Novelleja II

ilee korea Savilammin

ava ja toimelias, hilja

misissa entisen torppar

Kaulioon, mutta nyt se

imon h?itten j?lkeen la

nille ja h?ne

hoitaa taloa kuin mies. Kaulion is?nt?

an, hyvin vanhan kivulloisen eukon vuoteen vieress?,

a Kaulio hypittelee lasta polvellaan ja laulelee sille "Saimaan rantaa." Mutta kun tytt?nen en

AJAI

at

uultu. H?n, niinkuin Caesar ennen muinoin, "tuli, n?ki ja voitti", vo

ta ennen ole kuultu

selit pienen lehtimajan laittoivat, k?ynn?ksill? sen koristivat ja turvepenkeill?

inka kauniisti laul

oa kanaljaksi niit?, jotka

anoi Helmi mamseli ja oli

uniisti laulaa", sanoi pieni

ri apulai

atoja..." ja h?n olisi viel? sanonut tuommoisia kauniita s

aikaa. Satakieli taukosi. P

yliss? lep?si pienoinen lapsi, rupes

n lapsen

Herran

Tuonelan

t visersi satakieli hi

a!" kuiska

ta!" huok

ussa he vasta

tukaan kuin satakielest?, eik? ainoastaan niin

iell? miss? valkoiset pilvet kulkevat, ett'ei muut h?nen lauluansa kuulleetkaan kuin Jumala, jolle kiuru lauleleekin. Ja Jumala sano

untui niin hyv?lt?. H?n lensi sitten pes?llens?, ja nytp? h?nen syd?mmens? syk?hti, s

oli nii

as ei kadehtinut my?sk??n, p??ttelih?n vaan panna mieleens? satakielen ruladeja ja kadenseja ja stakatoja, ja

ehtijoitakin. Varis suuttui

vieraasta pit?j?st? tulee loilottaja t?nne konstejansa n?ytt?m??n ja tah

, sill? h?n aina my?ntyi rouvansa mieli

e nyt, ett? me itse e

n laulaa", toi

vat suutuksissa

suuttui satakieleen varpunen, v?st?r?kk

kesken?ns?, miten oli

si-istunnossa j

yv?t yst?v?t! K?vin kaupungissa

oli? M

ymm?rr?", s

et oli elikk

sanoi n?rhi ja oli niin

in n?ille muille, m

ja salin p??ss? korkolattia ja sii

arkoitatte", sanoi v?st?r?kki, ojent

uan mustanuttuinen herra keppi kourassa, joka sill? viuhtoi j

hk??, hyv?t ihmis

olivat laulaneet, niin kaikki kuulijat, joita

t? si

mit??n

herra", puhui koskenkara ja oli niin pistelev?isen n?k?inen, "mit?s

an sit?, ett? sopisi meid?nkin pit?? laulajaiset oikein miehiss?, ja jos niin teemme, niin s

lkimm?inen ja arveli, ett?

", sanoi naakka, "vaikka te toittekin

si franska

"ja olen valmis edist?m??n hyv?? asia

varpunen, "kaikki k?y

n lehtimajaan antamaan laulajaisia. Koskenkaran ja naakan ja n?rhen pojat saavat air

a lipuilla, mutta mik? oli seuraus: kukin sai yhden ??

sitten, ja varis

nsa ja m??r?si mit? ??

" lausui h?n juhlallisesti

etty", vast

aulatte alttia

sti!" vas

a muori!

uri, herra

kas puolisoni, ba

a!" tois

hempainsa kanssa. T?st? tulee juhlallinen k

a!" pisti

huusi varis, "mut

rvenkki

o teette? Mit? laulajaiset muukalais

onse

tulee juhlall

konserti!" hu

heid?n m??r? kokoontua,

kuin vieraat, asettua

t? kunkin teist? tulee

a varpunen! M

tietysti", sa

ia!" korjas

kunhan jotakin

, n?rhi?" k

laulan v

alttia, hyv? ihminen

ulamme h

st?nne piloilla! Tenor

as puolisoni!

aulan aas

??" huuda

si korppi rauhallisest

varis. "Se ei ollut aasin ??nt?, va

kertoi korppi. "O

otti varis. "Kas niin, asettuk

rpunen. "Minun mielest?ni so

ukkuu, kaukana kukkuu' pa

salaista, esimerkiksi, ... esimerkiksi se kaunis

Arvon mekin ansaitse

empaa!" arveli varpunen jo v?h?n suuttunee

Niink? te sanoitte?"

isinp

sanoi varis. "Te ette

i olisi laulett

sanoi naakka, "ja

suin

an. Ymm?rr?n min?kin. Kuki

olen johtaja

huoli teid?n ki

olet

olet

, k?viv?t varis ja naakka toistensa tukkaan. Pian ilme

yisin ??nn?hdyksin. Se kertoi toimista t?m?n multaisen maan, kuinka v?h?p?t?isi? ne ovat, kuinka ahdasmielisi?. Mutta pian tulee taistelu. Ei viihdy mieli mullan rajoissa, se murtaa ne ja korkeammalle pyrkii. Yh? raikkaammin soi satakielen laulu ja yh? avarammaksi aukeni n?k?ala. Kaukana viel? siinsi jotain, joka sanoi: t?ss? on loppu, mutta pian sekin oli h?lvennyt; avarata, ??ret?nt? oli ymp?rill? kaikki... Syd?n se sykki nyt niin levollisesti, ja suloista rauhaa tun

'eiv?t he milloinkaan voi niin korkealle p??st?. Heid?n oli niin tuskallista, ett? he meniv?t jokainen satakielen luo, tunnustivat pahat aikeen

sill? v?lin tull

aa noita ruladeja

ta!" huok

provasti, "kanaljaa, ku

en, avasi silm?ns? ja hymyili ?idilleen ensi ke

PAN

?kin, talon portailta h?nelle hampaitaan n?yttelee. Koivuilta lenn?hti tuuli talon kattoa tuhoamaan, koetteli ponnistaa koko hartiansa v?ell? r?yst??sen, ja jospa narahtikin saumanen siell? ja t??ll?, niin vankkana kumminkin seisoi malkainen katto: sen oli vanha vaari itse muinoin naulannut. Aittaan sy?ksi tuima tuuli sielt? ja koetti ryskytt?m?ll? saada ovea auki, mutta yht? turhaan. Ja nytp? se, vimmoissansa ja h?peiss?ns? turhista yrityksist??n, kaksinkertaisella raivolla r

i ulkon

kkunain pieniin ruutusiin, jotka pyry on pukenut koreaan kukkaseen. Takan edess? istuvat pirtin asujamet. Ken siin? reen kaulaita veistelee, ken kirvesvartta vuolee; ken taasen rukkia iloisesti hyrryttelee. M??r?n per?isesti k?yd? raksahtelee vanha sein?kello, vingahtaen voiteen puutteessa joka toisella lerkkauksell

kaikki, tyy

a illallinen ja sitten pehmoinen olkivuode, johon herttaisena virtana valuisi l?mmint? takan hiiloksesta, ja johon sinut uneen tuudittaisi vanhan kellon vingahteleva raksutus ja sirkan iloinen laulu! Mutta kertojan

varakkaan talollisen; kuka taas sanoi kuulleensa h?nen muinoisina aikoina rehennelleen aimo kauppiaana, suurena summamiehen?. Muutamat harppasivat tarinoissaan jo liiankin pitk?lle; kertoivat n?et ukon ennen muinoin akatemiankin ovia aukoneen. Oli h?n muka jo puus?kiss?kin paukutellut, mutta joutui sitten sanasotaan hengellisiss? asioissa its

