Kaksintaistelu

aalaisravintolan tienoille ja siell? sy?t?isiin kalakeittoa. L?hdettiin liikkeelle kellon k?ydess? kuudetta. Etummaisina ajoivat rillavaunuissa Samoilenko ja Lajevski, heid

rovna oli velkaa kolmesataa ruplaa, ja vastap??t? heit?, niska kumarassa ja jalat koukussa, istui Nikodim Aleksandritsh, pienehk?, s?

loin vastaan ajoivat korkeat kaksipy?r?iset k?rryt

rannikkoa Vladivostokista Beringinsalmelle ja sitten salmelta Jeniseivirran suulle. Piirr?mme karttoja, tutkimme el?in- ja kasvikuntaa ja k?ymme laaj

ta, - sano

nk?t

sta riippuvainen,

os voisitte suostuttaa h?net yhteishyv?n vuoksi rupeamaan nunnaksi! Sittenh?n teist?

i oli

luusoppiinne hy

kehut

ena. My?skin olisi teid?n luettava kirkon palveluksessa olleiden henkil?iden matkakertomuksia; n?iden miesten joukossa tapaa usein hyvi? etnologeja ja it?maisten kielten tuntijoita. Perehdytty?nne heid?n kirjoitustapaan

pintointa Keski-Ven?j?ll?, ja set?ni, joka on rovasti, on luvannut my?t?vaikutustaan. Nyt jo

? lev?t? ty?st?, te viel? kymmenenkin vuoden per?st? olette sama mik? nytkin, se vain eroa, ett? olette ehk? saanut viikset ja parran, sen sijaan ett? pa

tuokiossa vier?ht?isiv?t pohjattomaan kuiluun. Oikealla levisi aava meri, vasemmalla kohosi ep?tasainen ruskeanharmaa vuorensein?, jossa n?kyi mustia t?pli?, punaisia suonia ja kiemuroivia juuria, ja ylh??lt? k

- Kuinka typer?? ja joutavaa. Minun on matkustettava pohjoista kohti, paett

ntyiv?t vasemmalle ja silmien eteen avautui Keltajoen laakso, jon

ntoa osoittaa vain oman mielikuvituksensa k?yhyytt?. Verrattuna siihen, mit? minun m

t toisiaan sellaisella tuhottomalla voimalla, ett? Samoilenko katsahtaessaan niihin joka kerran tahtomattaan ?hk?isi. Jylh?n kaunista vuorta leikkeliv?t paikoin kapeat halkeamat ja solat, joista matkailijoita vastaan henki tuoreutta ja sala

- huokaili Lajevski, - kuink

? tiest? tataari Kerbalain m?kki, Ven?j?n lippu katolla liehumassa, ja nimikilpeen oli liidulla kyh?tty: "Hauska ravintola." Ymp?rill? oli s?lea

y?liina, seisoi tiell? ja pannen k?det vatsalleen teki syv?n kumarruk

ilenko. - Me ajamme v?h?n loitommas, tuo

utisten, mutta vain viimeisiss? ajoneuvoissa istuvat s

- sanoi h?ne

en kaatama puu, p?rr?iset juuret maasta esiin v??ntynein? ja havuneulaset kuivettuneina keltaisiksi. Joen poikki oli kyh?tty hirsist? huojuva silta, ja vastap??t? toisella ran

y?ntyiv?t vastaan vuoret, ja hyvin nopeasti l?heni m?kin ja tumman kypressin taholta illan varjo, jonka takia Mustajoen kapea, mu

, heng?ht?en syv??n ihastuksesta. - Lapset,

joka katsellessaan taivasta ja sitten tataarin m?kist? nousevaa sinist? s

m? maisema! - pyysi Maria Kon

. Sit? v?rien ja ??nien moninaisuutta, jonka jokainen saa vaikutelmissa lu

isyydess? ja koettaen kavuta sille ja istuutua. - Jokohan? - toisti h?n, katsoen tiukasti Lajevs

kin, - lausui h?n kotvan odotettuaan, - mit? itse asiassa on Romeo ja Julia? Kaunis, runollinen, pyh? rak

?n kanssanne puhuu,

ahti Katjaan j

johdan? - k

ette: "mutta kuinka ruma se on, kun se pureksitaan ja sulatetaan vatsassa". Mit? toi

?nen ollessaan l?sn? ik??nkuin kaikkien olisi ollut ahdasta ja ik??nkuin sel?n takana olisi

aan risuja valkeaan!

a. Kirilin, pitk?kasvuinen, muhkea mies, joka ilmoista huolimatta k?ytti palttinamekkonsa p??ll? upseeriviittaa, muistutti ylpe?ll? ryhdill??n, arvokkaalla astunnallaan sek? matalalla, h

lausuen verkkaan joka sanan. - K?skin sinun tuoda kvar

or Alekseitsh, - huomautti arasti j

Otan osaa kekkereihin ja otaksun siis, ett? minullakin on oike

ihmetteli Nikodim Aleks

l? ollu

lloa! Kolmekymment

koon, - kuiskasi

shille, - m

olisi alkanut p??t? huimata, sitten h?n huudahti ja juoksi nauraen toiselle rannalle kuivuuvajan luo, ja h?nest? n?ytti, ett? kaikki mieshenkil?t, yksinp? Kerbalaikin, ihaillen katselivat h?nt?. Kun ?kki? yll?tt?neess? h?m?r?ss? puut ja vuoret, hevoset ja ajoneuvot sulivat yhteen ja tataarilaism?kin ikkunoista pilkahti esille tulta, kiipesi h?n kivien ja okaisten pensasten v?litse polv

? Ja mit? te kaikki siin? istua n?k?t?tte kuin mi

iss? ja toinen jalka kivell? seisoi rannalla l?hell? vedenrajaa ja mietti jotakin. Nuotion luomat punaiset l?ik?t yhdess? varjojen kanssa kierteliv?t maanpinnalla tummien ihmishahmojen vaiheilla, v?r?hteliv?t vu

alai rannalla puhdisti ja pesi, mutta puol

iset, kivet, tuli, h?m?r?, maassa lojuva puu - e

l?n taakse alkoi kertoa jotakin hyvin mielenkiintoista, sill? Samoilenkon heitetty? risuja tuleen, joka siit? leimahtaen r?isk?ytti s?keni? ja kirkkaasti valaisi kuivuuvajan, n?kyi ovesta tuijottamassa kaksi rauhallista naamaa, ilmaisten innostunutta tarkkaavaisuutta, ja piiriin istuutuneet k??ntyiv?t taaksep?in kuuntelemaan kertomusta. V?h?n my?hemmin virittiv?t piiriss? istujat hiljaisin ??nin soinnukkaan pitk?veteisen laulun, joka muistutti suuren paaston aikana kirkossa veisattavaa virtt?... Kuunnellessaan heit? diakoni ajatteli, mik? h?n on miehi??n kymmenen vuoden kulutt

alat ovat? - kuulu

i sidottuna ja oljenkorsia hiuksissa, sitten j?rjestyksess? h?n, diakoni, h?nen j?ljest??n pappi kalotti p??ss? risti? kantaen, ja takana p?llytt?? joukko ukkoja, akkoja, poikia; joukossa ovat papin ja diakonin vaimot huivit p??ss

n sekin..." aj