Puukkojunkkarit
yleisen tavan mukaan, ruokapuodin p??ll? lutissa. Pyh??in? saapasteli noita hiukan luhistelevia lutinrappusia tusinoittain naimahaluisia nuoriamiehi?. Kun niit? toisinaan sattui kokoutumaan lu
n rappusten alap??ss?. Jos pihanurmikko osaisi kertoa, niin se varmaankin tiet?isi jutella kymmenist? ruhjoutuneista k?sivarsista, kylkiluista ja polvista, joita hammasta purren, ?hkien ja valitellen on siin? y?n pimeyden su
oli h?n siksi itsen?inen, etteiv?t pojat heti ensi tutustumisen j?lkeen p??sseet k?sitt?m??n, mit? h?n heist? kustakin ajatteli. Mutta kun noin puolisen vuotta olivat vuoro
lukot, tulla sis??n ja ryhty? sitten makaavan kilpailijan kanssa julkiseen kaksintaisteluun. Se, joka j?i voittajaksi ja sai toverinsa nurinniskoin k?p?l?m?keen ajetuiksi, sille j?i kosijan oikeus sill? kertaa. Mutta Santra, joka kilpailun kest?ess? oli a
a useimmiten v?hemm?n huomatuita, jotka samoin kuin Santrakin osoittivat moittivansa poikain hurjia tapoja. Mutta kun Santra, joka juuri oli tullut use
luulossa, ett? Santralla on uskonnollisia taipumuksia, ja k??nsiv?t askelensa taas uusille maille. L?ysiv?t
harvoin h?nelt? riitti toiselle ryyppy?; jos toisinaan antoi, niin silloinkin vain puolilleen lasin kaatoi, itsekseen puhellen tolkussaan, ett? ?maahan pian menee, jos kovin t?yteen kaataa?. Lautamieheksi h?n oli kuitenkin p??ss
ohjaksissaan, jos t?ss? muuten mit??n ohjaksissa pit?mist? olikaan. Ensi naimisesta oli ollut kolme
a kotoisissa, kahdenkeskisiss? kohtauksissa, kun puheet meniv?t ristiin ja tahdot vastakkain, tunsi Santra usein, ett? tuo vaimo oli h?nelle kylm? ja vieras, ett? sen tahto oli rautainen, ett? se etsi p??asiassa omaa mainettaan sill?, ett?
en?isyyden tunto kehittyi, oman arvon tunto kohosi ja h?n tunsi riippumattomuutensa ?itipuolesta varmistuvan p?
uuri. Santra sai kuulla, ett? pojat pilkaten sanoivat h?nt? k?rttil?iseksi, katui jo itsep?isyytt??n, mutta oli liian ylpe? peruuttamaan.
saat p??st??, mutta et sit? etk? sit?k??n. Numero 1 muorin kirjoissa oli Kuivasen Ella, ja herastuomari asetti sille tilalle Karhun Esan. Vanhukset v?itteliv?t n?ist? ehdokkaista kahden kesken ja yhtyiv?t lopuks
ra ollut viel? itse mit
ajatteli v?liin y
? sen alkoi kerran sattuessaan olemaan hyv?ll? tuulella, maitoa kun
amarissa maitoja pyttyihin kaateli ja Sa
N
austa, saadakseen sille s
y ottaa se K
? ot
ta on valita niin kauan kuin on
ain aikana!? huudahti San
Kenenk? sin? s
mista, ainako jo, ett? m? viel?kin sanon, kun sit? nyt
umuksesta. H?n tarttui leileih
e?, kiel
sitten
?sikin tahtoo... Sellainen tal
esti, niin sit? en min? ajattele, en ollenkaan. Min? aj
pisti p??ns?