? haastelleet, siit? k?vi kovin erillaisia arveluita. Nimismies oli vakuuttanut, ett'ei se ruotsia ollut; h?n muka tunsi ruotsinkielen paremmin kuin pappi pipliansa. K?r?j?kirjuri, vanha patajuoppo, oli vannonut monet valat, ett'ei se ollut ryss?? ei

ja kerran sanonut, mutta muutamat muistivat sen olevan jotakin semmoista kuin Linkvorssi, tois

h?n nyt talosta toiseen, kutoen verkkoja ja virsuja. Hiljainen h?n oli; usein ei p?iv?kausiin kuulunut h?nelt? sanaakaan. V?list? vaan kuului h?n hyr?ilev?n vi

inen mato

llist' vael

tseiss?n' t

d? levon

kohtaan. Niin suurten kuin pientenkin hauskimpana huvituksena oli tehd? h?nelle kiusaa ja ivata h?nt?, mies se, joka parhaiten osasi. Siin? se maailman kataluus ilmaantuu, ett? kukin, kehnoin kehnoistakin, luulee olev

. Talon rengit ja piiat, jopa is?nt?ki

mestari oikein jak

? ilma nyt on oikein helsing

kun mestari lehm?n selj?ss? ratsasti

v?h?n kallelleen, ik??nkuin kuunnellakseen jot

det u

us sai pilkkaajat v?h?

hkasivat he i

, korkeasti oppinut m

tti Paavo. "Niinh?n mestar

tta oppikos mestari Turun akatemiass

nurkassaan, niinkuin ei pilkat olisi h?nt? t?ht?illeetk??n. T?m? k?vi viimein pilkkaajain

estari itselleen kopankin kutoi, saman kopan, jonk

vaarnasi Paavali

jossa h?nt? vedettiin pitkin torii". N?in virkkoi Eeva p

ista kovempi. Ukko v?r?hti, vaan ei viel?k??n virkkanut mit??n. Hiljalleen vaan rupesi kaivamaan taskustansa ainoata

juuri kuin ukko oli saanut rakkaan tupakkimassinsa esille ja oli juuri pist?m?isi

i se ket??n naurattanut. Paavo is?nt? se yksin vaan

tk?n vartalonsa ja l?i Paavoon tyynen, mutta paljon puhuvan katseen. Takkavalkea paistoi ukon kasvoille, joita harmaat hapset reunailivat. H?n oli peloittava ja samalla kaunis t?ll? hetkell?, tuo kaikkien ivaama ruotulainen. Kaikki tunsiv

lle t?m?n teit

vastata, vaan per

asui nyt h?nen jok'ainoassa j?ntereess??n,

kysyi h?n uudelleen, hammastaan

iel?kin, ja vavahtelematta se nytkin uhkasi, - yksi ainoa silm?nr?p?ys viel?, niin Paavo on veriss??n maassa. Mutta ennenkuin tuo uhkaava k?si enn?tti pudota pilkkaajaan, kuul

aan tultuaan, ja vaipui lavitsall

ti alas. Kaikki r

? Mit? nyt?

v? Jumala

een ulos, kun oli heitt?nyt

n ?iti ja tarttui kiivaasti Eev

i vei Antin," sai piika

ivim?en pirtiss?, mutta kamalin

sannut muuta sanoa k

jat

lle. Keskell? pihaa oli suuri kinos, ja siihen kompastui poika parka. Samassa hypp?si l??v?n nurkan takaa susi h?nen kimppu

kuullut. Susi oli vienyt lapsen: siin?

" huusi Paavo, "niin

uri h?ly

at; turkit oli saatavat p??lle ja rukkaset k?teen. Kas niin, joltakulta oli unohtunut

o, tavoittaen sit? sein?lt?, johon Ellulla aina oli tapa

in ry?pytetty; siin?h?n susi ensinn? oli Antin kimppuun k?yny

joka mies!"

?t ottamaan niit?, niin ne sekaantuivat. Kuka siin? kaipasi sivakkaansa

se sill? v?lin k

sen niityn se on rient?nyt kohti Savijokea; yli joen se on juossut ja viim

ehet liikkeelle tuorei

?kyiv?t selv?sti kahdet

n apuna, ja t?m? rohka

ill? tiet?m?tt?miss? oli lohdutus per?ti. Hiiht?k??, hiiht?k??, te ?iset kulkijat, pankaa viimeisetkin voimanne liikkeelle, sill? j?ljet k?yv?t yh? ep?selvemmiksi; pian ne haihtuvat kokonaan. Miten osaatte sitten seurata petoa, joka on ihmislapsen vieny

ten pient? Rantam?ki nimist? t?rm?? kohti, joka on Alhokaisen niity

n se oli kuin yksi ainoa esine, vaan mit? l?hemm?s tultiin, sit? useammaksi esineeksi selkeni himme? haamu. Mit? ne ovat? Onko lapsikin siin?? Hengiss?k? viel? vai kuol

olisikaan voinut seurata, sill? yh? himme?mmiksi ne

Kiiski ja K?pykin henget?nn?. Taistelu oli n?ht?v?sti ollut tuima, sill? pahoin revittyin? olivat niin koirat kuin pedotkin, ja ruskeaksi oli veri painanut a

? lapsi, m

inen? J?ljet olivat kadonneet; koirat kuolleet: kuka nyt neuvoo ja opastaa oikialle tielle? Taivas oli t?ll? v?lin kirkastunut kokonaan; tuisku oli tauonnut ja puolikuu paistoi talviseen y?h?n. Te kaukaiset t?hdet ja sin?kin, kuu, - voi kuinka te olette tunnottomia, kuinka kylmi? te olette! Tyynesti katse

?nen lapsensa, jota h?n juuri oli v?likappaleena k?ytt?nyt pahaan aikomukseensa. Mutta olihan h?nen pilkkansa sent??n - niin arveli Paavo v?liin - sent??n jotenkin viatonta; pitik? h?nen nyt saada niin hi

ein? tuossa

avijokeen, jonka toisella puolella alkoi Keritynvaaran kolea korpi, oikea susien tyyssija. Vasemmalla taas kulki mets?tie, jonka toisella puolen oli Savijoki ja toisell

n kiiruhtaa sinne, siin?kin toivossa, ett? susi viimeinkin v?syy raskasta taakkaa kantaessaan ja hiljent?? juoksunsa, jolloin suksimies sen kyll? saavuttaa. Oltiin juuri ruveta laskemaan alas Rantam?en jyrkk?? rinnett?, kun ?kki? Hirvenr?meel

kerran tielle p??sty?ns?, mieluummin pysyttelekse siin?, varsi

ivottomuus saamaan valtaa: mit?p?s jos susi sittenkin oli l?htenyt pohjoiseen, Keritynvaaran korpeen? T?m?n toivottomuuden toveriksi li

" sanoi Pekka renki pilkallaa

? loukkaus yl

iin sit? ennen Aunuksessa vuorokausikin umpeen

kapas sit? oli n?kem?ss?? Mutta t??ll? vaan eiv?t

?, omatuntoni sen minulle sanoo, enk? min? voi sen ??nt? vastustaa. Min? olen v??r?ss?, mutta minusta puuttuu siveellist? rohkeutta tunnustamaan sit?. Mit?p? sanoisikaan maailma, jos min? tunnustaisin noin suoraa p??t?? He sanoisivat minua heikoksi olennoksi; sanoisivat, ett? minulta puuttuu luonteen lujuutta. Ainoasta

a maa

lisivat muut siit? sanoneet? Mikko oli ensimm?isen? j??nyt v?h?n j?ljelle, - ja voi kuinka helppo nyt oli jokaisen osoitel

ko siell? noidankin luudilla ratsasteli vuorokauden ihan umpeensa. Paha vaan, ett'ei se Aunuksen

o. "Vaiti, ellet tahdo m

Aunukselaista?

sinulla t?nne, kun olet virstan p?

ja heikkoudesta saivat h?ness? veren liikkeelle. H?nen suonensa p

alta, pe

arahdellen vonkui luminen tanner, kun hu

set hongat. Ja niin kiiti mies muitten ohi, kuin kiit?? jalo juoksija ohitse kuorma

vaikka jo oli j?tt?nyt kauaksi j

stam?ke?, ja huuhkajana vaan h

alta, pe

uu valaista huimasti kiit?v?

