Kaksintaistelu

my?ten, Atshmianov j?tt?ytyi j?lkeen ja pys?hty

irkkoi h?n terveht

v??

Kirilin, katsoen taiva

vna, oltuaan hetken vaiti ja huomattuaan, et

puhjeta, niin sanoakseni. Miten on t?m? ymm?rrett?v?? Oliko se teid?n puoleltanne keimailua t

h?neen pelokkaasti t?n? ihanana, hurmaavana iltana ja kysyen itselt??n h?mill??n: "

uosta? Odottakaamme, kunnes tulette paremmalle p??lle, mutta toistaiseksi rohkenen vakuuttaa teille

j??n, raivaten tiet? pensasten l?pi. Hetk

- virkkoi h?n hieman murt

vna ei pit?nyt h?nest? sent?hden, ett? h?n oli velkaa t?m?n is?lle kolmesataa ruplaa; my?sk??n ei h?nest? ollut mieleen, ett? kekkereihin oli osallis

imalkaan hyvin, - sanoi Atshmi

le mieleen, virkkoi h?n yliolkaisesti: - Niin tuota, sanokaapa siell? kaupassanne, ett? Ivan

aa, kunhan ette joka p?iv? muistuta t

si h?n hetkess? voinut vapautua velastaan. Jospa esimerkiksi t?lt? kauniilta, nuorelta houkalta panisi p??n py?r?lle! Kuinka se itse asias

koi Atshmianov arasti. - Varokaa Kirilini?. H?n

a Feodorovna kylm?sti, ja h?net valtasi ?kki? levottomuus, ja naurettava ajatus

alas, - sanoi h?n.

aisissa kekkereiss? on tavallista, sai ruokaliinojen, myttyjen, tarpeettomien, tuulessa liehuvien rasvaisten paperien paljous sellaista sekasotkua aikaan, etteiv?t osanottajat tienneet miss? kenenkin lasi ja leip?pala olivat; he kaatoivat viini? matolle tai polvilleen, pudottivat maahan suolaa,

viinin vaikutuksesta, - mutta sittenkin pit?isin hyv?? talvea kaikk

makunsa, - huom

; ja t?m? viha, l?htien viisaasta ja s??llisest? miehest?, jolla luultavasti oli perusteellinen syykin

uontoa ja s??lin, etten ole luon

. - En ymm?rr?, kuinka voi tosissaan ty?skennell? turilasten

tista ??nens?vy? ja viisasta, syv?mielist? ulkomuotoa, ja h?nt? oli aina suututtanut se, ett? n?m? ihmiset, tuntosarvien, koipien ja jonkin alkuliman (h?n oli ties miksi kuvitellut t?t? alkulimaa oste

ole koppakuoriaiset,