Matkakertomuksia Karjalan kankahilta

jalassa

eri

kangasta Pyh?sel?n pohjoisella rannalla kohden Yl?myllyn majataloa. Ilma on koleahko, lumikinokset varjopaikoissa kertovat ?skeisest? kamalasta takatalvesta. Koivut vasta hiirenkorvaa n?ytt?v?t, kaikki on viel? kovin

n p??st? nyk?ys suitsista ja: hevonen! T?t? hauskuutta ei ainoastaan t?m? ensim?inen kyytimies tarjoo, vaan viel?p? toinenkin, kolmas ja ne

ahden kyl??n Pyh?sel?n rannalla. Ilma mit? ihanin, kes?aamu kaikkein korein. Sit?

poikki panna, kolmatta ja nelj?tt? v?h?sen kolota, ja ovesta ei voi sanoa, jotta "tuost' on viis poikki!" N?et nelj? niit? vain on katkaistu sek? kynnyst? ja kamanaa lis?ksi lohottu. - Oli sit? vanhan kansan miehill? mets?t, ja uskalsivat ne vankoista

urissa joukoissa sinne matkattiin, useampia hevosmiehi? l?hti paikkakunnalta. Ja monasti saatiin kiljuvassa pakkasessa synkk?? saloa, talotonta taivalta ajaa naristaa. - Samanlaisesta Oulun

eeseen kuopertannt matalan "moakuoppa-saunan", jossa eukkonsa, poikansa keralla saa l?mp?iset l?ylyt ottaa. Pari lautaa vain on per?ll? poikittain, alempana kolmas lauta. Ylemmill? saa kylpij? istua kyhj?tt?

kurjassa tilassa: pellot kasvavat ruohoa ja sammalta, ojapahaset ovat tukkeutuneet. Kartano on r?nsistynyt; tuossa huoneessa on katto sis??n pudonnut, tuosta on sen tuuli hajottanut, tuossa on sein? remahtanut, tuossa ovi rempallaan, tuossa ikkuna r?s?ll??n... Entiset omistajat el?v?t toisinaan taloissaan edelleen loisina taikka vuokraajina laiskasti, veltosti viljellen entist? omaa peltoansa. Taikka on omistaja joutunut joukkoineen mieroa kiert?m??n ja sijaan tullut vieraita loisia useasti joka nurkkaan. Taikka on talo annettu vieraalle vuokraajalle. N?in on laita Liperiss?, n?in Kuusj?rvell?, n?in Polvij?rvelt?

anovat Karjalan puoleksi. Venematka on hyvin hauska. Ilma on niin ihanan kes?inen. Hiljainen tuuli tuo rannoilta tuoretta leve?v?n lehden tu

lleet. Toiset olivat ampuneet Ruotinkaita-nimiselt? saarelta j?rven l?nsipuolelta, toiset Laitsaarelta it?rannalta vastaan r?ik?tt?neet. Suomala

an suuri k??rme, "on pitempi kuin t?? airo ja paksumpi ... sellanen jumikka ... on silm?t ku h?r?

aita", jotta herratkin t??ll? "lyly??t ongel" kaiken kes??, kun ova

n? M?ssy- ja Tiirinsaaret, siin? Kontioluodot, Karvittaret ja La

lle. Maa on Savon puolella aivan toisenlaista kuin Karjalan puolella, ainakin t?ss? Korpivaaran tienoilla. Tie kiertelee korkeiden vaarojen viertehill?, v?liin va

saavun ja y?vyn H

i n?ytt?? Korpivaara olevan, ja kirkkaana katselee Korpij?rvi synk?st? mets?st? sen juurella. Sinne synkk??n mets??n sukeltauu tiekin, joka hauskasti vaaran viert? kiertelee. Toisaalta et??mp?? n?kyy iso Jukaj?rvi - Juoj?rvi - korpivaaralaisten kalastuspaikka. Talot vaaran

ia kyl?, mutt'

rpivaaraa on viel? muuan mets?lampi, Murhilammeksi

on aikoina, ainakin 5 miespolvea takaperin Lepp?virroilta. Hyttisen suku oli v?hitellen hajautunut viideksi taloksi. Omituista oli, ett? joka polvessa oli ollut aina 3 poikaa, paitsi tytt?ri?. Ja 3 poikaa oli ukollakin ja lis?ksi 3 tyt?rt?. - Kertoessaan n?ytt?? ukko jalkaansa, joka on kamalan n?k?iseksi "hapannut". "Ukkovarvas" oli kerran paleltunut, sitte oli alkanut ensin varvasta, sitten koko jalkaa

peutunut. Katot pudonneet sis??n, ikkunat hajallaan, uuni my?skin sis??n romahtanut. Mutta uuninnurkassa seisoo viel?, kun mik?kin muistomerkki, vankka uuninpatsas kannattaen liesipankkoa ikivanhalla ka

Siell? taaskin l?yd?n hiekkakumpuun kaivetun maasaunan s

j?rv

jyrkk?rantaisen, 13 sylt? syv?n Likolammin rannalla Hillunen. Lis?ksi viel? m?kkil?isi? m.m. Pasas-sepp?, jonka paja on korkeaan hiekkaharjanteeseen kaivettu. P??ty ja katon

ana korkeana, ?kkijyrkk?n?, honkapeitteisen?. Varsinkin pohjoispuolelta nousee kumpu jyrkk?n?. Et??lle se jo n?kyy taivaanrannalla, omituisena k?yryselk?n? kohoten muusta mets?viivasta.

ss? yksi niin, toinen n?in, kolmas ja nelj?s noin. Saan aittoihinkin kurkistella. Vaateaitoissa, seinill? ja matonalaisissa vaatteita nauloissa sek? alaalla ett? parvella. Siell? my?s joku kirstunen. Eloaitassa on jyv?hinkaloita sek? vanhan kansan aikuisia, yksipuisia p?ntt?

