Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani

talvi, joka n?ki Navarran kuninkaan tulevan St. Jean d'Angely'hin joulua viett?m??n, n?ki minun onneni t?hden alimmilleen vaipuneena. En tiennyt silloin - saa

monet hugenotit vakuutetuiksi, ett? heid?n lopullinen perikatonsa oli l?sn?, mutta se ei voinut

viin. Kovaksi onneksi olin yht? tuntematon kaikille kolmelle johtomiehelle, ja kun tuo sama joulukuu, joka tapasi minut noin kovassa ahdingossa, n?ki minun viel? t?ytt?v?n nelj?kymment? vuotta, m

ttuani n?in olemaan ilman noita k?skyl?isi?, jotka kuuluvat jalosyntyisen miehen tarpeisiin, ja t?ytyess?ni itse k?yd? hoitamassa hevostani y?n suojassa. Mutta t?m? ei ollut viel? pahinta. Puvussani, joka pakostakin joutui k?rsim??n n?ist? alhaisista askareista, alkoi ennen pitk?? ilmesty? n?kyvi? todistuksia olosuhteissani tapahtuneesta muutok

t? n?yttiv?t pist?v?n esiin yh? uljaampina sit? mukaa kuin kasvoni k?viv?t kapeammiksi, olivat jo harmahtavat. Kyyn?rp??t olivat rei'ill?, taskut tyhj?t, ja miekka pilkisti huotran ratkeimesta. Kelvottominkaan heitti?, mik? kuleksi Turennen joukkueessa rutistunein sulkat?yhd?in ja tahraisin kalvospitsein, ei n?ytt?nyt paljon minua huonommalta. Tosin oli minulla viel? Bre

? herra Forget'ta, Navarran kuninkaan sihteeri?, ty?nsin sen h?nen k?teens? pyyt?en h?nt? esitt?m??n sen kuninkaalle. H?n otti sen ja lupasi t?ytt?? pyynt?ni, osottaen senverran ulkonaista kohteliaisuutta kuin saatoin odottaa. Mutta se huoleton tapa, jolla h?n taittoi kokoon ja pis

asui puodissaan ja molemmat v?likerrokset olivat tyhjin?, olin varma siit?, ett? tulijalla oli asiaa minulle ja menin kynnykselle h?nt? vastaan, ja heti ensim?inen silm?ys l?hettiin vahvisti korkeimmat toiveeni samoinkuin kaiken senkin mit? olin kuullut Navarran kuninkaan jalomielisyydest?. Satuin nimitt?in tuntemaan l?hetin kuninkaalliseksi hovipojak

olliselle erehdykselle, ja senvuoksi kysyin,

ett? se oli herra de Marsac'ille, ja

vastaus?" kysyin min?, n?hd

vastauksenne mieskohtaisesti." T?m?n sanottuaan h?n pani j?lleen p??h?ns? hatu

isuutta ilmaiseviin lauseisiin, ettei minulle j??nyt v?hint?k??n ep?ilyst? ruhtinaan tarkoituksista. Luin sen tullen niin liikutetuksi ilosta ja kiitollisuudesta, ett? se olisi paremmin sopinut minua nuoremmalle miehelle, ja istuin sitten viett?m??n lopun p?iv?? koettaessani parannella pukuani niin paljon kuin oli mahdollista. K

na p?iv?n? v?h?n ennen puoltap?iv?? j?tin

? jotkut tyhj?ntoimittajat silm?iliv?t minua ohikulkiessani salaa hymyillen. Ja kyll? olinkin tarpeeksi r?nstyneen n?k?inen. Mutta kun huomasin, ett? tuikea katse riitti pala

istym??n, sill? h?n oli niin iloinen ja raisu velikulta kuin konsanaan on liehitellyt kuninkaa

