Puukkojunkkarit
a malmareita. Is?nti? seisoo ryhmiss?, k?det housuntaskuissa, suut hymyss? kertoen omanaikaisistansa Mikkeli-ajoista, vakuutellen, ett? silloin sit? miehi? oltiin. Kertomukset synnytt?v?t ankaraa ki
el? olivat saantosaaliissa. Ne kokoutuivat pieniin ryhmiin nurkkien taakse kuiskuttelemaan. Pime?n h?m?rt?ess? puikkelehti yhdest? ja toisesta tuvasta ja tallista ulos miehi?, jotka si
vartijoita. Heid?n ja saman kyl?n poikain v?lill? syntyi hauskoja kesk
, kahden ja kolmen hevosen joukkoja. Mutta niihin liittyi uusia. Tuon tuostakin ilmestyi joltakin takapuoliselta mets?polulta ratsastaja vainion laitaan, siit? poikki peltojen ajoi maantielle v?ltt??kseen oman kyl?n vahteja, jotka eiv?t nek??n s??st?neet miest?, jonka tiesiv?t hevosen varkain ottaneen. Tielle p??sty??n ne tuulen
uitenkin piiloili pilvess? iltay?st?. Ilma oli
ehiksi ja lupailtiin antaa k?sin koskematta ohi menn?. Syntyip? vahtien kesken v?ittelylt?kin, yhdell? oli syyt? ottaa kiinni yksi, jonka toinen olisi laskenut menem??n. N?ki sellaisiakin vahteja, jotka pakenivat l?mpimiin saunoihin, hakivat niihin viinoja ja heittiv?t toimensa y?vahtina siihen. ?Antaa poikain ajaa!? sanoivat. ?Ajettu sit? on ennenkin ja tapeltu.? Kun h
seet k?siss?, pyssyt, rautapuntarit, jykev?t hiilihangot ja sen semmoiset. N?in varustettuina seisoskelivat
ta, jota sanottiin Harjun sillaksi. Siit? yli oli kaikilla Mikkeli-ajaj
tta ja kimallella omituisen kirkkaasti hitaasti juoksevan virran vedenkalvossa. Kahden puolen jokea oli niittyj?, mutta m?
seisovista mi
n kaunis paikka,
Kumma ettei tuohon r?m?kk??n ole jo kuokan kanssa
, mutta tottapa ei sit? tarvita, kun ei siihen ole k?siksi k?yty. Siksi toiseksi, sellaine
en s
Karhun
a-poika ei paljon ehdi
illekin alkaa jo pa
tta sep? on kumma, ettei t?nne asti jo ole yht??n p??ssyt tulemaa
ulee, mutta eiv?t o
n oli joukossa, ?n?ink? me vain odotamme niit?,
iemen Juho ja laski per??n, ett? olisi t?llaiselle miesjoukolle niin
eill? on kirveet, niin menn??n ja murreta
on. Heti alkoi kuulua vilkasta hakkuuta, jo
v?t puitansa h?t?isesti ja kasasivat ne tielle. Juosten kiirehtiv?t etel?npuoliset pohjoi
ksest? ja puristivat kourissaan paksuja tankoja. Kuu
e, siihen loppuivat. Tietysti aavistivat vartijoita sillalla
pr
hdoin valahti holtitonna mahalleen, ?hkien ja puhkien. Samassa kun kaikkien ajajain hevoset seisahtuivat
den olla, ette te kuite
tien etunen?ss? astui e
?? huusi poikain joukosta Talvikosken K?pi, joka hevosta
Kuultuaan poikansa ??nen kiirehti h?n mets?st? t
kysyi tunnustell
- (taas sai is? paholaisen nimen) t??ll??? Poika k??nt
? Hermanni astui poikansa ??reen ja tavoitti temmata suitset t?m?n
kanssa niin, ett? is?n ja pojan v?lill? syntynyt kahakka j?i huomaamatta. Pojat hankoilivat hevosiansa k??nt?m??n ja tak
a, josta muut s?histess??n olivat vet?ytyneet kappaleen m
