Kaksintaistelu

itten tulivat paviljonkiin juomaan kahvia tai teet?. Ivan Andreitsh Lajevski, laihahko, vaaleaverinen, kahdeksankolmatta ik?inen nuorimies, rahaminister

mpeilt?, jopa kauniiltakin. Kankeista liikkeist??n ja karkeahkosta ??nest??n huolimatta h?n oli ihmisen? s?vyis?, tavattoman hell?luontoinen, jalomielinen ja kohtelias. Kaikkia kaupunkilaisia h?n sinutteli, kaikille h?n antoi rahoja lainaksi, oli heid?n l??k?rins?, toimitteli heit? naimisiin, sovitteli heid?n pikku riitojaan, pani toimeen ulkoilmakekkereit?, joissa paistoi hiilill? lampaanliham?ykkyj? ja keitti piikkiev?kaloista mainiota kalalient?;

lkap?it??n my?ten veteen. - Otaksutaan, ett? olet rakastunut naiseen ja asettunut h?nen kanssaan el?m??n yhdess?; parin vuoden kuluttua sit

l?hde, muoriseni, mille ilmansuunnal

n menn?? Jos h?n on yksinkertainen nainen, vailla

uplaa k?teen tahi maksa viisikolmatta ruplaa ku

ikolmatta, mutta nainen, josta puhun, on ?lyk?s, hieno, ylpe? luonno

eid?n molempien ylitse, loiskahti rantaan ja vy?ryi pauhaten takaisin

saappaastaan. - Mutta pohtikaamme asiaa ihmisyyden kannalta, Vanja. Jos asia koskisi minua, niin en o

nojaan; niiden vaikutusta liev

i akkav?ke? olisi olemassak

ttimella kuppi kahvia, korkeassa s?rm?isess? juomalasissa j??nsekaista vett? ja ryyppy konjakkia; h?n joi ensin konjakin, sitten kuuman kahvin, sitten j??nsekaisen ve

inen n?ky

eet h?nen nukkua, vaan ihan kuin lis?siv?t y?n kuumuutta ja pimeytt?, Lajevski tunsi i

vaan puhun sinulle suoraan, kuten yst?v?lle: v?lini Nadeshda Feodorovnan kanssa ovat huonot … tykk?n??n

olemaan puhe, loi katseensa maahan

lopussa, - jatkoi Lajevski, - tai oikeammin, olen tullut k?sitt?m??n, e

ella hele?npunaisia k?mmeni??n, pureskella kynsi??n tahi

koni, minun on l?ydett?v? selitys ja puolustus j?rjett?m?lle el?m?lleni kenenk? hyv?ns? teorioista, kirjallisista tyypeist?, siit? esimerkiksi, ett? me, aateliset, huononemme suvustamme, ja niin edelleen… Viime y?

toita, vaikka yht?mittaa oli ollut aikeissa lu

avat mielikuvituksesta, mutta h?n o

mme pellon, ynn? muuta. Jos minun sijassani olisit ollut sin? tai tuo el?intieteilij? von Coren, olisitte Nadeshda Feodorovnan kanssa kukaties el?neet kolmekymment? vuotta ja j?tt?neet j?lkel?isillenne rikkaan viinitarhan ja tuhannen desjatiinaa maissipeltoa, jota vastoin min? tunsin itseni h?vinneeksi mieheksi jo ensi p?iv?st? l?htien. Kaupungissa on siet?m?t?n helle, ik?v?? ja ihmistyhj??; jos taas l?htee kaupungin ulkopuolelle, on siell? joka pensaan ja kiven juurella uhkaamassa skorpionit ja k??rmeet, ja taas edemp?n? ovat vuoret ja er?maa. Outoja ovat ihmiset, outoa on luonto, viljelys kurjaa - kaikki se on jotakin toista kuin turkki p??l

da Feodorovna on erinomainen, sivistynyt nainen, sin? mainion j?rkev? mies. Tosin ette ole vihityt, - sanoi Samoilenko, katsahtaen h?mill??n p?yd?lle p?in, - mutta seh?n ei ole teid?n vikanne, ja sit?paitsi … pit??

n rakk

apana sanoa: perhe-el?m?ss? on t?rkeint? k?rsiv?llisyys. Kuuletko, Vanja? Ei rakkaus, vaan k?rsiv?llisyys… Eletty?si parisen vuotta rakkaudessa on perhe