aa", jatkoi h?n t?rke?n?, hattun

asin min? jouduttaen askeleitani. "Jos my?h?styn t?llaisessa

n?, "ei se mit??n tee. Tied?tteh?n, ett? toinen mies saa varastaa

ja mieleni t?yttyv?n hartaalla kiitollisuudella. Ihmettelin itsekseni, kuka oli puhunut puolestani, kuka oli tukenut anomustani. Ja p??tt?en lopuksi, ett? osuuteni Brouagen seikkailussa oli tullut kuninkaan korviin, vaikka e

kelivat sinne ja t?nne pit??kseen jalkojaan l?mpimin? taikka olivat pallosilla sein?? vasten is?nti?ns? j?ljitellen. Sellaiset lurjukset ovat aina h?vytt?m?mpi? kuin heid?n ylemp?ns?; mutta min

poika avasi odotushuoneen oven ja v?istyen sivulle pyysi minua astuma

minut t?m?n v?enpaljouden t?ytt?m?n odotushuoneen n?hdess?ni h?mm?stys ja kunnioittava n?yryys, jota heti seuraavassa tuokiossa h?pesin. Tosin tuo silkin kahina ja jalokivien v?lke k?vi yli kaiken mit? olin ennen n?hnyt, sill? onneni ei ollut koskaan viel? johtanut minua

oli kuitenkin jo ehtinyt poistua, ja kun k??nnyin takaisin, n?in kaikkien itseeni t?hd?ttyjen katseitten hymyilev?n. Muuan l?hell?ni seisova nuo

iraa makasi tulen loisteessa l?mmitellen, ja niiden v?liss? kyyh?tti, p?? suuremman koiran selk?? vasten painautuneena, niin eriskummallinen olento, ett? toisissa oloissa olisin ep?illyt silmieni pett?v?n. Sen yll? oli kirjava narrinmekko ja lakki ja tiu'ut, mutta tarkempi silm?ys n?ytti minulle ett? sill? oli naisen piirteet. Tuuhea, musta tukka valui valtoimena h?nen kaulansa ymp?rill

astasin min?, koettaen p

levollisella ??nell?: "H?n haluaa tavata Navarran kuningasta." Sitten h?n j

??, miten t?m? oli k?sitett?v?, astua kepsutti esiin

kapuoleltani astuin askeleen eteenp?in ollakseni valmis seuraamaan h?nt?. Mutta h?n ei antanut mit??n l?ht?kehotusta. Aivan kuin edellinenkin h?n vai

enn?tin toimia sen perusteella - sellaisessa tilanteessa ei ollut suinkaan helppo p??tt?? miten oli toimittava - astu

alkaen kuumeta, "m??r?yksen

ran kuningasta m??r?yksen mukaan puolenp?iv?n aikaan." Ja kumartaen uudelleen - kasvojeni ka

un; min? h?tk?hdin ja katselin puoleen ja toiseen toivoen jostakin l?yt?v?ni my?t?tuntoa ja apua. Mutta minusta tuntui ett? kaikilta tahoilta kajahti vain pilkkaa, ett? itse sein?tkin katsoivat minuun joka puolelta julmasti virnistellen. Takanani huusi joku: "Vanhoja vaatteita!" ja kun k??nnyin

, joka seisoi ylpe?n? seuralaistensa edess?. Ne olivat pienet ja hienopiirteiset ja niist? kuvastui tavaton ylpeys ja, sellaisina kuin ne silloin n?in, halveksiminen - halveksiminen niin s

ivossani olisi keksinyt huoneen per?ll? ovea, jonka p??tin viev?n kuninkaan yksityishuoneeseen, koska muutakaan ovea ei ollut n?ht?viss?. N?yryytykseni ja ha

tavata h?nt?!" vastasin min? k??ntyen ylpe?sti heihin

st? suusta, viittoen kiivaasti minua palaama

inkaan odottaneet minun ryhtyv?n noin rohkeaan askeleeseen - olin ovella ennenkuin he olivat ehtineet minua pid?tt??. Mathurine, narri, oli hyp?ht?nyt seisoalleen ja huusi: "Totta tosiaan, h?n aikoo o

