Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani

kenelt? muulta kuin Fresnoylta oli voitu saada se taitettu raha, joka oli erehdytt?nyt neidin - teki minuun omituisen vaikutuksen. Tunsin, kuinka joka

ollut syyt? toivottomuuteen. Jos voisin vapauttaa vangit ilman melua - mik? olisi helppoa, jos avain olisi ovessa - saatoin toivoa voivamme p??st? hallin l?pi jollakin keinolla, vaikka v?kirynn?k?ll?kin. Ja ku

, ett? de Bruhlilla oli ollut asiaa neidille, arvasin ett? valo oli asetettu siihen h?nen mukavuudekseen. T?m?n seikan ynn? ikkunan aseman oppaakseni ottaen kiinnitin huomioni er??seen oveen, joka oli t?m?n k?y

? joku huoneessa nousi seisomaan. Ollen varma, ett? tuo henkil?, kuka se sitten lienee ollutkin, oli

takaa. Luulin erottavani kaksi ??nt?. Mutta min? olin malttamaton, ja kun en sa

Koetin uudestaan. "T??ll? olen min?, Gaston de Marsac", sanoin min?. "Kuuletteko? Olen tullut teit? vapauttamaan." Puhuin n

mm?styksen huudahdus, ja ??ni, jonka heti

on? Kuka

vastasin min?. "Ta

rja kiitoshuudahdus, - kaikki n?m? vakuuttivat minulle heti, ett? olin tervetullut - tervetulleempi kuin ko

ntyneen? tarkkaamaan samalla huoneen sis?puolelta erottuvia kuiskauksia ja alh

lukittu sis??n"

ljetty sis?puolelta", kuiskasin taas,

?ni sin?ns? ei ehk? h?lytt?isi alhaalla olevia miehi?. Mutta painoni ei saanut lukkoa helti?m??n, ja kun vastap??t? oleva sein? oli liian kaukana voidakseni saada siit? tukea jalalleni, luovuin yrityksest?. Ovi ol

portaitten yl?p??t? puisen jakkaran. Pujahdin noutamaan sen, ja asettaen sen vastap?ist? sein?? vasten koetin saada riitt?v?? tukea jaloilleni. Lukko kesti viel?kin. Mutta kun heitt?ydyin

uksekseni t?misteliv?t takaisin huoneeseensa, ja min? olin vapaa jatkamaan teht?v??ni. Toinen, hiukan alemmaksi suunnattu sys?ys riitti toivoakseni t?ydent?m??n ty?n. Mutta tehd?kseni t?m?n mahdollisimman varmaksi laskeuduin polvilleni ja asetin jakkaran tanakasti sein?? va

vinnut piitata. Muutaman sekunnin per?st? olisi miehet h?lytetty paikalle. Minulla ei ollut paljon aikaa ajatella. Asettuen ovea vasten otin vauhtia ja ty?nsin koko voimallani. Mutta joko olin kiireiss?ni huom

tiv?t aseittensa luo ja alkoivat rient?? kivilattian poikki ja yl?s portaita. Yhteen ep?toivoiseen yritykseen oli minulla viel? aikaa. Ponnahtaen yl?s tartuin jakkaraan kahdesta jalasta ja iskin sill? kahdesti ovea, jotta ennen murtamani lauta painui kokonaan sis??n. Mutta siin? olikin kaikki. Lukko piti, ja kolmanteen iskuun ei minulla ollut en?? aikaa. Miehet olivat jo

n lyhdyn leve? tasapohja heitti syv?n varjon juuri alapuolellensa, samalla kuin edess? oleville portaille lankesi kirkas valo. Varjossa seisoen yletyin miekkani k?rjell? portaitten ylim?iselle astuimelle ja saa

a rumensi viel? suuri laastarikaistale sill? paikalla, mihin miekkani kahva oli h?nt? iskenyt viimeisess? ottelussamme Chizéss?; ja t?m? ynn? h?nen kiukkunsa antoivat h?nen kasvoilleen erinomaisen h?ijyn ilmeen. L?hinn? h?nt? seurasi kuuro Matteus, jonka hurja tylsyys oli matkallamme use