ppalainen", virkko

akas", liitti P

n laahasivat v?syneet jalat suksia per?ss??n ja - miss? oli lapsi, miss? rauha v?syneelle sielulle ja mielelle? Tuolta kaakon puolelta taivasta rupesivat jo t?h

viereens? laskeutuvat muutkin miehet, v?synein?, n??ntynein?, l??h?tt?en kuin hirvet, jotka ankaran mets?st?j?n ajamina vihdoin ovat p??sseet salaiseen saloon, jossa n??ntynein? pys?htyv?t henke?ns? vet?

reita te

an p??ss? tuolla kuumoittaa jo Somperin suuri kyl?, josta en?? on puoli peninkulmaa kirkolle: - asuttuja seutuja kaikki tyyni. Susi niinmuodoin ei ole l?htenyt n?ille tienoin. Poloiset hiiht?j?t! Turhaa on ollu

e tuolta id?n puolelta hiiht?j?in ?s

iin, siin? on Ki

psi pelastunut ihmeen kautta pedon kidasta, ja sit?k? tietoa he nyt tuovat

ss? A

lijain ep?toi

iset miehet, joihin naiset, ja etup??ss?

H?n valittaa ja vaikeroi; syytt?? itse??n ja syytt?? muita. Onhan se ihmiselle jonkunlainen lohdutus, ett'ei h?n yksin??n ole pahaa tehnyt, vaan ett? muitakin l?ytyy samaan synt

lapseni suden suuhun, pedon raadeltavaksi. Miks'en min? onneton pit?nyt parempaa vaaria omasta kohtuni hedelm?st?, omasta silm?ter?st?ni

?iti parka oike

elet?nn? katsoa tuijotit ja annoit lapsen suoraa p??t? surman suuhun. Ja kyll?p? tekin vaan olette miehi?", valitti h?n, hiiht?jiin katsoen, "peninkulmia hiihd?tte ihan v??r?lle tolalle! Olisihan teid?n pit?nyt ymm?rt??, ett? susi oli suoraa p??t? t?ytt?nyt korpeen, jossa se nyt par'aikaa... Voi minua poloista piikaa! Hulluksihan t?ss? ihan tulee vaivainen vaimo! - Ja pitip?s vaan n?et sudenkin

niin l?hdet??n ajamaan petoa per?st? ja ajetaan vaikka Pohjanlahden rantaan asti, mutta tapetuksi meid?n pit?? se saada. Ja jos vaikka uupuisitte te muut joka mies, niin en aio v?h?ll? hellitt?? min?. Ellen min? palaja t?lt? matkalta tapetun suden kanssa, niin en en?? milloinkaan tahdo

alta ja kauniilta n?yt

sest? uupumuksesta ei

oi, s?ihkyvin silmin ja

sa. Kaunis oli

onnistukset olivat tyhjiin menneet. Tuolla punoittavat jo Keritynvaaralla honkain latvat nousevan auringon valossa. K

voivansa ainoastaan vaikeroida ja tiesi siten lis??v?ns? muitten tuskaa. Aurinko ilmoitti jo puolenp?iv?n l?henemist?, kun matkue saap

ivat jokaisen silm?t k??ntynein? kosken yli joen toiselle rannalle,

ja kuulonsa. Ritin? l?heni l?henemist??n ja vihdoin ilmaantui vuoren korkeimmalle huipulle kookas olento, jok

udahtivat kaikki k

a, toisessa kannatteli h?n jotakin rinnallaan, ja mik? se oli, - sit? ei matkan pituuden t?hden viel? voinut kukaan n?hd?, ei muut kuin yksi ainoa. L?ytyy nimitt?in maailmassa voima, joka k?y ylitse kaikkien voimain, joka valaisee j?rjen ja tahdon ja

dahti ?iti riemastuen, ja verrattom

n; n?enh?n m

a olkoon kiitetty!

mutta siit? ei ollut kukaan osannut aavistaa, ett? Ellu itsekin olisi ollut poissa. Mutta h?np? se ensimm?isen? oli eilen illalla oivaltanut

it?. H?n oli rient?nyt suden j?lki?, ennenkuin tuisku ne kokonaan oli peitt?nyt lumeen, ja siten osannut menn? Keritynvaaran korpe

soo, Jumalan siunaama

ss? rinnett? on parin sylin levyinen kuilu, ja juuri sit? kohti laskee mies. Ellu, Ellu, poloinen mies! Ihmishengen olet pelastanut surman kynsist?, ja nyt itse kiid?t kohti tuhoasi, suoraan surmasi suuhun, menet?t itsesi ja menet?t pelastamasi lapsen!

i

, niin olisivat n?hneet, kuinka sukset nuolena viilsiv?t kuilun ylitse, kuinka ne sitten j?lleen kumahtivat kuilun toiselle laidalle, kuinka E

la. H?n pys?htyi, ja raskaasti huohotti miehen r

t?k?? J

t, kietoi k?tens? vanhuksen kaulaan ja laski p??ns? h?nen olkaansa vastaan. Hell?sti kuin ?iti painoi Ellu lapsen rintaansa ja l?ksi j?lleen hi

nsa vastaan, - ja kauaksi olivat j?ljelle j??neet suksimiehet. H?n ojensi k?tens?, vastaan-ottaakseen lasta

en kiid?ttiv?t jalot sukset h?net lapsen kanssa poikki Alhokaisen ni

irttiin, tuoden rauhaa ja tyyneytt?. Mutta uunin viereisen vuoteen luokse on ker?ytynyt talonv?ki. Ei kuulu hiiskaustakaan. Kaikki katselevat kookasta miest?,

een p??llens? ja samassa vaipunut jonkunlaiseen horrokseen, jossa h?n v?liin puheli outoja sanoja, joita ei kukaan ymm?rt?nyt, v

kyyn?sp??h?n asti, ammoitteli ankarat haavat, jotka siihen oli repinyt suden ter?v? hammas. Ellu ei puhunut sanaakaan, mutta h?nen sanomattansakin oli selv?, kuinka taistelussa pedon kanssa oli k?ynyt. Susi oli, vimmoissaan pelosta, ett? makea saalis h?nelt? viet?isiin, pannut kaiken raivonsa liikkeelle. Ellu ei ollut voinut tavata

n keinoja, joita piti koetettaman. Ken siin? ehdotti viinaa ja sokeria, ken vaati yhdeks??

nnut j?lleen ?kki? vuotamaan, tuottaen h?nelle sanomatonta tuskaa. Luonto voitti miehen lujan tahdon, ja n?yr?

eniv?t. Kovin teki nyt l?sn?olijain mieli tiet??, miten h?nen ajonsa oli k?

n; mit?p?s siit?, mi

ala

en?? t?ss? talossa pilkkaaman; ei pid? sinun en?? kuuleman yht??n kovaa sanaa. Ja sen min? sanon, ett'ei sinun en?? pid? talosta taloon k?ym?n, vaan t?ss? saat olla ja el??, niinkauan kuin Luoja sinun suo el??. Ja sen min? sanon, ett? paras pala pit?? sinulla aina oleman, sinulla, sin? siunattu mies. Enk? huokaise min? Herran Jumalan luokse kertaakaan, ellen huokaise sinunkin puolestasi. Ja etk?s si

itt?en ohi menness??n poikansa kiharaista p??t?, v?liin taputtaen olalle Ellua, si

uoteensa ??ress?? H?n on vet?nyt ulos li

, Antti", virkk

n jotakin lapsen k?teen

ipun, tuommoisen hauskan ?kkiv??r?n, valkopes?isen ja messinki-helais

ko ja ottakaa omaksenne, niin k?ski M

?v?hti sairaan silmis

lapsi! Ei n

kanen, vuoroin katselle

ui Mikko; "se on hyv?st

ulle ovat; min? tied?n kelt? ne olet saanut. Min?