Vanha is?nt?, sokea ukko tuudittelee poika

lasta, pient? linn

ja kuvattavaa l?ytyy niist?kin. On luhtiniekka

ij?r

aa koko kuuskolmatta

?n. Matka on melkein p

lampi pienine kyline

rvi? ja lampia on tien

ij?r

eress?, synk?n r??syisen korven kohdussa, v?h?inen perunapelto sein?n taakse raivattuna. Pieni, n. 3-metrinen on m?kki ja matala, yksi pienehk? ikkunasilm? sivusein?ss?, per?sein?ss? laipion rajassa lakeisaukko. M?kin edess? on porstuantapainen ja sen vieress? aittanen. Vastap??t? m?kki? on l??v? katoksinee

kodan, k?v?sen lautamies Rantalan vanhahkossa talossa j

ly? tulee, ett? kivet paukkuvat ja vastaa annetaan niin, ett? punottava selk? l?isk??. Jos vasta k?y kovin kuumaksi, kastellaan sit? kylm?ll? vedell?, jota on astiassa lauteilla. Kun on kylliksi kylvetty, kavutaan alas, istutaan jakkaroille ja puup?lik?ille ja pest??n sillalla olevissa astioissa. Saunakotaan heitety

riin tervahautoihin. M?en kaltevaan rinteeseen on kyh?tty jonkunlainen lava, jonka reunoille on luotu hiekkavalli, keskelle j?tetty kuopanne tervaksia varten. Kahdesta puusta koottu torventapainen on tervan juoksut

onine aittoineen. Tossavaisen m?kiss? on py?reist? hirsist? salvettu vanha tupa ja siin? pienoiset vanhanaikai

ia saloteit?. Se hapuroi synkiss? kohisevissa kuusikkokorvissa, kumistelee kanervaisilla honkakankailla, sukeltelee tuuheisiin liplattaviin lehtoihin, vilettelee niityn laitaa, kapuaa kaskesaholle, kiipe?? v?liin vaarallekin, josta taas ala

emassa. Ja kun viimein vaaran laelle p??st??n, n?hd??n suurenmoinen kappale mets?ist?, j?rvik?st? Karjalaa. Pieni Lipaslampi on syv?ll? vaaran juurella. Sinne vaara jotenk

jelleet huhtia ja niist? saatua viljaa kantaneet lippailla kotiinsa. Toisen kertomuksen mukaan on vaaran nimi t

impia j?ttil?isi?. Ja sitten kun ne ovat tekaisseet oikein sen vanhan kansan suuren sukutuvan! Pituutta on seinill?, huoneen sis?st? mitattuna yli 8 metri?, eik? korkeuskaan ole aivan tavallinen. Koko 4 metri? on sillasta laipioon, joka mahtavana, mustana - tupa on ennen ollut savupirtti -. kolmitaitteisena kumuna kaartuu yli tuvan. Ikkunat ovat pienenlaiset. Mahtavista kelle

alaisriihiss? savesta sotketun sillan, toisinaan my?s puusta salvetun. - Riiht? k?ytt?v?t karjalaiset kev??ll? siemenpotak

vanhaa tuttuaan. - Aamulla kun p?iv?n noustessa her??, kuulee pihalta hel?htelev?n s?velen, joka somasti nousee ja laskee, lopulta vaikenee, ja taas v?h?n p??st? samoin

Kontiol

pean pitk?n Rauanj?rven it?rannalla. Vastaisella rannalla on Levavaaran taloja. Timovaara on saanut nimens? T

en m?kin kyl?n takaa mets?n syd?mest?. Mutta Matti ei jouda nyt joutavia juttelemaan, on juuri kalalle l?hd?ss?, s?ren kutuun. Toiset p?ksyt vain muuttaa ja

llut aika huimap??. Kerrankin oli korkean huoneen katolle kiivennyt ja seisonut harjakourun nen?ss? p??ll??n.

ta saan tietoja, k

yksin kappalein yhdell? reell?, latva maassa laahaten vedetty rakennuspaikalle. Ja piiraisia ja rieskaa, rokkaa ja koprahuttua oli sy?ty ja vahvasti v

oli ja sitten k?skeneet Keyri? sy?m??n, jotta "sy?k??t nyt kylpyaikan!" Olipa kerran sitten muuan mieskanalja mennyt ja pistellyt suuhunsa paraan hyv?n ja sitten lasken

? pari pient? saarta, joita sanotaan Kalmosaa

aarain rinteill? useassa paikassa kasket savuavat, nokiset miehet ja naiset viert?v?t paloa taikka kynt?v?t. Ei n?yt? palon kynt?minen olevan leikintekoa eik? naisten ty?t?. Muutaman korttelisen, muutaman kyyn?r?n p??see eteenp?in, niin jo taas

puiden v?list? laaja Pielisen pinta, ty?nt??p? se joskus pitk?n lahdelmankin tiet? tavottelemaan. Vaellan valtamaantiet? aina suureen Nunnanlahden kyl??n asti. Siell? harppaa

in. 8-henkinen perhe, mies ja vaimo kuuden lapsen kanssa, on t?ss? viime talven, pyrytalven, pakkastalven viett?nyt, ja nuorin lapsista on vain ollut puolivuotias. Kamalasti oli toisinaan palellut. Lunta oli kyll? sein?in suojaksi luotu, tehty koko asunto lumikumpuraksi, mutta kovin ?ke?n? oli pakkanen kuitenkin sis??n hy?kk?illyt. Mutta nyt, kun kes??n olivat p??sseet, tuntui el?m? hiukan el?m?lt?. Ahkeroina uurastivat m?kin ymp?rille kivikkoon uutispeltoa: v??nteliv?t kivi? kasaan, polttelivat turpeita ja kaakersivat ojaa. Mutta kovin pienelt? ja v?h?valoiselta n?yt