. Kuninkaan k?velykeng?t viruivat h?nen tuolinsa vieress?, toisella puolella saapaskoukut ja pihti. Lieden edess? makaava koira nousi hitaasti yl?s ja murisi, ja toine

tavata kuningasta, kun puhuttelijani keskeytti minut lyhyeen, sanoen: "Kuningastako? Ei h?n ole t??ll?,

yvin vaativainen ja puvultaan hyvin vaatimaton. Ja haluten kiert?? h?nen kysymyst??n, kysyin vuorostani h?nelt?, eik? minulla ollut kunnia puhutella he

h?n lyhyeen, siirt?m?t

Mornay. M

n siihen, otaksuen ett? h?n kuninkaan luottamusm

o, ent? sitten?" virkkoi h?

, jollen olisi tuntenut kuninkaan kirjett? taskussani, Luottaen siihen, ett? pikainen silm?yskin tuohon paperiin saisi herra

?n n?k?isen?, ett? se masensi toivoani enemm?n kuin kaikki edelliset seikat yhteen

vastasi h?n, hym?h

ityst?, vaan mumisin kovasti h?mmennyks

h?n puhuen samaan j?ykk??n tapaan, "josta teid?n on ep?ilem?tt? kiitt?minen joitakin joutilaita lurjuksia tuolla toisessa huoneessa. Te olitte varmaa

ku tyrmistytti minut aluksi niin, etten saanut ??nt? vastatakseni enk? voimaa poistuakseni. Oma itseni n?ytti ilmestyv?n eteeni kuin n?yss?, olin n?ke

ist? tarkemmin, mutisi nime?ni pariin kolmeen kertaan ja virkkoi viimein: "De

autunut sein??n, olisi p??ni retkahtanut rintaani vasten. Muisto i?st?ni, nelj?st? vuosikymmenest?ni ja k?yhyydest?ni pain

de Marsac", h?n sanoi, "min? tunnen osanottoa teit? kohtaan. On h?pe?, ett? miehen, joka on kunnialla palvellut asiaamme, t?ytyy joutua niin suureen ahdinkoon. Jos minun olisi mahdollista lis?t? omaa seuruettani t?ll? hetkell?, niin pit?isin kunniana saada teid?t seuraani. Mutta min? olen tiukalla itsek

min? karaisin j?lleen mieleni. Kouraantuntuvampi lohdutus olisi tosin ollut tarpeen, mutta sit? ei nyt ollut saatavissa. Kiitin h?nt?

k?rsitt?v? odotushuoneen kujanjuoksu. Heti kun ilmestyin n?kyviin, tahi oikeammin heti kun ovi oli sulkeutunut takanani, tervehdittiin minua pilkkahuudolla. Yhd

n. Koin siis kiiruhtaa heid?n v?litseen niin joutuin kuin saatoin, p?? kumarassa, h?pe?n ja masennuksen painamana. T?ll? tavoin - ihmettelen ettei heid?n joukossaan ollut ket??n niin jalomielist?, joka olisi s??linyt minua - olin melkein saapunut ovelle ja aloin jo hengitt??, kun huomasin edess?ni juuri saman nuoren hovinaisen, jota aikaisemmin olen kuvannut. Jokin seikka oli sill? hetkell? k??nt?nyt h?n

eiti", sanoin min?, kumartuen syv??n - sill?, kuten sanoin, h?n oli pieni ja enemm?n keijukaisen kuin naisen n?k?inen, vaikka h?nen kasvonsa ilmaisivat sek? ylpeytt? ett? itsep?isyytt? - "Neiti", san

n kohotti k?sivartensa ylitsemme ik??nkuin siunatakseen meit? ja huusi, ett? kun herra oli saanut niin suuren viran, h?n halusi nyt morsianta sit? sul

t?en minut jauhoilla ja sokerinmuruilla. T?m? oli viimeinen pisara. Unohtaen hetkeksi miss? olin, min? k??nn?hdin heihin p?in tulipunaisena ja raivostuneena, viiksikarvojeni kohot

aina asuntoni ovelle Coutellerie-kadulle. Mutta hetken kurjuus ja harras halu p??st? huoneeseeni yksin?isyyteen