i Mikon k

t??n anna, joka liian antaa. Ellu! T?n??n on riemun p?iv?; ?lk?? min

uoteen ??ress?, ojenta

katsahti sitten Anttiin, joka niin h?mill?ns?, niin rukoilevaisena seisoi h?nen e

ron polvilleen, katseli sit? liikuttamatta ka

ks

tkerata? Vai ilostako itki tuo yksin?inen mies

kansa ja riemunsa. Ne astuvat nyt j?lleen h?nen eteens? niin selv?sti nuo onnen ja tuskan tuhannet kuvat, mutta niill? on kiire, ne rient?v?t h?nen eteens? ja poistuvat taas, ja toisia tulee, yh? toisia; kymmenvuotiset tunteet elet??n nyt kymmeness? silm?nr?

p?rill? liikkui hennon hentoinen olento, ihana kuin Suomen kes?-aamu, h?nen hyv? hengett?rens?, h?nen suojelus-enkelins?, h?nen ty?ns? innostus ja h?nen toiveittensa kannatus. Ja sitten tuli mustia kuvia, tuli myrskyn kuvia, tuli toiveitten s?rkymist?

tekoisen kirvesvarren, ja nyt h?n yh? kiivaammin alkoi sit? veist??; mit? enemm?n liikkui puukko miehen k?dess?, sit? ankarammin puri h?n hampaitansa yhteen. Kauan h?n ta

suloista oloa tai ahdistavaa tuskaa, osaamattasi oikein selitt?? siihen syyt?? Oletko? Sitten ymm?

eli janoisen maan ja hiljaa taukosi j?lleen. Syd?n oli niin rauhall

on tuommo

*

r? y?ksi, ja pian nukkuivat Ki

lumaan haikeata valitusta. Ellun tila oli ?kki? pahentunut. Ankara kuume oli h?nes

ettiin valkea. Ellu k??n

itasi on, Ellu par

toipui

?, vaivainen mato ja matkamies,

t? si

s?nm

Mikko ulos, san

uudahti em?nt?. "Eih?n t

??ll? se kouristaa niin kummallisesti, t??ll?

oltinen

sairas j?lleen; "olisihan mi

?, sin? siunattu mi

i mielen

ystyyn ja sieppa

ako?" kysyi

it sen uude

s. Pihalla oli he

on valjastanut?

stasi Mikko

Mik

s sit?

vitaan

", vastasi Mikko, taluttaen samass

k?s orit

tarvitaa

n te menett

, vastasi is?n

??k?

stui Mik

n mies", sanoi h?n

vat toiste

uljas hevonen, mutta Mikon luj

ko, tuolla hurjalla oriilla n?

assa l?isk?hti Mikon ruoska, ja tuiskuna tuoksahti lumi, kun tuulia

ija. Kotona olijat ne kumminkin laskivat aikaa minutittain eiv?tk? tunnittain. Mutta ihmeellisen tyyni oli juuri h?n, jolla oli

i em?nt? itse, h?t?inen, vai

ienee laita. Toissa sunnuntaina kirkkomatkalla meid?n is?nt? v?h?n myr?ili sinnep?in, ett? muka uudet pit?isi hankkia. Kyll?h?n se k?kee ja k?kee, mutta ei siit? k?keilemisest? mit??n l?hde, ellen min? aina joka paikassa purpata ja parpata. Ja olisi pantu Mikko papi

oleen. Sinne oli Antti hiljaa noussut ja laskenut kiharaisen p??ns? Ellun terveelle k?sivarrelle. Siin? lep?si h?n nyt lapsen viatonta unta. Niin, siin? lep?si aamun koi, t?ynn? alkav

henev?ns? suvea, kun ?kki?

t!" huudahti em?nt? ja kiiruhti nos

a, ja is?nt? nuoren apulais

tiss?. Kaikki muut ovat siirtyneet pie

nuori apulainen. Puhukaamme hiljaa, ett'ei ihmis-??ni h?iritsisi t?t? pyh??, t?t? juhlallista hetke?. Me vaiken

taipaleelle, josta ei en?? palata. Ja h?n tahtoo nyt toimittaa talonsa, h?n tahtoo lemme

nsa ky

oo huo'a

me yst?v?lle, joka vieress?mme istuu, vai l?hdemmek? sinne vieraasta, umpi oudosta paikasta, vai l?hdemmek? tiet?m?tt?mme sinne? Millaisena se kangasta

pelk??n pituut

, ei loppuu l

ilmalla h?lvet?, kun apulainen avasi tupasen oven

rran Pyh?? Ehtoollista teid?n l?

llinen, pyh? vavistus valtasi l

lisena katseli h?n ymp?rilleen ja - sit? ei voinut kielt?? - h?n oli kaunis nyt, tuo ruotulainen, tuo v?h?p?t?inen, k?yh? mies. Ja l?mmin oli h?nen k?tens? puristus, kun h?n kull

askeleita, ja kaksi henke? astui t

i, ett? huoneessa, miss? luuli kohtaavansa kuolevan sairaan, vallitsi senkaltainen tyyneys ja rauha. H?nen tot

us", virkkoi l??k?ri, istahtaen sa

tohtori, varsin hyv

teet auki ja tutk

oton voida hyvin", lausui l??k?ri,

t? min? l?hden pian. Min? tied?n sen itsekin ja odot

hd?st?ns?? Kauan katsoi h?n sairaasensa. Vuoteen p??puolessa seisoi apulainen; p?yd?

?k?ri osaa antaa. H?n, jonka n?yri? palvelijoita vaan me olemme, on, sen n?en selv?sti, antanut teille voiman katsoa rohkeasti si

sti kauan sa

?nn?lle ja vei h?net oven suuhun. "Kuulkaa, is?nt?,

tarkoitat? Miks

t? minun pit?? maksa

nk? o

tulee sielt? runsas peninkulma. Lev?ht?m?tt? ajoin sinne ja samassa k??nnyimme

tte ajanee

Se oli minun syyni, ja siksi palv

ei va

iin hinnaksi?" kys

kkoa k?sivarresta ja talutti vuote

i olen saanut takaisin ... sin? teit teht?v?s ja teit

?rsinyt sielu sinne, miss? ei k?rsimist? ole. Tuossa h?nen ruumiinsa nyt lep?? vuoteella, niin rauhallisena. Kuolon kamppaus ei ole j?tt?nyt j

uni, sinun lepoos, sill? H

Em?nt?inen h??r??, hiljaa itkien. Akkunan luona seisovat apulainen ja l??k?ri

, mit? min? ajattelen?

. "Teid?n mielt?nne masentaa se se

hnyt t?llaista kuolemata. Min? olen o

nelle k?tens?. He y

*

olleitten edest?, mainitsi muitten vainajain jouko

ulkenut ymp?ri pit?j?n. Ruumis-arkkua kantoi p??puolesta Kivim?en is?nt? ja Mikko, josta jo koko pit?j? tiesi, ett'ei h?n

MAMS

lana la

, niin sai Sirrikin olla n?ljiss??n, mutta kun maisterilla oli runsaus, niin oli Sirrill?kin runsaus. Kun toinen oli iloinen, ei toine

at, nuo maisteri j

h?nell? en?? ollut is?? eik? ?iti? eik? juuri yst?vi?k??n. Varakkaan kauppiaan talosta hyyr?si h?n ullakkokamarin, ja sie

ttuaan, huomasi h?n pienen penikan, joka vilusta v?risi ja n?l?st? vinkui - mit? min? sanon vinkui? - itki, oikein niinkuin itket??n. Maisteri otti tuon poloisen syliins?, kantoi luokseen ja juotti sit? maidolla, olisi kernaasti sy?tt?nytkin, mutta osaakos se tuommoinen koiran pahainen viel? sy?d?k

nipa siit? kuulutuksen Uuteen Suomettareenkin, mutta kun omistajaa ei kuulunut, niin piti

kasvamasta, ja noin pieneksi tallukaksi se j?ikin; h

l? oli niin lystik?s luonto. Maisteri ei tuosta juuri tahtonut suuttua, sill? kalossit olivat rikkin?iset, niinkuin monella maisterilla hyvin usein on. Mutta uudet ostettuaan, piti h?n niit? aina vanhalla tuolilla oven suussa, sill? sinne ei Sirri kajonnut: mik? v?h?nkin oli ylemp?n? lattian pintaa, sen antoi Sirri olla rauhassa. H?nen lystikk??n luontonsa mellakoimis-tantereena oli vain tasainen lattian pinta. Sattuipa kerran talvella maisterin karvalakki putoamaan latti

