Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani

avuttua kerrottiin Navarran kuninkaan viiksien harmentuneen yhdess? y?ss?. Siit? huolimatta ei hovi ollut milloinkaan n?yt

vihollisista pelk?siv?t h?nt? erikoisesti silloin, kun h?n n?ytti enimm?n huvittelemaan kiintyneelt? - niin syr

yst? vastaan, ja korviini kajahteli huviratsastajien nauru, saaden kovan tuolin tuntumaan kovemmalta, alastomat sein?t viel? alastomammilta ja lis?ten satakertaiseksi yksin?isyyteni kolkkouden. Sill? niinkuin auringonpaiste tekee vier

? toteen. "Sire", sanoi saarnamies, k??ntyen Navarran kuninkaan puoleen ja viitaten, rohkeasti kuten ainakin tuo suuri mies ja jalo kristitty, silloin vireell? olevaan yritykseen, jonka tarkotuksena oli riist?? ruhtinaalta kruununperimisoikeus - "Sire, mink? Jumala on te

onta - jotka Turennen kreivin kannattajina tunsivat salaista vastenmielisyytt? siit?, ett? Navarran kuningas t?ten julkisesti tunnustettiin hugenottien johtomieheksi. L?sn?olijain mielihyv? tuli ilm

iv?n tai parin per?st? minun olisi pakko myyd? j?lell?oleva hevoseni tai jokin muu yht? t?rke? osa varustuksistani; tuota askelta en voinut ajatella tuntematta synkint? ep?toivoa. T?ss? mielentilassa olin juuri yksin?isen kynttil?

iskaillen kesken??n; sitten he koputtivat uudestaan. Kysyin kovalla ??nell? ket? siell? oli, mutta siihen he eiv?t suvainneet mit??n vastata, ja min? taas puolesta

tta. Joskus kuulin heid?n nauravan, vaikka hillitysti. Ja p??tt?en siit?, ett? he olivat liikkeell? kujeilutarkotuksessa, olisin saattanut pysy? hievahtamatta vaikka puoliy?h?n, mihin olikin en?? vain kaksi tuntia, jollei vieno rapina, kuin hiiren nakertaminen vuorilaudan takana, olisi kiinnitt?nyt huomiotani oveen. Kohottaen kynttil??ni

summaa pelkk??n kujeeseen, ja silloin en en?? empinyt, vaan laskin kynttil?n alas ja vedin salvan pois ovelta, aikoen toimittaa asian vieraitteni seisoessa ulkopuolella. Se aikomuksen

tykseni ja h?mminkini, kun he suljettuani oven heittiv?t pois vaippansa ensin toinen ja sitt

nen yhdenn?k?isyys erehdytti minua ja ett? n?m? olivat sittenkin kujeilijoita. Niin seisoin kotvan aikaa heihin tuijottaen; j

rnay. "T?m? on herra de Mar

kunnioitusta tuhansin anteeksipyynn?in. H?n kuitenkin keskeytti puheeni lyh

niin,

tte kai Bon

meinen j?sen", vasta

lavuudella, mik? vieh?tti minua. "Teid?n tunnuslauseenne on 'Hyv? usko', eik? nii

, ett? olin pahoillani, kun minun t?ytyi ottaa vasta

omasti ymp?rilleen, "my?nn?n, ett? teill? on omituinen ma

udahti kunin

?, s

?nne on kynttil?s

utensa syrj?isten katseilta ja varsinkin alemman kansan silmilt?, joka on taipuvainen perustamaan arvostelunsa ulkonaisiin seikkoihin, olin min? joitakin p?ivi? takaperin ollut pakotettu, s?ilytt??kseni mahdollisuuden mukaan ulkonaista arvokkuuttani, siirt?m??n j?lelle j

an niit? en olisi koskaan, tai en ainakaan niin varhain, tullut tiet?m??n sit? syd

lahetkist?, tervehtien niitten tuloa hilpe?ll? ilolla, mik? h?mm?stytti urheitakin miehi? ja sai toiset pit?m??n h?nt? ihmiskunnan varomattomimpana olentona. Mutta sellainen h?n ei ollut, p?invastoin. Ei milloinkaan ole Ranskan sotamarsalkka huolellisemmin valmistautunut taisteluun - vaikkakin h?n taistelun tuoksinan kerran alettua k?ytt?ytyi kuin mik? ratsuv?en kapteeni ik??n - eik? itse du Mornaykaan istunut neuvosp?yt??n varustettuna t?sm?llisemmill? tiedoilla asioista. H?nen tavaton ?lyns?

