Murtavia voimia

?n oli omassa pit?j?ss? syntynyt, saanut kirjoituksen ja laskennon opetusta er??lt? papin apulaiselta. Oli ollut er??n vaasalaisen kirkolla olevassa puo

ikaa ryyp?t? ja hauskaa pit??, johon h?n hyvien tulojen kera oli totutellut. Vaimo koetti auttaa puo

maan ihmisi? merkillisell? luvunlaskutaidollaan. Jotkut pit?v?t Kustaata hupsunakin, kenp?ties vain siksi, ett? h?n oli niin erinomaisen suulas, - sill? pohjalaiset eiv?t koskaan pid? suulasta miest? oikein viisaana. Mutta

ikalahden kyl?st? noin kaksi kilometri?. Kauppapuoti oli pieni putka, varustettu ainoastaan v?ltt?m?tt?mill? kaupantekotamineilla. T?n??n oli ollut oiva liike. Kastori oli saanu

ta laseja. Ilma oli ollut l?mmin. H?nen mit?tt?m?n pieni nen?ns? tihkui vesiherneit?, kun h?n vanhanaikaisessa soututuolissaan k

t helli

astettu

eydell?

hamaan

ut vaikeata olla nauramatta, puodista oli siihen asti kuulunut kova??ninen puhelu, mutta se taukosi heti hiljaiseen supat

to yll?, - se oli muuten

yn, avasi puodin oven ja tuijotteli sinne omituinen hymy huulilla. Ihm

eli h?n aikansa tuijoteltuaan pu

m? teille?

- Antaa t

i, hyvin tiet?en, ettei h?nen

staa, oikein k

ututuolinsa likemm?ksi ovea

ja tai

na un

attele

s? i

loist

rukouk

t, vaan suuttuneena katseli puotimiest? ja noita ihmisi?, joiden luuli h?nelle nauravan. Viimein t?m? leikki loppui sii

mies hetkisen Kastorin silmiin ja n?kyi sitten herki?v?n v?linpit?m?tt?m?ksi koko asiasta. Kastori jo alkoi tuskastua. Mutta p??stiin vihdoinkin siksi tolkulle, ett? Heikki veti taskustaan esiin hopeakuorisen Londonin kellon ja kyseli, paljonko saisi jauhoja v

a?? kyseli Kas

? ka

? jauhoj

hym

ppa ole - ilmanhan m

ole t?h?n aikaa

?n ollut koskaan sy?nyt m?nnyn parkkia. Mutta jostain syyst? johtui h?n ajattelemaan, ett? tuollainen mies voi niill? tulla toimeen kokolailla ... se kun li

yhj?ksi ja tahtoi ?Rettingin kasakoita nyt aluksi piippuun?. Kastorin silm?t sirahtivat kurillisest

noita?, sanoi. ?Saamar

ellen karkeita parikunnan kartuus

tti) ett? jota parempia kartuusit ovat, sit? suuremmiksi ne leikataan. Kuulepas, pruunin painekin on aina sit? parempaa, mit? suurempia hakoja ja lastuja. Se paine, oikein

ytytti ja imi hidaskulkuista savua posket lontossa ja pit?en piipun koppaa nen?pyst?ss? yl?sp?in, kun tupakat tahtoivat kuohua ja varista. Kastorilla oli omat hommansa. H?n takoi kauppap?yd?ll? rikki v?skyn?n siemenen kuoria sokeripuukon kamaralla ja ker?si siemenet yhteen kasaan. Kun kasa oli valmis, pyyhk?isi h?n sen tiskilt? k?teens

ensin torkosi yksityisist? mietteist??n

kiv... kivisis?llyks

esi sitten hengess?ns? noitumaan Siikalahden Mikk

, tuumi Mikko pilka

erta kyllikseni, paitsi keitetyn maidon kuorta. Mutta sy?tk? viidess? minuutissa naulan rusinoita? Sy?tk?? Min? m

lihalut h

?n innokkaasti omalla tavallaan, joka t?llaise

s? kun sy?t, niin

in asiantuntijoilta kuulustella, onko kukaan voinut sy?d? naulan rusinoita viides

staan pienen mytyn

alkaa tulla

sulle n?ytt?m??n, mink?laisia n?m? kirjaimet nyt ovat.