? enn?tettiin. Talon rouva oli hyv?syd?mminen: joulupuuhissaan muisti h?n muita

kukaan joululahjoja tehd?. Olethan aina ollut hyv? l

mustat taas valkoisilla helmill? ja hopeisilla putkosilla. Sit? oli soma n?hd?! Nuken p?? oli eritt?in ihana; vaaleat, kauniisti kammatut hivukset, siniset suuret silm?t, punaiset posket ja suu hymyss?: mansikka mik? mansikka! Ja tuo pulska puku sit

hki kuin ennenkin kyn??ns? paperipalaseen ja piti nukkia koristuksena p?yd?ll??n. Ainoa koristuspa se h?nen huoneessaan ol

eik? se nyt

en tuuman pituista

kielell? se oli niin palj

? suurella hellyydell? kumpaakin y

ta se ei valmistunut siksi; nyt vasta sai Bertha sen. Ja tied?ttek?s mit? se oli? Korvarenkaat, kaikkein puhtainta kultaa ja niin kauniit sitten! Ne oli tehty pikkuruisen lemmikin muotoisiksi; siin? oli viisi viheri?? kive? ja valkoinen helmi keskes

ni pieni risti, ankkuri ja syd?n, kaikki kultaa ja kivill? koristetut. Kultasepp? selitti ristitytt?relleen, ett? tuo risti tuossa merkitsee: uskoa, ankkuri m

jaksi sekin oli aiottu, mutta my?h?styi. ?l?h?n vaan ka

vat h?nen korvissaan ja aina v?liin hennosti l?iv?t poskille. Ja se oli niin lysti?! Varmemmaksi vakuudeksi Bertha kumminkin joka kymme

, koulukumppaninsa, joka juuri

n? kannat?"

mit? min? sain risti-is?lt?!"

ihaili ja viel?

kin niin kaunis?"

"mutta risti-is? kielsi avaamasta koteloa. K

sumassa sinua meille t?ksi illaksi. Mutta eik?s

uisti hyvin, mutta h?nen teki mieli n?ytt?? yst?v?llens?kin tuota iha

ailtiin kaun

an siin? risti ja

syd?nkin", s

ss? n

v?liss?", ja tyt?t ti

see toivoa, ja syd?n merkitsee rakk..." Ja muuta h?n ei enn?tt?nyt

l?s, mutta voi! Sormus oli pudonnut siit? pois! Ja nyt he rupes

kumminkin, tuo tytt?nen. Ensimm?inen ajatus h?ness? oli se, ett? h?n tottelemattomuud

Anni

ko asian ja liitti: "?lk?? toruko Berthaa, h?n on aivan viaton, min? olen syyp??, min?, joka kiusasin h?nt

v?n, ei h?nt? torunut, vaan muistutti ainoa

etsim??n; siin? olivat

a talo

se sormus meni?

noivat tyt?t, osoittaen vasemmall

iset katsovat vasemmalle, k

?kin, niin ett'ei lunta ollut maassa ensink??n. Olisihan sor

ommaan tulemaan maiste

an h?nkin, eik? Sirrik

t?nne kotvan aikaa, mu

rk

kuin: "kun l?ytyy niin l?ytyy, kun

donnut kuin tina tuhk

seksi rupesi kiittelem??n tytt?rens? lahjaa, silloin nousi Bertha y

in panen ne korviini j?lleen, jos ei, niin en huoli niist? milloinkaan." Ja kyyneleet kiilsiv?t tytt?sen suurissa silmiss?. ?iti teki niin, m

ahan, ja nyt oli sormus oleva kateissa

lis??ntyi ty?t?, sill? lukujen ohessa t?ytyi h?nen el?tt?? itse??n opet

, - ?k?isen? nosteli h?n kirjojansa yl?s alas, etsien vaan paperilappuansa, mutta kiireiss??n ei huomannutkaan, ett? kaunis kyn?mamseli siin? tohussa putosi lattialle. Sirri huomasi sen kyll? ja luuli - ja harvoinkos Sirrit v??ri

it?, leikill??n tietysti, mutta semmoistahan se koiran leikki nyt on. Se retusti sit?

hieno kyn?mamseli oli ep?hienon Sirrin kovassa huostassa. H?n meni ulos katsomaan ja n?ki, ett? Sirri oli sein?n vierukseen kaivanut k?p?lill??n syv?n kuopan: sen pohjalle oli penikka haudannut kyn?mamselin ja koetti tehd? kuoppaa yh? syvemm?ksi. Kyyneleet pyrkiv?t maisterin silmiin, kun h?n n?ki, miss? tilassa mamseli parka oli. Kauniista vaatteista ei en?? ollut

ohjalla, aivan sein?n vieruksella. H?n katsoi tarkemmin ja kas, siin? oli kultainen sormus, jonka

oli l?ydetty - se tekee ilon hyv?syd?mmiselle Berthalle, ja muiden ilosta oli maisterikin valmis iloitsemaan. H?n oli k

nyt olet tehny

kuinka pahasti h?n oli tehnyt. Se lymysi is?nt?ns? jalkain juureen, katsoa sirrottaen h?neen toisella silm?ll??n, ik??nkuin n?yr?sti ant

utta kun t?m? oli kertonut koko asian, niin kutsuttiin Sirrikin sis??n, ja siell? h?nt? siliteltiin ja hyv?iltiin. Joku toinen olisi Sirrin sijassa ollut ylpe? ja vaatinut palkintoa, mutta Sirri oli aina viel? suruissaan kyn?mamselin kuolemasta

auniimman kyn?n pyyhkimen. Risti-is?lt??n h?n sai koko joukon pienen pieni? kultaisia helmi?, ja ne ompeli

la. Kyn??ns? pyyhkii h?n kuin ennenkin paperiin

kun se saa Berthalta tortun, niin lirpauttaa s

merkitsee: "kii

? N?

kka lehti

palanen suurillekin: pist?ysi se n?et herrainkin penkkiin, min? tarkoitan herraskartanoon. Ja kaikkialla sit? katseltii

sitten i

tokka

*

anoi herra Kylm?nen ja

a Kylm?nen, vilkasi siih

, sanoi poika ja

n, kuinka lumireke? eli lanaa vedettiin, ja laskivat yht?pit?v?sti k

*

t? jo?" kys?si herra P

en ky

t? ar

niin

n? sinun mie

it?

tuota

niaa? No e

t? mi

*

i Heiskanen, tultua

eihuttaa?" kysyi

sokaas

k?s s

en arkkiveisuja, joutavia r

a Sipillankaan ennu

i?, eik? ole Sipiloita eik?

s se si

mmoista, jossa

ei kukaan

luulet olevasi?" kysyi

ssa", vast

on tuota poikaa!"

stelet niinkuin oli

rtoi saaneensa sen kasetin kaupungista. Is? otti lehden, ojensi s

s ne oli p

in, ja tuossa, katsokaa tuossa justiin seisoo pul

si, ett? alkoi tanssia prissakkaa yp? yksin?ns

*

ili toiselleen, ja kummallakin oli k?dess??n Laatokka. Heill

", - sanoi

", - sanoi

*

mutta kumminkin he sit? k??nteliv?t, katselivat ja olivat v?h?n

sanoi

nen sa

sanoi my

*

aa Airolan Antin. T

ossa k?ydess??n saanut

n n?ytt

i h?n kotia tultuaan, "

se sit

ruotsalainen sanoo aviisiksi

siin? on s

iek? siin? hyv?? va

ukemaan. H?n oli huononpuolinen lukija,

ka istui uunin vieress?. - "Niin, niin, kyll? se niin on... Miks'e

?ps?hti. Ovi aukeni, ja sis??n pilkisti muuan pi

ntti!" sanoi R

" kys?si vaimo,

aavetti ja nauraa holautti sangen rumasti. - "K?y pois, Antti

"i?ss?, viisaudessa ja ar-ar-mo-mo - armo

ik?

