulleat ja py?re?t sek? tumman siniset kuin lasihelmet; kaikki oli h?ness? niin sanoakseni muistopatsaan omaista (ilmankos h?n olikin Martin Petrovitsh'in tyt?r?) mutta samalla kaunista. Paksua vaaleata palmikkoansa h?n n?ht?v?sti ei tiennyt mihin panna ja oli kiert?nyt sen kolma

ki? h?n taas vaikeni. M?en p??lle p??sty?ni katsahdin taakseni ja n?in h?nen seisovan lankonsa vieress? leikatun saran pientareella. Lanko se viittaili