puullaan kaljauksen, joka kuitenkin onnistui niin huonosti, ettei poika edes kaatunut. Heti rynt?si K?pi
lle n?kem??n, miten poika vimmoissaan
hisi Hermanni
tekij? n?ytti kuitenkin olevan niit? miehi?, jotka ovat t?ytt? rotua maasta alkaen. K?pi sai niin tihe??n leuoilleen suutarin nyrkeist?, ett? kiroillen pakeni askel askelelta edell? silmill??n jotakin asetta etsien. Mutta nyt sekautuivat muutkin asiaan, kumpaisellekin tuli puolustajia, ja tappelu oikeata mallia oli heti valmis. - Vahdit eiv?t t?h
ja sitokaa kiinni
??ni kuitenkin siksi kamalalta, ett? parit erka
s? ta
matki K?pi kumma
ojat kuin vahditkin. Tappelu taukosi
!? virkkoi K
ko?? ky
n?ht?v?sti aikeessa huomaamatta, jos mahdollista, l?hte? karkuutta
atsomaan
it
it
katkonaisia sanoja sai h?n sanotuksi, mutta kova pistos seurasi aina joka yrityst?. Kasari oli
aa jotakin, mutta ankara pistos v??risti suun, ott
rskas Jumala ... joka ... kaikki tutkii.? T
n h?nt? runnellun is?n vieress?. K?pi ei ollut virkkan
t??ll?
? kysyi Kajar
nyt...? Meni h
? Ei mik??n. Eik? siihenk??n, ett?
ta nyt viel? kuole.? Ei h?n
.. Oi tuota pistosta. Kun p??s
ekem??n kantotelineit?. Ik??n kuin uuden riidan nostamista kammoksuen eiv?t nuoret miehet olleet kiireess? pois l?ht??n. Mutta sit? mukaa kuin kantotelineet valmistuivat, kasvoi poikain levottomuus ja l?hd?n halu. Ensimm?iset vaikutukset
i, joka n?ki kumppaniensa et??ntyv?n ja toivoi mukaan p??sev?ns?.
asketa. Menk?? ottama
istamaan, toiset juok
tutkin pelkk?n? korvana. Kuului sekaisin ilmaa t?risytt?v? r??kym?kuoro, lehm?nkellojen, kulkusten ja rattaiden p?rin?. Mit? l?hemm?ksi ??ni tuli, sit? veltommaksi ja innottomammaksi vah
ppelu, kantaka
ollisesti oli pidellyt
n!? huudahti h?n, ja tarttuen kantopaariin
in tulisit olemaan is?si kanssa nyt, kun kuulet ??ni
iset kaksi huutaen juoksivat per?ss?. Kumppanit j?iv?t j?ljelle ja pist?ysiv?t sitten mets?n turviin. Toinen hevonen oli v?hempivoimainen, se uupui murrokseen, jossa nyt vahtien ja sen is?ntien v?lill? syntyi uusi aherrus. Ei se kuitenkaan ollut mit??n tappelua en??, sill? yh? l?hemp?? kuuluva meteli n?ytti h
elt? ja
p??st? iskun, laukkasi ylitse kuin pakoj?nis. Ei kukaan ehtin
?n?? kysyi Kasari, joka
vahdeista melkein
tel?puolelle... Taikka ei sittenk??n! Parempi on, ett? ollaa
n ja hevonen j?i tuoho
iit? omituisen luontoisia hevosia, jotka, kun kaatuvat, eiv?t yrit?k??n nousta yl?s. Suutari Erkki ja er?s toinen tuli apuun, mutta hevonen ei risukon p??lt? hievahtanut. Jo koettivat miehet vet?m??nkin ru
t? mahan alle ja v??nn?, ehk? sitten nousee. Hiiden koni! No
nnuoli. Useimmat vahdit v?istyiv?t pois tielt?, mutta toiset as
v?t hevosen, jonka nyt olivat murroksesta selvi
ittavasti sattunut hevoseen, ei ratsastajaan. Murrokselta hevonen yht?kki? per?ytyi. Ratsastaja oli v?h?ll? pudota hevosen kaulan yli maahan, mutta saavutti kuitenkin tasapainonsa. Kun rohkeimmat vahdeista nyt jo l?heniv?t hevosta, rupesi se is?nt?ns? kiljuessa potkimaan niin, ett? kaviot maantien kivist? tu