tyhjin?. Oli sy?tetty el?inparoille, mit? vain irti saatiin: j?k?li?, kanervia ja sammalia, latojen vanhoja olkikattoja, hein?pieleksien pohjia ja ladon sillanalust?rkyj?. Oli koetettu lainata toisilleen ja toisiltaan, kell? jotakin lainattavaa oli ollut ja sitten yhteises

sta H?yti?isess?. Oli ollut 4 veljest?. Yksi oli kulkenut Kuhnustaan, toinen taivaltanut

lon poikki maantielle

utta Kontiolah

ovat pienoiset juoksuluukkuikkunat. Jo ainakin 70 vuotta on pirtti ollut samalla paikalla olkilatona, sanotaan. Kuka lienee rakentanut, kuk

halki. Kolkot korvet, suot, kalliot ja ryteik?t n?ytt?

oveen asti on ilman siltaa, avonainen maakuoppa vain. Ukko on juuri pist?nyt uuniin tulen. Savu t?ytt?? matalan huoneen melkein siltaan asti. Kykkysilleen yhteen myttyyn painuneena koettaa ukko-rukka v?ltell? kirventelev?? savua. Pienoinen, n?ivettynyt, ty?n, puutteiden, e

olinkyl?n miehen kanssa r?hmin ryteisten korpien, soiden ja mets?niittyjen kautta Kolin kyl??n Kolin juurella. Loppumatkalla

olaan Koli

ttien ja nokisten saunojen, p?lyisten riihien ja tunkkaisten aittojen nokisessa nuuskijassa ja nuohoojassa her?? kerran halu p??st? yl?ilmoihin, kohota kerran kohti korkeuksiakin. Heit?n laukun selk??n - ett? olisi painamassa maata kohden ja muistuttamassa ai

, on siin? kymmenitt?in, sadoittain. Et??ll? id?ss? sinisess? autereessa siint?? kai rajantakaisten salolaisten salaper?inen satujen maa. Pyh?aamun pyh? tyyneys lep?? j?rven pinnalla... Katson toisaalle, sinne, mist? olen matkustanut. J?rvi?, metsi?, vaaroja siell?kin. Tuos

t?isi sit? tuloa hyv?np?iv?isesti. Jyrkk?? rinnett? on aika pitk?lt?. - L?hden laivarannan kautta kiert?m??n Savij?rven kyl??n. Laivarantaan on kukkulalta pari km, vaikka sielt? ylh??lt? katsoessa se oli

s??nl?mpi?v?t tuvat. Ja "tuohikaudella" n?ytt?v?t t??ll? viel? el?v?n. Miltei kaikissa huoneissa, talonpojan asuinrakennuksesta m?kkil?isen t?lliin asti, on tuohikatot, maloilla peitetyt. - Ja kasket ne savuavat kaikkialla. Korkealta vaaralta kun ymp?rilleen maailman avaruutta katselee, ni

vil

ssa Vaotj?rven rannalla ja huomaan, ett? siin? molempien tupien uunit sis??n haijuttelevat. Siin? jonkun aikaa viiv?hd?n pirtti? katsellen ja vanhan ukon kanssa tarinoiden vanhoista asioista, ja vanha

, joissa uunin suu on per??n p?in

luhtirakennuksissakin, puhumattakaan m?kkil?ist?, n?kee hyvin useasti turpeilla peitetyn tuohikaton. Sanoipa muuan talonis?

rkin l. tukki pystyss?, sen alap??ss? siivet, joihin puskien vesi h?rk

yrrysmies. S?ilyttelee ukontalttaa, "uhrikive?" l. "ukonkyntt?", joka muinoin oli l?ytynyt "kesyenkannolta" (= ukkosen s?rkem?n puun kanto). Ja mahtava voima kuuluu kivess?

Paikkakunnalla oli ollut tervahauta ja sen luo

lahden pohjukasta, tienmutkasta, puiden v?list? tarkistelin j?rvensel?lle, joka p?iv?n laskussa loimusi ja loisti niin tuhannen tulipunaisena, ja siin? vih

avaa

, joka muutamassa kohdassa on huiman mets?palon temmellyskentt?n? ollut. Sateisessa s??ss? kiert

kkanen k?sivarrella. Puolisokea on ukko ja huonokuuloinen. Mutta parhaillaan el?ess??n on h?n miesten mies ollut. Onpa karhujakin kaatanut yhden jos toisenkin. Kerrankin oli yksin kangella kontion nuijannut. Kontion k?ydess? p??lle olivat toiset vilett?neet pakoon, mutta Paavo senkun silpaisi kangen ja sill? kontiota kalloon kamahutti niin, ett? siihen kellistyi. Toisen kerran taas oli joutunut niin

aloissa on sauna aivan pihan vierell?, joskus nurkitusten tuvan kanssa. Saunakota on useasti nave

