Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa

nu prig

a yksitoikkoisella ??nell? toistettuna e

No, kaipahan pian selv

ottajina kaikissa k??nteiss? - astelemaan pitkin k?yt?v??, samalla kuin mieless?ni v?ikkyy suuri holvikattoinen sauna hieman siihen tapaan kuin Oulun l??ninvankilassa, suuri, kuumuutta huokuva

kuuman suihkun kuin ihoni suinkin siet??. Mutta kauan ei kylpemisen sulost

ivaten astelen pitkin pohjakerran

ve, K

?ni Esko Riekin, joka pyyheliina kainalossa a

ve, t

s k?tt? puristaa. Mutta mieleni syk?ht?? ?kki? tavattoman iloise

lassa, mutta kun minua saattaneet santarmit puhuivat hovioikeuden vankilasta, olen ollut siin? k?sityksess?, ett? Shpalernaja on kokonaan toinen vankila. Niin uskon

en edes vilahukselta n?e Riekki? enk? tied?, miss? osassa vankilaa h?nen koppinsa sijaitsee, tuntuu oloni kuitenkin

?yd?t j

eleen p??ss? per?ss?ni seuraavaan naapuriini. Se on nuori, korkeintaan parinkymmenen ik?inen mies ja n?ytt?? kaikessa olemuksessaan suomalaiselta. Aivan kuin ensi vuoden ylioppilas tai ylemm?n luokan lyseolainen. Arvel

suuden kys?ist?, o

sis?tse. Siin? seisoo aina vartia, milloin vangit kulkevat saunaan tai k?velypaikalle. Mutta er??n? p?iv?n? k?velem?st? palates

eko suo

an min? vastaan.

?v?stikin hieman v??rin, sill

an mat

me kansalaisiksi sek? kohtalotovereiksi ja ilo syd?mess? ty?nnymme koppeihimme. Kun vartia on poist

nkilael?m?st? ja siin? oli my?skin esitettyn? j?rjestelm?, jonka mukaan vangit sein??n naputtelemalla vaihtavat ajatuksiaan. Mik

n kai siis ollut Saksassa. Mik? nautinto minulle olisikaan kysell? el?m?st? suomalaispataljoo

n edelleen l?pi aakkosluettelon, niin eik? sill? tavoin jo saattaisi tulkita ajatuksiaan? Totta kai, vaikka hitaastihan se k?visi, koska esim. ?-??nnett? me

tan uudelleen, mutta samoin tuloksin: h?n keskeytt?? k?rsim?tt?m?sti ja naputtaa itse jotakin. Ilmeisesti on h?nell?kin joku j?rjestelm?, sill? h?n

mahdoton ymm?rt?? toistensa kielt?. Tai, teosofien oppiin turvautuakseni, niinkuin kaksi henkiolentoa

a. Kehit?n paperossin varsipaperin auki, kirjotan siihen sek? nimeni ett? selityksen naputusj?rjestelm?st?ni, k??rin paperi

eh?tt?? kintereilleni, viskaan min? tuon viattomalta n?ytt?v?n paperossin p?tk?n h?nen eteens?. En k

an aluksi oman nimens?. J?nnittyneen? odotan h?nen naputustaan, mutta sein?n takaa e

ja

ivat vartiat korjata lattialta, n?kev?t siin? suomalaista kirjotusta ja - minua tompp

takaisin lattialla ja od

t?ll? kertaa anna itsest??n mink??nlaista elonmer

n juuri h?n, joka tunnustaessaan kaiken on Mashkevitshille kertonut my?skin J

ja kuuntelen. Ei hiiren

ynyt huomatessaan, ett? yksi h?nen ilmiantojensa uhreista istuu h

i ja toden totta: selv?stikin joku itkee jossakin. Ja kuka muu se olisi kuin h?n, naapurini ja ilmiantajani. Se odottamaton huomio, ett? h?nen ilmiant

ana k?velen min? vinhaa vauhtia edestakaisin

essamme naputtaa h?n j?lleen

h?n tekeytyy

n. Mutta h?n astuu p?? pystyss?, kuten tavallista, ja ny?kk?? minulle hymysuin tervehdy

us ja nuorekas reippaus saa minut ep?ilem??n omia ep?luulojani. Ehk? h?n onkin v

me voi ke

suomalainen on kokonaan h?ipynyt n?k?piirist?ni - kunnes kuukausien per?st?, vasta keskitalvella tapaan h?net lutherilaisessa jumalanpalveluksessa, jolloin h?n iloisena tulee minua tervehtim??n ja kertoo, ett? h?n silloin tuttavuutemme alussa ?kki? sairastui ja siirrettiin Krestyn vankilan sairaalaan, mist? pal

varsinaisesti tutustuessamme olin jo kauan ollut selvill? ilmiantajastani ja t?h?n ensim?iseen kunnon naapuriini kohdistune

selliss?ni mit? t?ydellisimmin ulkomaailmasta eristettyn?, luullen meit?