t?nne ja mink?t?hden olen tullut teit? tapaamaan sensijaan ett? olisin kutsunut teid?t luokseni? Viel? enemm?n ehk? kummastelette sit?, ett? tulen ?iseen aikaan ja niin salaper?isesti? Selit?n sen teille. Mutta ensiksi, jottei tuloni t?ytt?isi teit? turhilla toiveilla, on minun sanottava suoraan, ett? vaikka voinkin auttaa t

korkealle. Mutta maltoin kuitenkin mieleni niin hyvin kuin taisin ja sopersin vastaukseksi, ett? s

pi kuin t?m? du Mornay, joka ei el?ess??n ole saanut suustaan noin soreita sanoja. Sill? minun t?ytyy velvottaa teid?t pit?m??n t?m? k?ynti salai

n saatoin peitt??. Vain vaivoin l?ysin sanoja vakuuttaakseni kuni

rouagea, siit?kin, ett? te olette enemm?n tekojen kuin sanojen mies, niin en olisi nyt t??ll? tekem?ss? sit? ehdotusta, jonka nyt saatte kuulla. Se on t?llainen. En voi antaa teille toivoa

in min? ep?illen olinko kuullut oikei

m?n seikkailun - se on valtakunnan hyv?ksi - mutta enemp?? en voi tehd?. Navarran kuningas ei saa tulla siin? n?kyviin, eik? h?n voi suojella teit?. Menestyttep? siin? tahi

m?tt?m?n ihmettelyn vallassa. Mit? h?n tarkoitti? Olivatko

vihdoin, v?h?inen maltta

?ni", sopersin, vaikka toden

?n. "Suostutteko ryhtym??n tuohon seikkailuun, vai tahtoisi

vaikka syd?mess?ni olin altis kuolemaankin kuninkaan puolesta, niin h?nen alkulauseensa omituisuudessa oli jotakin, joka hillitsi minua, ja siksi vastasin mahdollisimman n?yr?sti: "Te tulette nyt pit?m??

ahdotte saada enemm?n valaistusta asiaan, yst?

ista. Sill? hetkell? en huomannut, vaikka kyll? j?lest?p?in, ett? kuningas oli tarkotuksella etsinyt t?t? tilaisuutta neuvotellakseen seuralaisensa kanssa. Huomasin vain palatessani paika

isenry?st?. Ei", lis?si h?n kiiruusti, naurava virnistys kasvoillaan, "elk?? pelj?tk?! Ei se ole minun lemmittyni, enk? suinkaan turvautuisi t?h?n vakavaan yst?v??ni, jos tarvitsisin apua senlaatuisee

ikkailua, jossa tulisin tekemisiin vain miesv?en kanssa - salaista rynn?kk?? tai muurinr?j?ytt?mist?. Mutta muistaessani huoneeni alastomuuden ja kunink

nuun ja puhuen harvakseen ik??nkuin tahtoen koetella minua, "kun ilmotan teille, ett? ry?stett?v? nainen on Turennen kreivin holhokki? Turennen kreivi on melkein yht? mahtava kuin min?kin ja haluaisi mielell??n olla viel? mahta

sempi minulle nyt",

utta yht? t?rke?t? on, ett? kreivin ja minun v?lini pysyy rikkoutumatta. Sent?hden t?ytyy asian toimeenpanijana olla riippumaton mies, joka ei ole millo

llisesti, sire"

nauruun. "Vannonpa ett? mies pelk?? enemm?n naista ku

n?hd?, ett? h?n t?ydellisesti yhtyi kuninkaan hyv?ksym??n mielipiteeseen. H?n tarttui nyt vuorost

sill? jos viivymme t??ll? viel? kovin kauan, aletaan minua kaiva

n, ett? hovissa oli siihen aikaan todellakin hyvin j?nnitt?v?n? kysymyksen?, kuka tulisi olemaan seuraava suosikki, sill? h?nen kiintymyksens? kreivit?r de