Muutamia taloja, joitakuita m?kkej?, kan

heitt?? kankaalle, jossa suuri kelohonka on merkkin?, mist? on toiselle polulle poikettava. Sujahtaa taas mets?st? suolle, suurelle, puuttomalle, vetiselle suolle, jolla siell? t??ll? hein?pieleksien pohjia, sorkka-aitoja, sitten sukeltaa synkk??n korpeen, kuljettelee ja py?rittelee siell? sinne ja t?nne kaatuneiden puiden runkojen ylitse ja alit

yntyv?t. Tarjoaapa vieraalle kahvia ja sy?t?v??kin - kahvit kyll? monessa muussakin paikassa tarjottiin. Talo on

ulun Heikinm?en is?nt?n?, mutta hullutelleensa niin, ett? talon menetti ja joutui lopulta t?h?n ahertelemaan. - Vanhan ajan kaskenpoltosta juttelee Simo, ett? ei sit? ennen sellaisia lepik?it? poltettu kuin nyt, mentiin suureen mets??n, vankkaan pet?jik

lipa silloin sodanaikana talossa kerran el?tetty 300 sotamiest? pyh?nseutu, ja viel? oli talossa ollut ruokaa ev?st?? 30 miest? maanantaiaamuna rovioon (= kaskimaata rovit

ja mutkistelee kukkulain rinteill? ja kupeilla, nousee jyrk?nnett? yl?s, sy?ksyy toista alas, kulkee v?liin louhikkoisen kallion lakea. Enk? semmoista vauhtia toista kertaa koko matkalla ajanut, en paremmallakaan hevosella. Is?nt? itse oli kyytimiehen? - vaikka muuten oli tavallista, ett? matka silloin joutui huonoimmin kun is?nt? o

Valtimossa,

uttava on Kurkunp??n kyl? Nurmeksesta Sotkamoon viev?n tien varrella. Kyl?n keskell? on pieni Karhunp??n j?rvi ja sen l?vitse Pieliseen laskeva joki, ymp?rill? hyvi

ytineen, sein?koppolineen ja ennen kaikkia monine orsineen. Siin? patalaudat, haahlaorret, p?reorret, tupakkaorret, hein?nkuivuuorret, ainespuiden kuivuuorret ja lankaorret. Ja talon puhelias em?nt? on

jatalosta Saviahoon Sotkamossa ei suuria kyli? sivuuteta, yksin?isi?, v?h?p?t?isi?, vanhanaikaisia taloja vain, joiden asukkaat siell? salon syd?mess? hiljakseen omia aikojaan elelev?t. Ja Saviahosta Juurikkalahteen K

n?? suuria ne t?m?naikaiset tervahaudat. Noin 20 sylt? niihin tervaksia ladotaan. Ennen ne kuuluivat yhteen hautaan kasanneen 60-70:kin sylt?. Eiv?tk? ne en?? kuulu viitsiv?n tervojaan itse Ouluun asti soutaa, joko Kajaniin

elle vaan oli kirves k?dess? k?ynyt vahtimaan, ja kun kontio rupesi pes?st? ulos ty?ntym??n, niin siihen oli otsaan kirveell? t?ytt? ter?? pudottanut. Ja siihen se j?i karhu, kellistyi. Pekan is? oli my?s ollut mainio karhumies ja lis?ksi tiet?j? ja is?ns? oli ollut viel? mainiompi. Jos se oli tahtonut nostaa karhun jonkun p??lle, "niin tot karhu h?tyytti, vaik uunil". Eik? ne vanhat miehet karhua s?ikkyneet, niil

ilemaan 87-vuotias, s

t pakinoilleni. H?

?, kalliolla kalkutteli, jonka kirves ei

e

t veikkojasi'! Kunsas maitona makaisit, nuor

laulelee la

lla pes?? Lahokannon kainal

a

ula lintu, paj

h?n li

eli sorsanpoika. N?tin likan mie

in eukko muistaa ja

lman l?mpim?h?n, tekem?h?n t

vanhaa virsikirjaa ja siioninvirsi? ja ihm

karhunrasvoja on sek? lautasella ett? sein?tikuissa. Karhun p??kallo l?ytyy porstuanylisilt?. Mutta karhun suupantaa, joka talossa my?s kuuluu olevan, ei vain l?ydy. Ja kaikki ne ovat varsin tarpeellisia. Kulkkutorven l?pi laskettu vesi vapahtaa umpitaudista, ja sama voima on em?ttimen l?pi luritetulla vedell?. Karhunsyd?mell? parannetaan ammuksista

aksa ja pe

pa ja karh

n tarpeellinen, jos on

?pi valetaan vet

onet kymmenennet, pe?t' on pystys

ty - on aina jyv?kourallinen kahmaistu. L?ytyyp? talosta viel? pitk?n etsimisen j?lkeen, maitohuoneen penkin alta vanhan is?nt?vainajan tujassu, tuohinen taikap?ntt?. S

siev?ll? viheri?ll? nurmella j?rven rannalla. Mujej?rven Pulkkila, Kujangin P??kk?

lakin, P??kk?l?ss? ja muissa taloissa

lintuja, j?niksi? ja ilveksi? ahdistelevat sek? "v?ljill??n" kontioita paukauttelevat. Ja salapolttajain valittuja seutuja kuulu

orman Nurmesta kohden yrittelem?ss?, Kuhmon miehi? ovat,

rmekseen ja siit? "Tap

n suureen k

a ja raj

uen, kohisten sy?ksyy vesi putousta alas ja yhten? myll?kk?n? keikkuen ja hyppien, kierien ja villisti toisiaan pukkien kiit?v?t tukit mukana. On siit? toinenkin tukki vilist?nyt ja vilist?? vastakin. Toistakymment?