sanoma

utavia katsomaan. L

ti ja iski si

un. Tahtoo olla silm?ni v?h?n huonot. Luepas

ent??n, kun min? luen, niin joudutaan pik

no, k

ntti kuunteli avosuin. Toisen saappaan h?n oli saanut jalkaansa, mutta toinen j?i kokonaan vet?m?tt?, - niin tarkkaa

nyt me

-Taavetti vuoroansa. - "Annas kun

- sanoi Antin em?nt?,

eid?n m??r? kokoontua juominkeihin. Se ei olisi ollut ensi kertaa. Sielt?

matoverit joutuneet vilkkaasen keskusteluun koulusta ja tiedoista ja kirjoista ynn? muusta semmoisesta. Mutta em?nt? liikkui hiljalleen tuvassa. Miehet eiv?t huomanneetkaan, kuinka h?n oli viritt?nyt tulen, ja pianpa mustakylkinen kahvikattila kiehua porisi ja pulputteli liedess?. I

?h?n aikaa viel? katseli Roikka-Taavetti Laatokkaa,

oikka-Taavetti

npa siell? koko pyry. O

moiseen ilmaan l?ht

li halu kaupunkiin kadonnut, mutta ei iljennyt k

kotia", virkkoi Roikka-T

kahvia ensin",

k?ym?tt?, monet vaivalla ansaitut pennit olivat j??neet kukkaroon, terve p?? ja puhdas tunto oli s?

muija", s

llut tehnyt m

inen, ett'ei kaupunkiin k?ynyt l?hteminen? Ken t?ll? haavaa olisi seisonut ulkona akkunan kohdalla, olisi n?hnyt, kuinka Roikka-Taa

Taavetti!" - ke

?kisti, astui Ant

ko lo

- vastas

?t k?tt? v

IPA

n seurakumppali niin vanhain kuin nuorten seurassa, patriarkallinen, v?liin itsevaltias, mutta kauttaaltaan hyv? ihminen. Ja sit? osoitti jo koko h?nen olentonsa ja ulkomuotonsa. Pieni h?n oli kasvultaan, mutta hyvin lihava. Pienten vilkkaitten silm?in yli kaareili tuuheat kulmakarvat, jotka v?list? osasivat rypisty? hyvinkin ank

tuivat v?list? kunnian-arvoiset porvarit riitaantumaan kesken??n, ja toinen riitapuoli ta

n se sovi, ei se sovi mill??n muotoa, ett? kaksi kunnon miest? rupeavat tois

ypisty?. Ja miten ollakaan, niin riitapuolet vihdoin, v?h?n jankattuaan, sopivat kuin sopivatkin. Ja sitten tuotiin totilasit sis??n ja sovinnon maljat juotiin. Riitaveljet oliv

nnon miehet. Niin se pit?? olla", ja h?n levitti vasemman k?den sormet ih

it sitten, kotia menness??n, "kyll? tuo meid

pormestari, niinkuin esimerkiksi t?m? meid?n, niin semm

??n", vahvis

*

as puhalsi savuja moisesta hauskasta pitk?vartisesta. Milloin h?n p??sti savun paksuina renkaina ja katseli kuinka ne levisiv?t ja laskeusivat hiljalleen lattialle, niin mielistyen lattian tuttavuutee

erhottu sinisist? helmist? tehdyll? ja valkeilla helmikukkasilla koristetulla p??llyksell?. Pormestari pompautti pullealla k?dell??n hope

kset ja - mitenk? se Jaakko tohtori sanoikaan? - mikatini-myrkytykset. Min? nyt olen polttanut koko ik?ni - no en vainenkaan", ja pormestaria nauratti, muistaessaan, ett'eih?n h?n sent??n k?tkye

yv?ll? katseli vanha pormestari, kuinka se entisten tava

onsa. Tupaan tulijaisissa oli viel? tanssittu aamuun kello 7:?n asti, ja n?iss? tanssiaisissa oli tuomari Appelgren kihlannut Saharow'in tytt?ren. H?n muisti, milloin tuuli oli kaatanut Helinin laipion, vanhan r?pisk?n, jonka j?lkeen Helin oli harmissaan teett?nyt kauniimman laipion koko kaupungiss

a ei ollut muuta tointa maailmassa kuin hakata halkoja ja kantaa vett? vanhalle Lindénskalle tuolla toisessa p??ss? kaupunkia. Tyytyv?isen? istui vanha pormestari, luki j?lleen palasen sanomalehte?, ryypp?si teet? ja katseli taas valtakuntaansa. Nyt oli lauvantai, ja kirkkov?ke? oli ker??ntynyt kaupunkiin jo suuri joukko. Tuolla ne ku

*

kiireisi? askelia ruokasalista ja salista, nyt avaantui pormestarin ty?kammion ovi, ja

i vanha Gustava mink? ja

k??ntyi pormes

hminen, mik?s si

yv? August,

se teelasi oli, semmoisena se kirposi h?nen k?dest?ns? lattia

ipa

?n sellaista vaaraa, ja nytk? se olisi tullut? T?t?k? pient? kaunista kaupunkia, jo

?nk??n, ei edes semmoinenkaan laiha katiska kuin t?m? meid?n nykyinen. Olisivat panneet meid?t ihan yhteen, meinailevat vanhukset, - kuinka hauska olisi haastella vanhan toverinsa kanssa el?m?n vaiheista ja kokemuksista. - Seminaristi Simpura oli ensin hyvinkin pahoillaan, kun h?nen t?ytyi panna taskukellonsa oppiin, maksaakseen kortteristaan ja ruoastaan, mutta ei h?t??k??n, viereisest? kauppias Puupposen talosta kuulee h?n varsin selv??n suuren sein?kellon ly?nnin ja tiet?? siis milloin on seminariin l?hteminen. - Ja tied?ttek?s, mit? tiet? maisteri Mandelin kihlasi kauniin morsiamensa, Ilma Paajasen? He asu

Ilm

osti s

Ilma, tahtoi

, jota ei sovi t?ss? ilmoittaa, mutta jonka jokainen arv

Tah

ja siit? suoraa p??t? maisteri Mandelin'in syd?mmeen, ja t?m?k?s siit? p?lp?tt?m??n! Mutta samassa avasi

nyyk?ytti p??t? maisterille.

n" vastasi maisteri Mande

h?n se sent??n a

isterin sanoja, mutta mit?p?s ymm?

n onhan meill? vett?, sammutetaan pois, ja jos ei taas ottaisi sammuakseen, niin mink?p?s sille sitten juuri mahtaa? Ja mik? sen tulipalon nyt toisikaan? Viiteenkolmatta vuoteen ei ole ollut muuta kuin kak

yt oli

*

llan kalpeana ja vap

tunsa pois ja lingottaen kauas tohvelinsa toisesta

August, armas Aug

? saada viel? toista saapasta jalkaansa

.. min? olen monta kertaa sanonut, ett'ei minun p?yt??ni saa kukaan korjata, mutta sinun pit?? aina sen p?lyriepusi kanssa olla joka paikassa nuohomassa... Herrainen aika, miss? ne nyt ovat? Kaikki muu saa pala

kahinalla seuraa niille, - oli kuin parhaankin spiritistin séance'issa. Sohvan ja piirongin alle, - kaikkialle kurkisti joko ensin veli ja sitten sisar taikka sisar ensin ja veli per?ss?. Mutta papereita ei ollut. - "Voi sent??n!" voivotteli pormestari. "Vaikka pala

piu

aiset ajat olivat olleet ja menneet, eik? tornissa eik? koko rakennuksessa en?? ollut mit??n sodan merkki?. V?h?isen sod

jo palokellotkin soittaa h?t?-rumpua! G

p?yd?ll? sitten ovat?" kys

sa, johon ne pormestari aamulla oli j

joutui hiem

olalle, "?l? ole mill?sik??n, jos min? v?h?n kiiva

sisar. "Joudu, joudu nyt vaan. Mutta eth?n

n, anna pian minull

ppasi ensimm?isen vaatekappaleen, mik? k?teen sattui, ja puki sen veljens? ylle. H?diss??n ei kumpainenkaan

veljens? p?yd?lt? kaksi karafinia, toisen t?ynn? vett?, toisen sahtia, sill? naisen syd?n ol