? kys?i
? s?p
kuka siell?... T?ss? min? vain sanoin S
sen pit??kin, v
rat?, mat
eik? se ole a
nkin niin aimo ett?, ja
, keskeytti Santra katkerasti. ?Mutta kyll?h?n te minusta muutenkin eronne saa
lalliseen asentoon ja
n paremmin puettu lutti? Ja senk? t?hden Kuivasen Ella on
i p??ns? ala
saavasi? Kuka on aina viimeiseksi j??nyt ja toiset pyrist?nyt,
on parahin?? Muuta ei San
enmoinen ja ...
ija?? kys?isi Santra ival
a j?lleen rauhalliselle tolalle, sill? h?n aikoi ensin sovinnolla koettaa asian
uontoa puuttunut ... vaikka oon
in rintoja ... kun pytyst? rupeaa juomaan, muut
se maito maista
niossa ne lau
un h?iss?, - olithan sin?kin - siell??
? Ko
oli kankea kuin p?lkky. Ja min? olen sen aina sanonut
tule ty?st?k??n mit??n. Anna, ?ij?, sen hevosen luistaa, ei suinkaan se tiell? liho... Ja Santra, muista sanoa Maijalle, e
in v?litt?nytk??n, enemp?? kuin muistakaan. Ymm?rrett?v?sti ei h?n ollut ollenkaan ajatellut, ett? t?ss? on viel? mit??n kysymyst? avioliitosta, en
t kihlat per?s?ngyn p??nalaisten p??lle. Ne j?iv?t sinne, ja he olivat kih
ta. H?n oli jo aikaisemmin parikin kertaa kilpailijoilta valloittanut Santran. Tytt? oli usein ajatellut Valeeta, mutta kun ei t?m? oll
a. Mutta Valee ei puhunut siit? mit??n, j?i vain istumaan ik??nkuin ei olisi mist??n tiet?nyt ja - San
kenut toisen viereens?. Mutta toiselta puolen tunsi tavatonta vetovoimaa Valeeseen, jonka rinnalla
enkin kerran. Silloin
oinen, niin ett? sen syrj?isetkin huomasivat. Kun h?n ensi kerr
it
N
uimalle eukolle ei ole niink??n
Ellalle?, jatk
in? nyt
saata ... en ik
ki h?vet? silm?ns? t?yteen ja lakata jo vihdoinkin ruikuttamasta. Kehui, ett? on sit? ennenkin tytt?ri? n
ri niin kire?lle, ett? jo t?ss? ensi keskustelussa tunsi varattomana heiluvansa taivaan ja maan v?lill?. ?itipuoli seisoi kanna
si. - Niink? sen si
ekseen. H?nen ??nens? vavahti, mutta
ivan niin kuin h?n olisi puhunut lapselle, joka itki
t Kuivasen taloon ja oli jo asiasta puhellut Ellan is?nkin kanssa, ett?
niin pitk?lle, ett? olisivat edes toden
a, sill? h?nt? hirvitti sanoa sellaista, jo
? sit? kauan tarvinnut odottaa. Silloin pist?ysi muori ulos, kuiskutti jotakin Ellan korvaan, toi h?net tupaan, pisti kamariin ja sulki oven. Santralta p??si huudahdus, kun n?ki Ellan. Kohosi joutuin yl?s lattiasta ja aikoi rient??, Ellalle sanaa sanomatta, tupaan.
er?s?ngyss? ja em?nt? istui uuninpenkill?. Muita ei tuvas
li ovelle E
p??ss?s?, kuiskasi h?n
iton lunttu. Onko se
uhunut?
i jo luttiin.? Em?nt? n?ytti olevan kahden p?
r? sin? paremmin, joka olet mies, ?l?k? heti ensi sanasta nen??si takaisin ved?, jos se nyt rupeaa jotakin p
jotakin ha
anonut?? rupe
i. Mutta kun Ella j?i luttiin ja ovi siell? vihdoin pantiin kiinni, riisui h?nkin ja meni makaamaan. H?n oli nyt tuosta asiasta enemm?n ep?varma kuin koskaan ennen. Aivan ensi kerran tuntui Ella h?nest? niin k?mpel?lt?,
a kertoi sen Santralle, rupesivat viljavat kyyneleet juoksemaan t?m?n poskille, mutta sanaakaan ei h?n sanonut. Muori arveli, ett?
aiseen taloo