unkkikamm

? samalla k?y my?skin aamiaisesta. Sen p??lle sytyt?n p?iv?n ensim?isen paperossin - poltan niit? s??nn?llisesti kaksitoista kappaletta p?iv?ss? - sek? otan esille Trastin kielioppaan, josta isken p??h?ni vissin m??r?n sanoja ja lauseparsia, kuulustellen s

tarkkaan tutkinut. Sit? ryhdyn nyt jatkamaan, s?e s?keen j?lkeen syntyy romaanin reunoihin, min? unhotan olotilani ja ymp?rist?ni

d?menly?nti, tasainen k?velytahtini muuttuu ep?tasaisesti harppailevaksi ja k?teni tekee huomaamattani huitovia liikkeit?... Ja kun vihdoin saan karkotetuksi mielest?ni Enehjelmin, marssivat eteeni tyhmine naamoineen ne h?nen k?tyrins?, suomalaiset poliisimiehet, jotka olivat minu

a herpaisevampana valtaa, silloin laittaudun noiden p?yt?n? ja penkkin? palvelevien raut

enin annoksin, saadakseni nuo pari romaania kest?m??n mahdollisimman kauan. P?iv?ll? en niihin lainkaan kajo

ne ovat auttamattomasti lopussa, tuntuu el?m? entist?kin harmaammalta ja autiommalta.

o vartia koppiini kolme kirjaa. K?y selville, ett? vankilassa on kirjas

yt osaisin jotenk

oja. Kolmas, sinisiin pahvikansiin sidottu, on pienempi ja litte?. Kun avaan sen nimilehden, olen ?llistyksest? mil

on siis suomalaistakin kirjallis

a" ... vai oliko se ehk? "Nuori myll?ri", mutta mik? kirjatulva olleekaan niiden ja "Pekka Puavaljin" v?lill?! Korvatakseni edes hiukan laiminly?nti?ni alan nyt sit? perusteellisemmin lukea t?t? niin omituisissa oloissa ja niin odottamatta k?siini

?v?ll? k?rell? on painettu sinne t?nne erin?isten kirjainten alle. Kokoan nuo t?ten merkityt kirjaimet sanoiksi ja saan lauseen: "Meit? suomalaisia on t??ll? ai

in? kun olen luullut niiden supistuvan kolmeen! Ket?h?n ne voinevatkaan olla? Ties kuinka mont

rturituvaksi j?rjestetyss? kopissa vartian l?sn?ollessa ajaa niiden vankien parrat, jotka haluavat siihen tarkotukseen uhrata kymmenen kopeekkaa kerralta. Kun minut vartia ensi kerran -

rta

o suomea? - ky

ja senkin v?h?n on h?n oppinut ollessa

ljon suomalaisia, ja niilt? h?n on

n noiden suomalaisten nimi?, mutta

vankien joukossa suomalaisia. V?liin luulenkin huomaavani selv?sti suomalaisia kasvon tyyppej?, mutta ne ovat minulle ennest??n tun

llessani sis??nk?yt?v?n vieress? karsinassa, saan keh?aidan l?pi tilaisuuden heit? tarkastella, heid?n yksitellen poistuessaan k?v

uneet. ?re?n? kuin bulldoggi liikkuu h?n h?kiss??n ja n?ytt?? olevan valmis r?j?ht?m??n mit? kiukkuisimpiin solvauksiin, jos joku uskaltaisi liiaksi h?nt? l?hennell?. Mik?h?n bojari sekin lie? Ties, vaikka itse s

donantoja, esim. "Privjet anarchistami - terveisi? anarkisteille", y.m. sek? alla milloin koko nimi, mil

etty paperi. Arvaan ett? se on viskattu jonkin kopin ikkunasta. Tulen t?yteen mit? kiihkeint? uteliaisuutta. Kiertelen sit? kuin kissa kuumaa puuroa ja kun vartiain silm? v?lttyy, sieppaan paperin

vampi kirjottaa paperilapulle kopissani, sek? j?tt?? se sitten t?nne? Mutta itses?ilytysvaisto pid?tt?? minu

n laiheliini, jolla on kourassaan muutamia lappuja harmaata paperia. Komennettuaan minut yl?s, jolloin y?paidassani saan seisoa s

see osastonvartia, josta aluksi ymm?rr?n

tt?: ei! Pomoshniekka tempaa hyllylt? "listokin", jossa oli merkittyn? nimeni ynn? vangitsemistani koskevia seikkoja. Verrattuaan nime?ni paperilapuissa oleviin huomaa h?n minut viattomaksi, mink? j?lkeen he ?