*

?nyt ker??nty? suuri joukko pihalle ja kadulle. L??v?n ovi oli auki, ja ovessa teutui pormestarin kuuluisa Punikki lehm? paraillaan kahden

v?kijoukon keskitse Punikkinsa luo ja syd?mmen ??nett?m?st

rnissa?" huudahti pormestari, huo

olemaan kotona, mutta em?nt? oli tiennyt sanoa, ett? "sinneh?n se meid?n pappa pist?? ne tapulin avaimet sinne kirkon kivijalan koloon". Ja t?t? avainkoloa nyt miehiss? etsittiin. Sittenkuin kolme kertaa oli kirkon ym

ittaa kellojakin. Suntio se sunnuntai-aamuina aina tapasi h?ristell? poikasia ja ajaa tapulista pois, mutta nyt tiesiv?t lurjukset suntion olevan rysill??n ja y

upungissa ei ollut. Maisteri Mandelin oli kyll? luvannut ruveta semmoista puuhaamaan ja jo kirjoitt

le, mutta olivat ihan neuvottomia, niin ruiskut ku

anmestari?"

pranmestari?"

rmottoman kiivas ja v?kev?, ja tarttui ensimm?ist? kohdalle sattunutta maan ukkoa kaulukseen,

katto, ja sit? miest?, jonka pit?isi olla t??ll? ensimm?is

sta pranm

n tarpeettomasti, sill? tuollahan h?n jo tuli juos

ee", virk

jo tulee", va

mestari

nmesta

tari, ho h

selv?sti, kuinka toinen koetti panna parastansa,

lis?ksi viel? s?ik?hdys siit?, ett? h?n oli niin my?h??n saapunut paikalleen. H?n n?ki ymp?rill??n nurisevan v?kijoukon, joka oli huutanut pranmestaria, ja jossa viel?kin kuului| napisevia ??ni? pranmestaria vastaan, ja h?n tunsi, ett? h?nen sek? pranmestarin v?lill? oli jotakin l?heist? yhteytt?. Mutta sitten, n?hdess??n ed

a toki letk

i asia

anmestari. "Letkut kii

tiin toki aivan hyvin, eik? aikaakaan

*

omia, rautaisia ja puisia, siin? kiuluja ja korvoja, korvallisia ja korvattomia, siin? tyhji? voi-astioita ja viilipyttyj?. Kaikilla oli kiire tulipaloon. Viimeisen? kulki lihava leipuri Helin. H?nen renkins? ja piikansa ja opinpoikansa olivat kaikki karanneet tulipalolle; h?nen t?ytyi itsens? l?hte? kantamaan palopaikalle ruiskuansa, P?rn?sen tekem??. He olivat kumpikin tavattoman lihavia, niin ruisku kuin Helinikin. Kummakos sitten, ett? Helin ukko l??h?tti ja hikoili taakkansa alla. V?list? t?ytyi h?nen laskea kantamuksensa maahan, yski? v?liin ja pyhki? hike? otsaltaan. Sitten jatkettiin taas matkaa. Olisi toinen jo heitt?nyt m?keen koko ruiskun, joka niin paljon vaivaa tuotti, mutta Helin oli

*

kohuoneissa ja n?ytti uhkaavan p??rakennusta, hypp?si h?n kaivon salvokselle, osoitti Sitnikow'

v?t ihmiset, irt

tarkoituksena on vaan saada tavarat pelastetuiksi tulen vaarasta, mutta tulevatko ne ehein? vai palasina ulos, - siit? v?h?t. Osa kannettiin ovesta, toinen heitettiin akkunasta. Pelastusty? n?ytti oike

vastaan n??!

No,

an juomalaseja k?siins?

en tohvelin akkunasta. Mutta tohvelin paraillaan lent?ess?, sattui Matti

tti ja viskasi loputkin

lastettujen tavarain ymp?ri, valitellen ja voivotellen sit? h?vityst?, mik? niiss? oli tapahtunut. Mutta n?hty??n pormestarin suuren, k

! Nyt on meid?n k

alja sen on

tajat, k

ss? s

a ulos ky?kin ovesta, kantaen vanhaa rikkin?ist? koria, jonka h?n lienee l?yt?nyt jostakin ul

n paksuvillaiseen tukkaan. (Pojan lakki lienee joutunut pelastettujen tav

t? va

iuskasi pormestari ja rypisti jo kulmakarvojansa. "K

a purskaht

nhat tuolit vaan kannoin ?sk?n vinnil

??r?ss?. Sisso! Heit? pois ruikutus!" N?in puhellessaan kaivoi pormestari taskustaan pienen hopearahan ja pisti sen pojan

*

pelastaa; sen vuoksi yhdistettiin kaikki voimat p??rakennuksen suojelemiseksi. Olisi

niaan silm?nr?p?yksen per?st? palasi se j?lleen. Vesimiesten kirkuna, sammuttajain kiireiset juoksut, pumppujen kumea kolina, vesisuihkujen sihin? ja tuosta suuttuneen tulen r?iskeet, kaikki tuo s

!" huusi aina toine

uisku

a vett? mu

ri mies n?et tai pranmestari it

nun p??lleni!" tiusk

i palavat

No kyll' t?

?ten varustettuina he, vasemmalla k?dell? suojellen silmi?ns?, astu

aka t?nne!" vaa

ne!" huudett

? joutuun!" k

v?t pauhusta ja tulen pelosta, nousivat v?liin pystyynkin, ja silloin aina ry?ps?ht

sa? Ois eis panna kaks ranhakkoo yhtee ja valjastoo kuus hevosta ettee, ja ala sitten rytt

stakaan sitten l?htee?" a

sanoi suutarin opinpoik

ist? on hy?ty?? Kantais saavilla ja valais

o vai?" pani toi

siin?, se

gin suurin keikari, aina hattu p??ss?, glacét k?dess? ja

i ole frivillig brandkoor; Helsingi on brandko

te?ll? ne viissattoo

kuin saa ja reqvirera Si

i selv?n p?iv?n ja nytkin seisoi laipion nojassa nikotellen. "Juu, kyll se on -

huudettiin pihassa.

utoaa, kat

is si

rg, tulk

mestari

sy?ks?hti t?ten avatusta kidasta ja hetkeksi tukahdutti tulen v

e! P??rakennukse

tt? t

eili, pr

t? puu

t? jou

alkamiehet tosin koettivat kantaa vett? yl?s, mutta kun ei tuossa toimessa ollut mit??n j?rjestyst?, niin ei hy?tyk??n ollut suuri. Siin? oli miest? ja akkaa, poikaa ja tytt?? m?ki kirjavanaan, jotka, kell? minkinlainen astia kourassa, kilvassa juoksivat alas m?ke?, huutaen ja toisiaan tyrkkien, usein kuperke

kanna", kiukuttelivat pumpp

un l?ikky

okse uud

n syntyi en

?ns? saavin kimpien p??ll?, pyhkien hike? ot

helt? kokonaan langennut. Sit? ei kuullut kukaan. H?n rupesi viittomaan ja viittomaan

i oikein jaksaa, tuossa

llfors'ia naurat

Puh! Se pakanan ruisk

u

meinaa istua koko illan, si

ketju tuonne alas rantaan. Eih?n ne p?ll?t tuolla, puh, saa tippa

... niin .