ri na

? tu

on, ti

ittamaan niin opita, k

suuren

ole oppinut. Mutta kyll? min? sen sulle san

yvin kuin

n huonommin. - Mutta katsele nyt sielt?

amaan paperikasasta h

kuin min?. Mutta saathan sin? nyt aina jonkinlaisia variksenjalkoja. Hyv

hinnasta kina. Mikko tahtoi Kastorin saada ihan v?kisin helpottamaan viel? 5 penni?, kiroili ja noitui, ettei h?n ollut t?m?n maanpiirin p??ll? viel? koskaan kuullut puhuttavankaan nii

. Saamari, ota muilta sitten enemm?n, e

ill??n, huusi ja p

isen ... m? sanon oikein vanhan tu

kun h?nt? noin yl

olet jo ... no myy pois k

... nylje m

? porvarilta its

olle mieleen. Viimein otti Kastori salvumiehenkyn?n

nol'koggon noll' on nol' ... yks'koggon yks' o

huomannutkaan, kun tuolla oli noin paha haava... Sep? ol

asi Kastori nahkapala

kahden puolen. Mikko alkoi k?vell? kamari

t laskea senkin, kuinka monta

oj

ehte

on moni muukin p

koi sent??

omisen, ja senkin, kuinka monta kaisanruplaa pit?isi panna p??llekk?in torniksi, joka u

jotka olivat t?ynn? numeroita. Kun h?n ilmoitti summan, mik? pit?isi olla kaisanruplia, ennenkuin torni

ll? niin paljon r

urskahti

ttaa, mutta ei s

elt?v?n ter?v? j?rki, ja aikoi menn? kamariin. K

viidell?toista pennill?. Ei se ol

ja valittaen ruikuttavalla ??nell?, kuinka se Kastori tai

luviisu k?dess? ja pitk?vartinen piippu hampaissa. Mikko

Mikko kyseli j

n?k?isen?. Selvisi kuitenkin vihdoin t?ydelle to

on Ahlstr?min kanssa v

sena ja haukote

kastuu, silloin kun mu

kal

t. Et malta e

uiden niin ku

n myyd? viinaa niin kuin

pieneniv?t, kun h

se puh

viisastelevan n?k?isen

imista, joka oli yleis

ti tuhman n?k?iseen h?t

o sa

pa kannattaa, kun sit? niin r

ei puhettakaan, vaikka kyll? moneen kipe??n tarpeeseen olisi hyv? sit? saada omasta kyl?st?. Siikalahden Mikko oli liian viisas yhty?kseen

la hinnat m??r?si, oli kirkonkyl?n kauppias, t?ytyi Klitsin harmitellen edelleen pit?? vanhoja hintoja, jollei tahtonut kokonansa ostajiansa menett??. Siikalahden Mikko sit?vastoin, joka m?i paljon velaksi, ilmoitti aikovansa hintoja nostaa, sielus

? syksyyn?, jat

ruveta pistelem??n, mutta kun Siikalahti samalla ikkunasta katsoessaan ilmoitti Hautalan Jannen, Varpulaisen ja Valkolaisen

amaan tuon Valkola

nen sanonut

an vai mit? ne ajattelevat nuo Varpulainen ja Hautalainen, joiden yst?v

kamarin oven ja kutsui sis??n. Siikalahden Mikk

liss??n. ?K?yk?? istumaan ja pankaa piippuun. (

t kulussa?? kyseli Klitsi ymm?

?ss? juoksutat?

h?mill??n, ik??nkuin julk

taan tuhat suuhunsa ja vi

ias, Val

syyn asti, ei suinkaan sill? nyt ole niin kovaa rahan tarvetta. Kyll?h?n porvarilla aina rahaa on.