? sek? Lentieran Kiponkyl?n ukko eukkoineen. Viimemainitut tulevat Lieksasta tavaranhausta. Hevosella aikovat raahata tavaransa Ruunaan kyl??n ja siit? soutamalla Lieksanjokea my?ten kotiinsa. On siin?kin matkaa: huonot, vaivoin k?rryill? ajettavat tiet ja vastaiset virrat. Mutta Petrun praasn

isen lev?ht?nyt, ja hupainen siin? nytkin oli y?n seutu oleskella. Reittulasta mets?m?kkil?iden kautta - Hilosen m?kin luona n?en harjakodan - ?nisenvaaraan ja takaisin Naaravirran m?kille. Saan soutajan ja seitsemisen kilometri? soudetaan virtaa my?ten Siikavaaran alle. Leve?ksi, ruohorantaiseksi saloj?rveksi on Naarav

ell? t??ll? vaarojen laella. Siikavaaralla on pari Oinosten taloa. - Siikavaarasta Hattuvaaran useampitaloiseen kyl??n, jossa pyh?n seudun Ikosen talossa elelen ja saan talon ukolta tietoja

aas takaisin ja kolmatta koettamaan: se k?y kamalaan korpeen, jossa sen tuhannesti kiertelee ja sokkeloi ja viimein pahanp?iv?isiksi haaroiksi hajoaa. Ei muuta kun kompassi k?teen ja nokka ilmaa halkasemaan, ja niin metsi?, soita harhailtuani p??sen viimein Paakkosenvaaraan pienen Varpaj?rven rannalla, jossa pari m?kki?. Mutta taas sama peli: ovet lukossa, kotona ei hengensielua, ei edes ?rhentelev?? koiraakaan. J?rven takana n?en talon. Astun mets?n l?pi rantaan, rannassa pari lauttaa, "koplukkaa". Niill? istuinp?lkky ja 2

oikeaan. Pari taloa on Louhivaarassakin. Toisessa ikihongista salvottu asumaton savupirtti, taas niit? vanhan kansan pirttej?. Korkeutta siin? entiseen tapaan, samoin leveytt?. Penkit ja muutamat siltapalkit puoli metri? leve?t. Uuni tavattoman suuri. Ja kurkihirret, oikein hattunsa pudottaen niit? ihmete

imeiseen rajataloon, mets?nvartijan asu

oistelevat, kimaltelevat aamuisessa paisteessa. Et??ll? id?ss? sulautuu siint?v? mets? taivaan sineen. Mit?h?n siell?, aamuauringon alla

ton on polku, elikk? "roppa", kuten rajalainen sanoo. Milloin se suohon sotkeutuu, milloin kanervikkoon katoaa, milloin korpeen h?ipyy... Pari virstaa on Inarista rajalle. Leve?, mets??n hakattu kuja, joka n?ytt?? ulottuvan loppumattomiin. T?m?k?

vaarojen vieri?, ja loppua ei n?yt? tulevan. Milloin k?y salo kolkoksi korveksi, milloin suruiseksi suoksi, milloin valtaviksi vaaroiksi, milloin kumisevaksi kankaaksi, milloin j?k?l?peitteiseksi kallioksi... Silloin t?ll?in v?lk?h

janteita, ennenkun p??semme eh?tyspaikalle. Teemme tulen, sammalilla peit?mme, ett? oikein savuaisi, ja silloin t?ll?in huutaa hoilautamme. Vastaisella rannalla 2-3-v

ukaman mukaan mutkistuvan tien varrella kyl?n muut talot, kirkko ja pappila. J?rven puolella sijaitsevat talot ovat p??ty tielle p?in, mutta kyl?n puolen talot ovat k??nt?neet pirtin p??sem?n kyl??n ja kar

asta kohti ojentavia taittuneiden puiden kantoja, katkenneita oksia siell?, toisia t??ll?... Maassa makaavat, harmajat omituiset hautapatsaat, joko vanhuuttaan vaipuneet tai sortuneen puun musertamat, lis??v?t salaper?isyyden tunnelmaa samoinkuin vanha harmaa, kallellinen tsassovnakin metsik?n reunassa. Lahonnut, sammaltunut aita, joka kalmistoa ymp?r?i, ei suinkaan sit? v?henn?.

s? on k?yh?n Mak

el? tarpeen tullessa jylh?t loitsutkin luetaan. Arhippaisen 40-vuotias em?nt? osaa h??lauluja, osaa liekkuvirsi?, ehk?p? loits

set, l?mmit? o kyynelkyly, saussuta simainje saun

i tulee, lauleta

si'? Tunnus puista, tunnus maista, tunnus virpi vierahista. V?vyn on soapka samsattainje, puhki pilvien puhuja, l?p

odistaan l?ht

nnan lauan pe?h?, otti parvesta parahan, tukkap?ist? turpiamman, kassap?ist? ka

kyl?st?, saman j?rven

i Lentieran kans

illa paikalla j?rven rannalla. Kartassa on kyl?n nimen? Lentosaari. Syrj??n j?? tiest? Suuloansaari, Suuloanj?rven r

kerron, ett? h?n kerran jo ennen minulle virsi? lauloi, loitsuja lateli, muistaa h?n sen viel? ja tuttuna kohtelee. Ja valmis on taas tietojaan latelemaan. Laulaa h?n raudansynnyn, laulaa tulensynnyn. sane

aitto moamollee, kohta kolmatta rupesi, Iivanal vellellee. Mies merelt? n?ytteli,

maan Maariasta, kor

n m?ell? kirku: tule, neiti, poimimaha, tinarinta riipim?h?! Koppoi koisan koprahaa, siit