ikki kadun m?elle, jo

h?n, ja kuuluikin se huuto hamaan

. Harvat oikein ymm?rsiv?

ors, mies suuri ja armottoman v?kev?. "Taikk

eit? entist? kiiruummin saamaan vett? yl?s, ja paikall

a k?sityng?st? kiinni, pani heid?t seisomaan vastatusten, katsah

in? niinkuin naula

? seist??n, ky

asetti heid?t ensimm?isen parin viereen. Pidetty??n t?mm?ist? ihmisjah

ta rivi? alas, t?ydet

kerrassaan oli koho

oi t?m? toimi tuntua ketjumiehist? hyvin lystilt?. Ei mit??n huolta muuta kuin he

eille. Lysti? kerrassaan. Sillfors on tavattoman sukkela. Jos sattuu kulkemaan linjassa astia, joka ei ole aivan s??nn?llinen sanko, niin on h?nell? joka kerta

ett? on tuonut viilipytyn tulipaloon? H?h? Ulos

an hilpe?ll? tuulella, ett? nauru r?h?hti pitkin koko linjaa. Ja vaikka Sillfors

toisti Sillfors ja m?isk?si

huusi r??t?

l?k?

l?k?

Simpura, joka oli tottunut k

oko vesiketju ylh??l

oli p?iv?n sankari. Skobelew - mit? oli s

*

Ulkohuone-rivi oli palannut jo melkein maata my?ten. P??rakennus oli sa

ttu pengannut niin kauan, ett? oli vihdoin saanut mit? tarvittiin yst?v?ns? pukemiseen "ihmiseksi", niinkuin h?nen sanansa kuuluivat. Pormestarin ymp?rill? kiehui tuttavia ja yst?vi?, jotka valittelivat h?nen onnetto

h?n olisi sanonut Lindgren'ille ett? mahtaakohan se lehm? viel? olla siell?. Toinen taas haasteli, ett? ellei h?n olisi saanut kiinni siit? palavasta hirrest?, niin tiesi miten Muttilaisen olisi k?ynyt. Sormet oikein paloivat. No v?h?t sormista, paranevathan. Kolmas tiesi, ett? pumppu ei ottanut k?yd?kseen en

suudekseen my?skin jollakin tehokkaa

pienelle pojalle, "ti

s'en min? s

enki, se min? Jussi, ett se pane Loke valja

a t?n

a, tenn

teli itsekseen. Tuli R

s sin? j

ptek

ka k?

n? Ju

lle. T?m? kertoi muille, ja niinp? oli aptekari pi

n?hdess??n kuinka suuren avun h?n oli tehn

?n tuli, otti pormestaria k?dest? kiinni, laski toisen k?tens? h?nen olalleen j

ein. "Voi sent??n, kui

v?h?n h?millens? t?st? sanomattomasta lempeydest?

ei mit

? Kyll? min? tie

.. Gustava

der ja riensi Gustava neiden luo, ja t?ll

n hirmuista!" Ja h?n suuteli armast

osannut muuta kuin

*

ylip??llikkyytt?ns?. H?n komensi mukaansa kymmenkunnan reippaimpia miehi? ja l?ksi n?iden kanssa palopaikalle kiskomaan palavia hirsi? irrallee

ita, jalattomia p?yti? ja selj?tt?mi? tuoleja. Sittenkuin t?m?kin kasa vihdoin oli saatu selvitetyksi, huomattiin, ett? sen keskell? leve?n? ja pulleana reh

ri itse oli kovasti v?synyt p?iv?n puuhista ja j?nnityksest?. H?n i

ava!" h

oka ei en?? luopunut Gustavastaan. Punaisina ja p?h

mestari, "menep?s k?skem

?, mutta mamseli Ni

t kyll? puuhaa ja vaivaa t?n? hirmuisena iltana. Voi sent??n, t?t? iltaa! I

ikander astu

an torua h?nt??" kysyi

syyst?,

ys?htyi ovella ja

pyysi Gustava, "siit?, ett? h?n

eki maltitto

, et saa torua. H?

nhan t?ss? tarpeeksi hirmua yhdeksi illaksi. ?lk??, hyv? porm

yritti pormestari

inen. H?nell? on heikko vaimo ja pieni lapsi, pieni, pieni, pieni, niin kaunis tytt

s? pormestarin olalle ja katsoi

", puheli Gustava toiselta p

tti malttinsa.

? ole aikonutkaan sanoa h?nelle, en yht??n pahaa sanaa. Mist?

a teill? on hyv? syd

and

esinh?n min?, ett? si

ahtoiset olennot taput

a uskollisena virassaan yh? viel? oli palopaikalla. Ennenkuin h?

"?lk?? pelj?tk?, - h?n on niin hyv?, voi sent??

uli ja pys?ht

s??n!" sanoi

en voi tulla, olen aiva

i mamseli Nikander. "V

e, ei ainoastaan katsojana, vaan my?s tehokkaana osan-ottajana sammutuksessa toimelia

. "Ei ole en?? mit??n vaaraa. Y?ksi min? p

niin muodoin

an huo

s! Min? olen m

kander ja taputti palomestarin m?rk?? olk

ollut miss??n turvallista sijaa. Vihdoinkin h?nen kasvonsa kirkastuivat. H?n meni uunin luo

ei Gustava p?lyrievullaanka

*

nsa kanssa sek? palomestari vartijoineen. Kihisten sammuivat kek?leet ja hirret, p??s

ker?ili tyhji? p

ker?ilet?" sanoi Lintunen

fors. "Mene paikalla aptekarisi

h?n ep?tietoise

si Sillfors ja kats

menen,

niin ajoi Jussi Lokellansa piha

rokan sy?", s

n!" huusi

pura, ja j?lleen soi Sillfors'i

suttiin joukkoon. H?n tarvitsi virvoitusta h?nkin, ja kiitollinen h?n olikin siit?, nokin

a! Herra pormestari ke

ta nyt on laki t?m?. Bassa poo nu! Kaksi hirtt?

isesti, ja mahdottoman pian

n lepo, el?k??n huudot

illfors ja h?nen uskollinen joukkonsa. Ja yh? tihe?mmin kaj

*

salissa oli hommaa ja h

?itteliv?t

a puuhata", puheli mamseli Nikander. "V?h?nk?s s

kin August paralle illalliseksi. Ja pit?

ist??n huoli, kyl

nyt, armas yst?v?, rup

pas t?m? sitten vaivaa! Kas ni

?lle levitettiin puhdas servetti, ja siihen laitettiin yksinkertainen illallinen pormestarille, joka on niin hyv?

ia, hyv? Gustava!" hu

kin s?ilynyt sammuttajain j

sis??n," sanoi h?n tullessaan takaisin ja koristi

lmiiksi pormestarille, ja n

a kotiin, niin min? en mene. Min? olen t??ll? ja autan sinua,

Nikanderin v?en v?kisenkin k?yd? s?nkyyn. H?n koetti sitten viel? kauan aikaa todistaa, ett? Gustavan pit?? ottaa

?t vihdo

*

a. T?m? p?iv? ja y? oli ollut niin hauskaa aikaa h?nelle. "El?k??n Sillfors!" se kaikui h?n

en?? mit??n vaaraa. Me olemme tehneet mit? olemme voine

l?k?

l?k?

??n Sil

tteli palomestari. "Herra

untui niin hyv?lt?. "El?k??n Sillfors!" kajahteli viel? h?nen korvissaan. H?n myh?hteli tyytyv?isen? ja viimein,

??n Sil

yytyv?isen? me

*

nta. H?n ajatteli vaan, ett? Gustavalla oli liian v?h?n peittoa. Jonkun

uoteeltaan, hiipi Gustavan luok

kkui mamseli