?rsiv?llisyytt?, jolloin se henkil?, johon h?n ei tuntenut rakkautta, esiintyi h?nelle k?rsiv?llisyyden harjoituksissa v?ltt?m?tt?m?n? esineen?, mutta min? en ole

ekaista viini?. Kun oli juotu las

hyv?, mit? merkitsee

n … taudillinen tila, jossa aivoai

sit? p

sin pitk?lle… Kylmi? suihkukylpyj?, espanjank?rp

lamaantuu. On niin ??rett?m?n tukala ollakseni, ett? jos minulle sanottaisiin esimerkiksi, ett? minun on viel? elett?v? h?nen kanssaan yksi kuukausi, niin on luultavaa, ett? laskisin luodin otsaani. Siit? huoli

ko, tiet?m?tt? mit? vasta

on tarpeellinen. Minusta h?nen olisi yht? vaikea erota kuin ihojauheestaan ja

ko joutu

n pahalla p??ll?, - sanoi

ni pahoin. P??ss? tyhjyys, syd?nt? ahdistaa, jok

Mi

ella sitten kolmisen tuntia vaikka kaikkein mit?tt?mimm?n ylioppilaan kanssa ja l?rp?tell?, l?rp?tell?… Ent? hein?, - kuinka se tuoksuu! Muistatko? Iltaisin kun k?yskentelee puistossa, sis?lt? kuuluu pianons

, - sanoi Samoilenko. - Olen unohtanut, millaista siell?

vaivoihinsa. Juuri semmoiselta syv?lt? kaivolta minusta n?ytt?? ihana Kaukaasiasi. Jos minun olisi valit

ja kuopalle painuneita ohimottaan, pureskeltuja kynsi? ja tohvelia, joka riippuen kantap??st? lonkollaan j?tti huonosti parsitun suka

?k? ?

v?leiss?. H?n ei voinut antaa mi

silloinkin kun ei olisi sopinut, pelasi korttia, halveksi virkaansa, eli yli varojensa, k?ytti puheessaan usein s??dytt?mi? lausetapoja, kulki kadulla tohvelit jalassa ja riiteli syrj?isten kuullen Nadeshda Feodorovnan kanssa - ja se oli Samoilenkolle vastenmielist?. Mutta se, ett? Lajevski oli opiske

n… En ole ilmaissut sit? Nadeshda Feodorovnallekaan, joten muista pit?? hampaittesi takana…

asi Samoilenko. - Miks

ensin ovat v?limme suoritettavat. Sittenkun h?n on tullut huomaamaan, ett? yhdysel?m?mm

? surullinen, rukoileva ilme, kuin h?n olisi ollut aikeissa pyyt?? jotakin

k? t?

taan! H?nen miehens? kuoli pois, joten siis itse ka

hdotonta. Yht? halpamaista ja ihmisarvoa alentavaa on naida ilm

on velvol

velvollinen? - kysyi

elit h?net miehens? luota

jo ihan selv?sti

ane, niin pid?

o psykologi ja fysiologi, jos luulet, ett? naisen kanssa el??ksesi selviydyt yksist

… nuhteli Samoi

mies, me emme milloinkaan opi ymm?rt?m??n toisiamme. Parasta kun lopetamme k

evskin k?sivarteen. - Min? maksan t?m?n. Min?h?n tila

rantakatua pitkin. Puistikkokadulle k??ntyess??n he p

n, sivistyneen naisen, ja sin? pyrit h?nest? eroon; jos minulle Jumala sen sijaan antaisi vaikka kierokylkisen m

imeisen lausumansa so

elho siell? edes tee

eens? ja h?nest? n?ytti, ett? koko maailma mielihyvin katseli h?nt?. P??t??n k??nt?m?tt? h?n katsoi sivuilleen ja huomasi, ett? puistikkokatu oli hyv?ss? kunnossa, ett? nuoret kypressit, kumipuut ja rumat, kuivankituliaat palmut olivat sangen kauniita ja lupasivat vastaisuudessa levitt?? taajaa varjoa, ett? tserkes

le Samoilenko, herttaisesti hymyillen. - K?vittek? ui

mutta n?hdess??n sotilasv?lsk?rin tulevan vastaan h?

airaalas

, teid?n yl

uin

, teid?n yl

, saat

ssa p?yd?n takana istui grusialaiseksi itse??n mainitseva vanhahko, lihava juuta

antakaa minu