Lemmink?inen kutsumattomana vieraana menee ja ryhty

kuulla pajuloi? ky

nnas k

anje p

kauhtanoi, klinja bieloi, kauhtan

loitsija. 12-vuotisena oli toatto l?htenyt Suomesta Kiannalta Ven?hen maalle ja joutunut lopulta Kiimaanvaaraan asumaan. Yksin oli Malanje vanhemmis

yht?p??t? menn?kseni Tuulivaaraan asti, jossa huomenna Petraa praasniekoidaan, kuten Lent

ovipieless? kiuvas, per?sein?ss? pieni ikkuna, siltana pelkk? maa, sammalilla ja heinill? peitetty. - Kalamiehet kalalla ollessaan viett?v?t saunassa y?ns?, samoin mets?miehet er?retkill??n. Y?pyyp? joskus siihen matkamieskin. S

et sel?ll? toinen toisensa takaa pilkottavat. Odotan, ett? tuolla, jossakin saaren rannalla, salmessa nousisi vedenimpi? veden

a koskuksista seip?iden varaan tehtyj?, mets?majoja. Niiden alla saavat suo

aisen repputarkastuksen ja l?yt?v?tkin varsin vaarallista tavaraa. Ei juuri pommeja, mutta nen?liinoja, lyijykyni?, piirustusvihkoja, muistivihkoja ja muuta semmoista hirve??. Sitten tiedustelevat, olenko talonpojille "kniigoja" antanut ja puhunut "vierusta, maista ja metsist?" y.m. vaarallisista asioista. Arvelevat kai, ett? t?ss? nyt on yksi siit? suuresta sotajoukosta, joka sanotaan Suomesta l?hetetyn Karjalaa valloitta

n miehi? praasniekkavieraina. Naapuripit?j?st? Lieksasta ovat tulleet katsomaan rajan

nne heti kiipeem??n nuoret ja vanhat. Siell? "sharmankka" jo soi, ja kohta on er??n talon sintsossa kisa k?ym?ss?. Ja sit?h?n nyt vanhakin mies mieliss??n katselee. Tyt?t punottavin poskin, pojat hiki hatussa heiluvat, keikkuvat. Huvittavinta on n?hd? "moanitus"-kohtausta. Poika ylpe?nn?k?isen?, v?linpit?m?tt?m?n?, lakki kallellaan yksikseen tanssia teikaroi keskisillalla, hyp?htelee, heitt?yy kykkyyn. viskaa s??ret ristiin, ponnahtaa yl?s, painuu taas alas ja ly? jaloillaan siltaan sen tuhannesti. K?det ovat milloin lanteilla,

eill? monet ja monenv?riset. Pid?np? lukua er??n komeimman tyt?n komeimmasta lettinauhakimpusta ja saan selville, ett? siin?

. Mutta enp? jouda en??n praasniekoimaan, t?ytyy heitt?? reppu selk??n, tulla arkituulelle ja painautua salolle. 16 virstaa on kyl?st? rajalle. Tie

ytt?? t?st? tulevan, jahka se valmistuu. Toisenlainen siit? syntyy kuin rajantakalaisten kapeasta k?yt

ttain niit? kuleskelee kyl?tiell? sinne t?nne, toisia seisoskelee kauppa- ja vehn?puotien rappusilla. Pojat sy?tt?v?t tyt?ille makeisia ja vehn?st?, ja sy?v?

m?lle Sammaleiselle ja sen perim?iseen pohjukkaan ja salon poikki Luenniemeen ja Pitk?nlahden taloihin. Ja niin talo talolta, salo salolta etemm?ksi ja etemm?ksi: Majalammille, Julkuvaaraa

Kontio

un torppaan Enon saloilla. Siell?

hteen, josta maantiet? my?ten kauniiden seutujen kautta Ah

t? my?ten Jakokosken isohkoon kyl??n, siit? paritaloiseen Uiloon ja Pielisjoen rannalle Paiholaan, isoon Lukkarise

ekkakankaaseen kaivanut. Jyrkkin? penkerein? kohoavat kuilun kuusikkoa, m?nnikk?? kasvavat reunat. On siin? varmaankin ollut jyry ja pauhu, kun siit? vesi on valtoinaan kos

uhtapohjassa. Korkealla vaaraisella maalla on siell? joukko taloja, yksi t?ll? vaaralla, toinen tuolla, kolmas siell?. Muutamalle vaaralle on

ants

loa l?hekk?in, etemp?n? ymp?rill? toisia va

oilemaan, kuulua Koit

soudan Lylykosken lau

isevan kankaan tasaist

hin ja Koitereen r

tereisiin saakka. Tuossa parim?ntyinen nokkare, tuossa pensastoinen kaistale, tuossa pari rinnakkain, tuossa kolme vierekk?in, tuolla suuri mets?inen, nuokkuvakoivuinen emo, ymp?rill??n pieni? vallattomann?k?isi? poikasia koukkuhonkineen ja kainoja tytt?si? lehtevine koivuineen, tuolla korkeakallioinen nyppyl?, tuolla kalliorantainen kappale, tuolla tuollainen ... ja tuolla ... tuolla ... tuolla... M

, soutelemme saaren ja saaren sivutse. Saarilla koivut niin tutusti ny?kk??v?t ja vakavat hongat yst?v?llisesti viittaavat. Kovi

n alla laulujaan sommitellut ja loitsujaan laskenut. Mateli n?et on ollut mahtava loitsijakin. On ollut "sellainen noita, jotta on pannut ki?rmeen tulipakkulat suussa luokkii lyyen kulkemaan ja jouvuttamaan Syv?yksen varrelle S?rkk??n Penttiselle, joka oli toinen noita". - Monissa l?hteiss? kuuluu viel? olevan v??nnettyj? "vihtapantoja", jotka lienev?t "Matelin ku

k?t loitsutkin synnytt??. Rannan pet?jien v?list? vilkahtelee Koitereen saari

alossa en?? h?nen sukuaan. Huhuksen Kuivalainen kuul

le menness?ni arvelen, jotta tulevatkohan ne, joiden tie t?st? moinen kulki, minun untani h?iritsem??n... Eiv?t

ta my?ten K?enkoskell

Kokkovaaraan

teell? tsassovnineen, kalmistokuusikkoineen muistuttaa hyvin paljon rajantakaisia heimokyli?mme: jyrkk?kattoiset talot paikoin vieri vieress? p??dytt?in kyl?tielle, ja talojen v?liss? risteilev?t kyl?nkujaset. Mutta talot ovat jo enemm?n "suomalais"-mallisia, matalahkoja, katot eiv?t niin mahtavan voimakkaina levitt?ydy talon suojaksi, sein?hirret

lla jo rajakarjalaisia nimityksi?: "paltshat" ja "lautshat", "petshurkat

entovaaran ja Lehtovaar

?rven

a viel?kin siell? el?? samaa sukua. Mutta loppunut on jo esi-is?in runomahti samoin

rven nurmirantaisella niemekkeell? on Ry?kkyl?n 5-6-taloinen kyl?. Mustosen talossa elelee

kyl?ss? se ennen el

na Sis

, tiij?th?n sie.

