Novelleja II

on k

? ja el?tt?? itse??n p?iv?t?ill? ja kalastamisella. Kurjaa on heid?n el?m?ns?, mutta veljen ja si

nehtym?isill??n - keinotellut omaksensa toiselta talon-is?nn?lt? Laurin velkakirjan, pannut sen hakemukseen, ottanut ry?st?tu

kateus ja koston himo? Ja kumminkin niit? n?kee kaikkialla maailmassa, minne vaan silm?ns? k??nt??

tiansa tuli muutoin kuin tunnottomaksi p?ihtyneen?. H?n iloitsi ja nauroi ja salli tehd? pilkkaa itsest?ns?, mutta yksi asia oli, jonka mainitseminen saattoi h?net vimmaan. Jos vaan joku sattui h?nelle virkkamaan h?nen entisest? Lauri torpparistaan, silloin h?nen kasvonsa v??ntyiv?t viha

*

ll?. Lauri ja Anni olivat rysi?ns? kokemassa. Laihtuneita olivat kumpainenkin siit? asti kuin heid?t viimeksi n?imme. Kova ty? ja huoli ne niin pian painavat leimansa ihmisen muotoon. Ihana oli kev?inen aamu, ja luonnon kauneus se loi r

hyv?", virkkoi Anni

on hyv?", v

d?n aamuru

in ja Anniin, sill? pahasti he kirkuivat ja huusivat. S?ik?ht?en ry?ps?hti sorsaparvi kaislistosta, ja kauas kanteli kaiku heid?n huutojansa. Toinen, v?h?isempi mies, istui airoissa, joita h?n hoiteli kovin ep?varmasti. Toinen, isokasvuinen mies,

uo ovat?"

is?nt? renkins? kanssa. Kaiketi pa

an saattavat pian k??nt?? veneen al

n pahoin pelk??n

a ja loilotuksensa muuttuivat viimein kirkunaksi. H?n huusi ja potk

otkasitte t

ljasi is?nt?, ottaen tapin veneen po

" riemuitsi

?huudoiksi. Vesi nousi veneess? nousemistaan, rantaan oli viel? toista

si Lauri. "Souda He

veneen kumoon. Silm?nr?p?ykseksi katosivat is?nt? sek? renki veden alle, mutta nousivat kohta j?lleen pintaan ja tarttuiv

een veden p??ll?. Suurella vaivalla ja oman henkens? ilmeisell? uhalla saivat Lauri ja Anni viimein nostetuksi Kaulion is?nn?n ja h?nen renkins?. Kaulio vaipui tunnotonna veneen pohjalle eik? her?nnyt

nan turmeleman ruumiin voimat. Kuume oli h?nell? jo valloillaan, silloin

eissa; mitenk?s h?nt? uskaltaa minn

tkeksi selvinne

, "?lk?? viek? minua minnek??

kiv?t tuossa vain kurjan miehen, joka vast'ik??n oli pelastettu kuoleman kidasta, ryhty?ksens? vain uudestaan kuoleman kamp

toverinsa ensi alussa nauroivat, mutta kun saatiin kuulla h?nen tilansa ja my?s miss? tuo mahtava mies nyt potilaana oli, silloin

ieveniv?t. Mutta sit? mukaa kuin ruumiilliset vaivat h?lveniv?t, sit? mukaa rupesi h?ne

tunki sinnekin; heid?n t?ytyi paeta yh? l?hemm?s ovea. Mutta tuo liikahtaminen, tuo piilopaikkain hakeminen, - se se tuotti Kaulio paralle niin sanomattomia tuskia. Ja koko tuon syd?mmen taistelun aikana ei h?n puhunut mit

inuako vainenkin te hoitelette t?ll? tavalla, mi

Anni. "Jumalan kiitos, ett? voitte jo puhua.

e, kunnes Jumala, jonka tiet niin ihmeelliset ovat, joko kutsuu minut pois tahi tekee viel? armossansa terveeksi

ivat nyt usein moneksi tunniksi menn? kalaan, ja sill? aikaa istui Kaulio m?kin vanhan muorin vuoteen ??ress? ja lapsellisella luottamuksella kuunteli, kuinka muori,

tullut, is?nt? oli aivan toisellainen ihminen kuin se, joka kuu

ssaan siit? pois, vei uhkeaan taloonsa m?kin asuj