pit?? jauhojakin ostaa, ja k

? t?m? Juhokaan nyt rahoja ottaa, eik? ole t?ss? muillakaa

svot k??ntyiv?t sinne p?in, n?ht?v?sti ensi silm?nr?p?yksess? aprikoiden, oliko tuo pirullista ivaa, vaiko vain naivisti, ajattelemattomasi la

ee kaunis. Siksi toiseksi, min? olen ryhtynyt hommiin s

huudaht

se?, kuului Siikala

ko ei mit??n huomannut. H?n tunnusteli nyt kuitenkin sopivalla tavall

t jo saada asian loppuun. Siikalahden Mikko samalla ryk?isi

iset k?sitykset itsest??n, kun johtui ajattelemaan sit?, ett? h?nt? nuo tuollaisetkin mah

udet saappaat, joita ylen pitkist? varsista ylh??ll? k?dess??n k

t saappaat?? virkkoi h?n, silm?t lois

n saappaat

n oikein porva

et maksavat?? tut

kyselet! Mutta siin? h?n samassa potki vanhat saappaat jaloistaan ja pisti uudet tilalle. Tahtoi oikein saada

i saappaista ollut ennen puhunut mit??n. Silloin

mannin n?k?inen?, kehui Si

nyt n?in kes?ll? nois

i sel

t, kun sellaisiin menee ja pit?? herrainkin kanssa siell? tuttuna olla j

ois!? ?r?hti Haut

utkin n?ht?v?ksi. Se onkin sellaista kanga

tiin, ja Varpulainenkin nousi l?h

elka syksyyn asti, kyll

n?ytti yht?kki? joutu

panna hak

aa, jollei... Ota

ne rahat nyt

iel?, vai j?tt?isik? sikseen. Luonto alkoi jo v?h?n nousta, sill? koko mies muutenkin inhotti, ja h?n tarttui avai

sin? sen

per?ytyi p

pa odottaa helpostikin. ?l? nyt ole niin h?vyt?n,

omiain seuraa sin?kin pid?t etk?

n ??ni rupesi ku

aada maksetuksi minullekin sen v?lin. Tahtoo t?ss? rahan tarpeita oll

it? yst?v?llisi

n?, virkahti Valko

mitellen. Ja panemat

uomautukseen,

n?? kysyi Valkolainen Klits

orman jauhoja Vaasasta, niin olkoon menneeksi ... kun van

iseks

steleva ilme, vaikka tuo ehdotu

p??lle, niin ei suinkaan munkaan tavarani riit? koko maailmaa t?ytt?m??n. Pirut varastivat ne rukiitk

tialla, katsellen ik??nkuin

vin inhotti vaatimus, jonka Klitsi oli tehnyt, mutta h?n tunsi my?skin, ett? t

?hte??? kysyi h

ll? h?n siit? ilmoitt

hden Mikollekin tekem

jo veti tuskan hikeen.

e kysymyksee

n ne jauhokuormat, vaikka ... k

on paljon, kyll? min?

enen. Mutta ei puhuta s

kin tarvitset, niin kyll? me niiden kau

kaamassa kauppap?yd?ll? ja aikoi, sanaa virkkaamatta, menn? ulos. Mutta juuri kun

o, ett? tuot tul

arpeessa... Se nyt on h?vyt?nt? tuollainen, kun pyrit??n oikein h?t

tta perhana, kun sin? Kustaa otat paljon!... Myy pois nuo rautanaulat kahdellakymmenell? pennill?, kun ei mull

annut odottaa syksyyn asti, mutta j?tti ilmoittamatta, mill? ehdolla. Mutta kahta tuskallisemmin ahdisti h?nt?, ett? Siikalahden M

elemaan, niin ... jumalaties, eik? talo ole my

matta, miettien. Vihdo

sta, kun pit?? olla t

talainen tiennyt tuon 200 markan velkakirjan olevan Siikalahdella,

yht? synk?sti vastaten Hautal

oja k?sill?, ett? mak

alai

nyt on niin vaikea saada rahoja k?si

. Mutta kotinsa portilla e

oisi sen siirt?? tuolle kestikievarille, eik? siin? silloin ainakaan auttaisi muu kui

sanoi, ?ettei tarvitsisi viel? senkin vie

ess? oli ennen ollut raikasta el?m?nhalua ja tarmokasta miehuuttakin. Koski niin kipe?sti, niin perinpohjin masentavasti, kun nyt piti seisoa aivan tukiseiv?sten varassa; j

saada r

hymyileville kasvoille oli vet?ytynyt tumma suruharso. Tiell? liikkuvat ihmiset puhelivat hiljaa. My?h?stynyt r??kk? jostain pellosta r??