eitt?nyt, oli vihollinen kiusannut. Muuan ukko oli kulettanut hevosta ohi antamatta uhria. Silloin tullut vihollinen kiusaamaan. Ukko pannut pojan polttamaan sit? ts

tkelan kautta Ilomants

koo, monet jylh?t korvet kulkee. V?lill? viiv?hd?n Lemiahossa, Lutikkavaarassa ja Miikkulanvaarassa. - Kuolismaan kyl? viisine kuusine taloineen, Kettusineen, Hattusineen, Martiskaisineen on korkealla vaaralla Kuolismaanj?rven, j?rvest? l?htev?n joen ja Koitajoen v?liss?.

Liuvukseen ja siit? toistakymment? virstaa samanlaista tiet? Mekriin rajalla. Jauhot ja muut tavarat, mitk? liuvukselaiset ja mekril?iset noutav

eron rakennusseikkoja. - Koverosta k?v?isen Kiihtelysvaaran Huhtilammen kyl?ss?. Matkalla tapaan maa-asunnon, pienen, matalan, ahon rinteeseen ty?nnetyn m?kkipahaisen. Katto ja etusein? vain pist?ytyv?t ahosta esiin. Pie

uper?isen savupirtin saunankiukaineen ja kiukaan viereisine makuulavoineen. Painun salolle a

helkytt?nyt ja virsi? V?in?m?isest? ja Joukamoisesta laulanut ... tuoko se on mahtava loitsija ollut ... tuoko se on sit? "Karjalan aatelia"... Voi sent??n, mink?laiseksi se ik?, aika vahvimmankin tarmokkaimmankin saattaa, sortaa mahtavimmankin laulunlahjaa! S??li, s??li k?y mainiota miest?. P?iv?t p??st??n kuuluu istuskelevan ??net?nn? taikka loikovan s?ngyss??n. Huonokuuloinenkin jo on. Kev??ll? oli ukko jo yritt?

ss?, Soan

aita Korpisel?n kirkolle. Hoilolassa viettiv?t Illjan praasniekkaa. Kannisen taloon oli kokoutunut joukko sek? nuoria ett? vanhoja pakinoimaan. P?ive

poikkitelaiset suosillat, mets?niityt, mets?purot, mustat korvet ja lehtoiset vaarat ehtii taival sill? v?lill? jo esitt?m??n. Eip? ole Mysysva

ne lautakattoineen muistuttavat v?h?n rajantakalaistaloja. Noin 10-kunta taloa on kummassakin kyl?ss?. Mysysvaarassa kaksi. Tsassovna on mo

pa Vornanen osaa "i?nell? itke

sia, samoin Soanlahden kirkonkyl?ss?kin, johon Juttulammilta tulen. Juttulammilta kirkolle kulkee tie pitkin J?nisj?rven rantaa. Heti kyl?st? l?hdetty? kohoaa se korkealle vaaralle, jolle J?nisj?rvi koko laajuudessaan uljaana

tamo

ta, eip? ole semmoisia vaaroja kuin Korpisel?n ja Soanlahden seutuvilla. - Suistamon kirkonkyl?ss? tapaan m.m. matalaisia m?kkej?, joissa

P??sen hevosella - vaikka tie onkin kovin kehnoa, kuopakkaista kyl?tiet? - suureen Koitonselk??n,

iseksi tietysti Jehkin Iivanaa tapaamaan. Ei ole Iivana kotona, on 8 virstan p??ss? Suurenj?rven kyl?ss? veneen veist?nn?ss?. Mit?s muuta, kun sinne matkaamaan. On siin? jo taas osoittelemista, yritt?ess? synk?n mets?n l?pi Suurenj?rven kyl??n. Matkalla monet "rigiet", suot ja salot, lehdot ja ahot ja monet syrj?polut, joista mik? minnekin v

imaan. Valmis on, jahka ensin saa kaaren kiinnitetyksi. K?yd??n nokiseen pirttiin, pirtti on "se?meh" eli "kodih l?mpeev?", joka "savuh kodih antah, ei l?het?

. Kulettaa Iivana minut karhumailleen, pyyntiretkilleen, salosaunoihin, kahdelle patsaalle rakennetuille riista-aitoille. Sanelee runojaankin ja puhelee, miten siin? ja siin? kohdassa runo sujuu niin kauniis

helkytt?j?, runojen laulaja. H?n, jos kukaan, on "Karjalan aatelia". - Enp? v?h?n ole alakuloinen, kun synkk?? saloa yksin?ni

ikin, jonka per?sein?ss?, "otshasein?ss?" pienet luukku-ikkunat kahden puolen lasista, isompaa

akavina seisovat jylh?t hongat, niin huimaavan korkealle ne latvansa nostavat. Siell? t??ll? aina jotkut harmaantuneet j?ttil?ishirvi?t viel? yli muiden toveriensa katselevat. Tuolla joku vanhus on pitkin pituuttaan sortunut kankaalle, saanut sijansa valkeassa j?k?lik?ss?. Tuolla joku on kaatumaan yritt?nyt, mutta toverinsa on avoimin sylin horjahtaneen ottanut vastaan ja siin? v?syneen n?k?isen? seisoo raskasta taakkaansa kannatellen. Tuolla on muutaman j?ttil?isen joku viel? valtavampi j?ttil?inen - mik? lie ollut, mist? tullut? - keskelt? poikki murskannut. Hirve? on ollut voittajan voima, hirve?, hammast

