Leo Tolstoin kertomuksia
ilt??n ja, pantuaan pois ty?ns? ja riisuttuaan esi
antanut, antakaa tekin anteeksi. Ja haltijat n?kiv?t kirkkaan valo
n min? tapasin sinut ja toin kotiani ja miksi sin?, kun eukko toi ruokaa sinulle, hymyilit ja kirkastuit. Sitten, kun herra tilasi saappaita, sin? hymyilit toisen kerran ja siit? pit?en k?viv?t kasvo
aeli l
sanaa. Ja min? sainkin tiedon niist? sanoista: yhden sanan sain silloin, kuin vaimosi armahti minua, - siksi ensi kerran hymyilin. Toisen sanan sain silloin, kuin rik
imo
mala on sinua rangaissut ja mitk? ne Jum
kaeli
tt? min? en totellut H?nt?. Min? olin
t?ti?, ei ?iti?, ei ket??n, jonka haltuun lapseni j?tt?isin; ?l? siis ota minun sieluani, suo minun ruokkia lapseni, kasvattaa ne ja el?m?n tielle saattaa. Eiv?th?n lapset voi el?? ilman isoa, ilman emoa." Ja min? t?ytin ?idin pyynn?n; toisen lapsen asetin h?nen rinnoilleen, toisen annoin h?nen k?siins? ja kohosin taivahasen Jumalan luo. Tultuani Herran tyk?, lausuin: "Min? en voinut ottaa synnytt?j? ?idin sielua. Puu tappoi is?n, ?iti synnytti kaksoset ja pyyt??
ijoiltaan. Min? kohosin kyl?n ja kirkon yli, tahtoen vied? sielun Jumalalle. Silloin tuuli tempasi ja kantoi minu