yisen pihan pohjalle. Vaaleat kes?iset pilvenhattarat, jotka niin kevein? ja huolettomina ilman p??m??r?? kuin huvimatkalaiset purjehtivat horisontin yli, tempaavat mielikuvituksen mukaansa

huostassani taikasana, jolla silm?nr?p?yksess? voisi muuttaa itsens? linnuksi! Jospa

uin hopeanauha ja tuhansien kirkkojen katot kimaltelevat kuin kultaiset pisteet. Saatuani yleissilm?yksen Pietarista suuntaan matkani pohjoiseen. Vasemmallani p?ilyy Suomenlahden pinta, oikealla Laatokan vedet ja tummana kaistaleena niiden v?liss? Viipurin kannas havumetsineen, kunnaineen ja pienine j?rvineen. Tuolta edest?p?in kohoaa n?kyviin vanha Torkkelin linna, j??den jo seuraavassa hetkess? taakseni, samalla kuin Saimaan monisokkeloinen vesist? levitt?ytyy alleni... Yh? vain eteenp?in kuulaassa, ??nett?m?ss? avaruudessa. Mahtavana peililasina kimalteleva j?rvenselk? toisensa j?lkeen siirtyy n?

ppuun suoritetuksi, kun mielikuvitukseni ryhtyy vastust

a, kasvoillaan ep?toivon ilme, rient?? h?n osastonvartian luo. Sill? aikaa siirryn min?, povi pullollaan tavaroita, kaikessa rauhassa k?yt?v??n, pys?htyen sinne hetkeksi havaintoja tekem??n. Seuraa yleinen h?ivytys, paikalle rient?? joka suunnalta vartioita, p??llik?n apulaisia ja lopuksi itse p??llikk?. J?lleen nuuskitaan joka soppi minun kopissani, ihmetell??n, kiroillaan, hosutaan... Jei bohu, sit? el?m??! Min? nauran katketakseni ja l?hden sitten hiljalleen painumaan ulos. Mutta kun vastaani rient?? yh? uusia vartioita, niin enp? malta olla ly?m?tt? heilt? jokaiselta lakkia p??st? ja siit?k?s paisuu meteli ja sekaannus kaksinkertaiseksi. P??senp? sitten vihdoinkin ulos vankilan sokkelok?yt?vist? ja alan Liteini

man m??r?n hassunkurisia kepposia, kunnes vihdoin p??dyn kotiin ja

hymyilen onnellisena ja teen asianhaarain vaatimia eleit?. Vasta kotiin p??sty? havahd

mistuneena alan min? vinhasti astella pitkin

intasuojalla ja katolla varustettua lavaa. Yksi niist?, pitk?kasvoinen ja kalvakka nuori mies, n?ytt?? tutulta, ainakin profilissa n?htyn?. Kest?? kuitenkin hyv?n aikaa, ennenkuin muistan, ett? olen n

istahtavat jakkaroilleen eri puolilla lavaa, painaa h?n silm?ns? kiinni ja nukahtaa. Kun syntyy jotakin kolinaa, avaa h?n ne j?lleen, haukottelee, tuijottaa eteens? kuin n?kisi t?m?

s? niin kauniilla kuin pahallakin s??ll?, niin pyh?n? kuin arkenakin. Ei edes joulup?iv?n vaisu aurinko n?e heid?n paikkaansa tyhj?n?. Kello seitsem?st? aamulla kuuteen

tulevan k?velem??n takki avoinna tai muutoin pienimm?ll?k??n tavalla poikkeavan vankilan usein naurettavan pikkumaisista ja toisinaan suorastaan k?sitt?m?tt?mist? s??nn?ist?. H?nen ??nens?vyst??n ja puhetavastaan kuvastuu jo koko h?nen luonteensa. Varmastikin olisi h?nest? muodostunut alaisilleen oikea byrokraattinen kiusanhenki, jos h?n va

pitk? sapeli. "Vet?? palveluksen nauhaa" kuuluu sananmukaisesti k??nnettyn? er?s sanontatapa ven?j?nkieless?. Se tuntuu minusta niin mainiosti soveltuvan tuohon kunnon starikkiin ja joka kerta muistuu se mieleeni, kun k?velem??n tullessani luon katseeni lavalle ja n?

assa lukemattomien muiden ratasten kanssa ven?l?isen byrokratian suunnattomassa koneistossa. Ja nuo kaksi sitke?t? ukk

ymp?ri ahtaan asuntonsa permantoa. En voi kuvitella heit? muuten kuin ympyr?? kiert?vin?. Sit? he ovat tehneet vuosikymmenet ja sen on t?ytynyt painua heill? niin veriin, ett? he eiv?t t