: kumpaa nyt, molemmat n?ytt?v?t samanlaisilta? Ep?tietoisena l?htee kokemaan toista: se n?ytt?? tulevan huonommaksi. Ahdistavin syd?min jouduttau takaisin ja k?y mieli mustana toista taivaltamaan. Jos se toinen sittenkin olisi oikea ja t?m? veisi mustaan mets??n, sinne sateeseen, viluun, n?lk??n n??nnytt?isi ... h?m?riss? siell? tulisilm?inen kontiokin kohtaisi... Kiireesti suden kyyti? eteenp?in, ett? n?kisi, mik? t?st? lop

o muutaman mutkan takaa v?lk?ht?? kuulun Ruodavuksen pinta, ja polku k?y Syv?n ja Matalan Ruodavuksen v?litse ja Syv?n Ruodavuksen takaa n?kyy Shemeikan pieni kyl?. L?himp??n taloon astun, kuulen, ett? se on Teroi Shemeikan talo, Jehkin Iivanan kotitalo. Kernaasti luvataan y?t? oll

ilma, kirkas p?iv

emeikoilla, mutta kuuluu nyt Jehkille. Miellytt?v?nn?k?inen on kyl?, varsinkin j?rvelt? tai j?rven toiselta rannalta katsottuna. Loivalla nurmirannalla, pikkaraisten peltojen ymp?r?imin?, taustana salon hongikko, n?ytt?v?t talot niin rauhallisilta. Hongat huminoi niin salaper?isesti, pikku lammin pikku laineet liplattavat niin somasti. Osaisivatpa hongat huminoida Shemeikkain urhokkaat mets?stysretket, osaisivatpa laineet liplatella laulajain helkytykset, osaisivatpa synk?t salot loitsijain mahtavat luvut sanella!... Sama runollinen sointuisa kieli t??ll? viel? soi, soi niin s

?-eukkonsa Stepun m?kill?. Ukko pihalla puita pilkkoo, eukko, oikein loitsija-akan tyyppi, pirtiss? penkill? istuu ja irviss? hampain takkuista tukkaansa sukii. Kysyn, saisinko heist? kuvan ott

. Ja sit? kest?? useamman virstan. Mutta sitten tulee suo, ja siell? polku katoaa, kerrassaan katoaa, ei n?y mit??n johtavaa lankaa, jota voisi pit?? ojennnsnuoranaan. Kun nokka sammalessa ja silm?t tappeina juoksentelee etsien, l?yt?? jalan sijan sielt?, toisen t??lt? ja niin nuuskien p??see toiselle rannalle, josta haparoiden viimein polunp??n l?yt??. Tuleepa sitten eteen polunhaaraus. Tops, kirja k?teen! Sit? ei ole kirjoitettu, ei totisesti! Mit?s, mit?s nyt tehd?? Hetkisen aprikoituani menen toista umpim?hk??n. V?h?n aikaa huhkittuani, n?ytt?? polku kuin paranevan. Mieli kevenee, hymist?n syd?mess?ni kiitosvirren, kun erhetysten poluilla oikeaan johdatettiin. Viel? muutamia askeleita: taas haara, mutta se - takaap?in. Otan tarkemman selon siit? ja huomaan, ett? se onkin se ?skeinen haara, joka siin? vain v?h?isen sivuja kierr?ttelee ja taas t?ss? yhteen sattuu... Tulee polku viimein kauniin, kivikkorantaisen mets?j?rven, Sonk

orkealla vaarannyppyl?ll? Loimolanj?rven etel?rannalla. - Muuan rajantakalaistyyppinen talo

alo puoliksi novgorodilaismallia - josta saloja jalkatanu

n vaikka peninkulman p??st? imem??n myrkyn puremastaan haavasta, miten h?n monta muutakin kummaa tekee, ja kun h?n siin? matalalla ??nell? noita puhelee ja v?liin kaameita loitsuja hampaittensa v?list? kuin sylkien s?h?yttelee, niin jo jo valtaa minutkin vavistus ja kamala tunne. Tunnen, uskon, ett? jos minussa nyt joku vamma oli

Kirkolta ajan Alattuun, josta taas Sortavalan L?skel??n ja Rautlahteen. Rautlahdessa k?yn Vannisen talossa ja jatkan matkaani kauniin Kirjavalahden p

unt

taloista ja taloryhmist? sek? asuinrakennuksien l?pileikkauksia ja orsij?rjestyksi? yhteens? noin 250. Valokuvaluettelo n?ytt??, ett? kone on paukauttanut toista sataa kertaa. Muistiinpanovihot sis?lt?v?t nelj?tt?kymment? arkkia rakennuspakinaa sielt? t??lt?, lis?ksi taikoja, loitsuja, runoja, runokatkelmia y.m. Ja p?iv?kirja sanoo, ett? matkaa on tehty Joensuusta l?hdetty? hevosella, laivalla ja jalkaisin yli 2,

vat sent??n, ett? kaulanikamani olivat lis??ntyneet ainakin yhdell? ja itse tunnen, ett? j

an rannoille saakka, n?hd? Pohjois-Karjalan uljaat vaarat ja Raja-Karjalan jylh?n kauniin luonnon, soudella kauniita saloj?rvi?, tutustua hilpeiden salolaisten koruttomaan el?m??n, ja ennen kaikkia: n?hd? kuuluimmat, nyky??n el?v?t runo