ko miehi?, jotka yks' kaks' puhdistivat tien. T?ss? villitysti kiljuen ja heitelless??n ilman kautta korkeassa kaaressa puita tielt? mets??n huhuilivat ja huutelivat pojat vahteja, puhutellen heit? mit? verrattomimmilla haukkumanimill? ja kutsuen luokseen. Mutta n?m? pysyiv?t pi
py?r?hteli ratsuineen kuin mik? johtaja ik??n, toisinaan puhuen
t mets?st? ja katsotaan
ti Iikan
ja kerskumaan. Osa poistui jo kappaleen matkaa mets??n, mutta n?kyiv?t aristelevan: mets? kun oli syn
Kuivasen Ella Esalta, joka par
kiinni yritt??k??n. Min? en saattanutkaan menn? ohi, vaikka kyll? musta tuon riol?j?n yli olisi me
, jotka olivat ker?ytyneet kuuntelema
akin sai sellaisen narstin, ett? saakuri soita, tuntuu viel? ylihuomennakin. Sitten ne
kovin n
a, se on
ltiin
hevosta ei
sit? o
hevosen tien sivussa. Arveltiin, ett? se on joko vahtien tai ovat n?m? saaneet sen pojilt
i Iikan Antti kehumaan. ?Min? sain olkap??h?ni sellaisen
saaneensa. Esan musta se o
i siihen ole poppa tulla hevosen p??h?n. Viitakyl?l?isetkin koreasti p??stiv
ajolle ilman niit?. Kun ei vain ole oikein p?
koa, kyll? siihen on
...? Luulevatko ne, ett? vahdit n
hj??m??n koko y?n? Antakaa menn? niiden va
tehd??n risul?j? miesten eteen. Liek? ne meinanneet
arhun sappea! Hooi! vet?k??, vahdit, sit
anoi Salmin Jussi, siit?p? karskil
joittui siihen sek? huutelemiseen ja meluamiseen. Kun ei vahteja kuulunut, l?hti joukko vihdoin kiljuen menem??n eteenp?in. S
o toisella puolen murrosta, ?olisihan siit? p?
a kuitenkin tulevana pyh?n? tuodaan monta vainajaa
viel? murehdi
oo
liinu
en ja malmari
iihen sekautuva tuulenhumina puitten latvoissa kuin vahvan miehen huokailu. Siihen muutamain sy
st? tielle, nelj? mies
melkein joka a
vai?? kysyi joku, kun kant
an paarinaisaa olallaan. ?Sit? paitsi tarvitsee t?ss? apumiehi?kin, jos niit? ilki?it? sattuu vastaan tulemaan,
si kantajista, ett? oli v?h?ll? kaatua. T
ki, ?onkohan Vanhurskaan Juma
ll? haavaa meid?n synteimme t?hden. T?m? uppiniskainen ja paha
n aika viet?vi? nuo, jos sit? oltiin hy
e siihe
nuo siunaamalla
ink? hevosten kavioista saivat l?htem??n, kohti Korven kyl??. Kun viel? oltiin noin parin kilometrin matkassa, pys?h
yt niin on ku
ik
a saamaan sen San
selet? Sit? vartenha
, arvelin v
in mies. Santra tulee nyt, vaikka se olis seitsem?n lukon t
*kuka* siit? sitt
...?, mur
at ja h?n n?ytti niin kiihottuneelta tuon yhden sanan johdosta, ett? n?ht?v?sti ei ol
?l?h?n
aanko p
sin? olet
tta mit?s s
e suinkaan me t?ss?
a mielt??n ja l?hti El
i vaikka riidell??nkin. Tiet??h?n sen ainakin puoli ma
sa ja varsinkaan ei t?n??n, et??ntyi h?nest?
oon, ei pelosta, se t?ytyy tunnustaa, mutta jatkamaan kerskaamisia ja uhkauksia sek? siell? tulevain