Leo Tolstoin kertomuksia

heliaaksi ja

in? asuin mieheni kanssa siihen aikaan maalla, jossa pidimme taloa. Heid?n is?ns? oli yksin?inen talonpoika ja eli mets?ty?ll?. Vahingossa kaatui puu h?nen p??lleen ja osui vy?t?isten kohdalle, likist?en sisukset pahanp?iv?isesti. Kotia saa

ytti, yksin

ttelivat, mit? niiden piti tehd?, viimein sanoivat minulle: 'pid? sin?, Mari, n?it? tytt?riepuja luonasi v?h?n aikaa, kunnes me p??semme asiasta selville.' Min? imetin kerran suorajalkaisen, mutta t?t? likistetty? en ruvennutkaan imett?m??n. En luullut sen kuitenkaan j??v?n eloon. Sitten kuitenkin rupesin arvelemaan: miksip? viattoman lapsiparan pit?isi k?rsim?n ja menehtym?n. Imetin sit?kin ja niin sek? omani ett? n?m?t kumpaisetkin ruokin rinnoillani. Min? olin nuori, v?kev? ja maito oli voimakasta. Ja Jumalakin antoi niin paljon

ntuvan tyt?n rintaansa ja toisell

uokasi j

"ilman isoa, ilman emoa on kyll? eloa

li istui, ja valaisi huoneen ik??nkuin aamunkoite. Kaikki katsahtivat h?nee