tt? h?nen seuranaisensa on nimelt??n Fanchette ja ett? h?neen voi luottaa. Talo on hyvin vartioitu, ja te tarvitsette nelj? tai viisi miest?. Konnia on kyll? palkattavissa yllin kyllin, mutta katsokaa, ett? saatte sellaisia, joita voitte pit?? kurissa, ja ettei neidille tapahdu mit??n loukkaavaa heid?n seurassaan. Pit?k?? hev

uolella!" huudahdi

peasti Blois'han. Siell? on teid?n, her?tt?en niin v?h?n huomiota kuin mahdollista, kysytt?v? parooni de Rosny't? 'Vertavuotavassa syd?mess?' St. Denys'n kadulla.

. "Mutta neiti on ymm?rt??kseni nuori. Mit?s, jollei h?n tahdokaan seurat

. H?n antoi sen seuralaiselleen, ja t?m? ojensi sen minulle. Otin sen uteliaana. Se oli kultarahan puolikas, jonka taitettu s

a. Huomatkaa tarkoin, herra de Marsac! Jos te jossakin tilaisuudessa tulette mainitsemaan minua,

aron, joka sis?lsi, kuten h?n sanoi, kolmesataa kruunua kullassa, ja antoi sen minun haltuuni pyyt?en suorittamaan siit? matkan kulungit. "Varokaa kuitenkin", lis?si h?n vakavasti, "miehi? palkatessanne n?ytt?ytym?st? rikkaalta, jottei seikkailu n?ytt?isi jonkun syrj?isen henkil?n toimee

uessaan ja punnitsi sit? k?dess??n. "Kaunis kapine", jatkoi h?n, k??ntyen ?kki? ja katsoen minua tiukasti silmiin. "Sangen kaunis kapine. Jos olisin teid?n sijassanne, herra de Marsac, niin katsoisin ett? se helposti luistaisi huotrastaan. Niin, enemm?nkin, mies, k?ytt?k?? sit?!" h?n

n vavisten, mutta en pelosta, "nii

a vakuutan, ett? tahtoisin olla teid?n sijassanne. Ly?d? kerran tai kahdesti v?litt?m?tt? seurauksista. L?hte? matkaan hyv? hevonen allani ja hyv? miekka sivullani ja katsoa mit? onneni toisi muassaan. Olla irti kaikista valtiopuuhista ja asiakirjoista, eik? antaa en?? ai

heti seuraavalla kuin raju poikanulikka. "Ep?ilem?tt?", vastasi h?n, "Jos niin haluatte, sire, ja jos luulette ett? Guisen herttua antaisi teid?n siell?k??n el?? rauhassa. Olen varma, ett? Turenne tulee iloiseksi kuullessaan p??t?ksenne. H?net valitaan ep?ilem?tt? ki

ingas nauraen, katsoen syrj?silm?ll? minuun. "Ei kukaan ole sen kainompi t

t?? H?vyt?n tunkeilija, ja italialainen p??llep??tteeksi! Tahtoisin ett? h?n ja koko tuo joukkokunta upotett

si?" sanoi

n liitt?nyt, sit? ei i

pe?sti. "Ja Ranska on kau

n?ytt?m?tt? muistavan minun l?sn?oloanikaan. Du Mornay vaihtoi kanssani muutamia sanoja vakuuttautuakseen siit?, ett? olin ymm?rt?nyt, mit? minun oli t

iveita. Mit? kauemmin ajattelin ?skeist? keskustelua, sit? selvemmin oivalsin totuuden. Kun kuninkaan l?sn?olo ja h?nen erinomaisen yst?v?llisyytens? ylleni heitt?m? lumo alkoi menett?? voimaansa, k?sitin yh? varmemmin, mink?t?hden h?n oli tullut minun luokseni. Se ei merkinnyt sit?, ett? h?n olisi tahtonut osottaa erikoista suosiotaan mieh

aan, en tiennyt kumpaa olisin kunnioittanut enempi: sit? luottamustako, jolla edellinen oli uskottu haaksiri