n heist? takaisin. Ja sitten h?n puhutteli minua, sanoen

kunnioittamatta h?nt? edes sen vertaa, ett? olisin mi

n t??ll??" jatkoi h?n, k

mmissakin tiloissa h?n oli ?rtyis? ja k?rsim?t?n luonteeltaan. Luullakseni oli h?nell? sit?paitsi j?lell? sen verran kunniantu

kunnes seiv?st?mme teid?t paikallenne? Jos me kerran alamme, k??pi?kukko, niin emme pys?hdy ennenkuin olemme tehneet selv?? j?lke? teist

nsa, tai ollen niin tekevin??n, ja puhuen karkealla hyv?ntahtoisuudella, jonka tiesin petolliseksi, "jos rupeamme miekkasille, niin me emme teit? s??st?. Mutta yhden tilaisuuden te saatte entisten Condé'n aikojen kunniaksi. Poistuk

arasti ponnistelevan ihmisen kiivas hengitys, mist? p??tin, ett? naiset raastoivat ovea - arvattavasti koettaen suurentaa aukkoa. En uskaltanut katsoa taakseni n?hd?kseni miten se heille onnistui

aa useampia kuin kaksi, ja huomasin ettei Fresnoy ollut kumpikaan niist?, jotka juoksivat yl?s portaita. Toinen oudoista miehist? tunkeutui etunen??n ja k?vi rivakasti minua ahdistamaan, Matteuksen

yi taistella yhdell? paikalla, he eiv?t kyenneet liikkumaan eteen eik? taakse, eiv?t voineet hy?k?t? vapaasti eiv?tk? per?yty? vaarattomasti. Matteusta pelk?sin enemm?n kuin varsinaista vastustajaani, ja senp? takia, ottaen tilaisuudesta vaarin, tein voimakkaalla v?ist?ll? viimemainitun aseettomaksi,

huuto viel? katossa, kun annoin s?il?ni painua ja katsoin julmasti alempana oleviin miehiin. Fresnoyn kasvot olivat v??ristyneet raivosta ja harmista. Heit? oli ny

?t, h?nen huulensa olivat punottavammat kuin tavallisesti, ja h?nen tukkansa, joka oli irtautunut h?nen ponnistellessaan, levisi tuuheina aaltoina h?nen vaaleid

en synkk? ja vakava, mutta minulla on tapana tulla sukkelaksi sellaisina hetkin? kuin t?m?. "No, Fresnoy", sanoi

soi minuun kahden vaiheilla. "

nteella on tarpeeksi tilaa ja kohtalaisesti valoa. Mutta minun t?ytyy

den ja h?ijyyden esikuvana, mit? milloinkaan olen n?hnyt - vaikka h?n tavallisesti oli urhea mies. Kutsuin h?nt? j?nishousuksi ja Arkalan mieheksi ja arvelin jo mieless?ni, eik? minun ehk? sittenkin olis

in ovelle katsomaan. Mutta en ehtinyt kuin kerran vilkaista huoneeseen ja n?hd?, ett? naiset olivat siell? viel?, ennenkuin Fresnoy poisk??

a k?yt?v?ss? l?hell? oven aukkoa, mist? valo lankesi sivuttain silmiini h?mment?en ja sekottaen minulta vastustajani liikkeet. Fresnoy huomasi pian, mik? apu h?nelle oli t?st?,

nun oli vain uuvuttaminen h?net saadakseni h?net armoilleni. H?n tunsi t?m?n itsekin, ja tuossa heikossa valossakin nain suurten hikikarpaloitten pusertuvan h?nen otsalleen ja kauhun ilmestyv?n h?nen katseeseensa. Pidin h?nt? jo menneen? miehen? ja voittoani varmana, k

Fresnoy ei vitkastellut k?ytt?m?st? tilaisuutta hyv?kseen. H?n sy?ks?hti eteenp?in, teki rajun hy?kk?yksen ja olisi lopettanut asian lyhyeen l?vist?m?ll? minut siihen paikkaan, jollei h?nen jalkansa olisi h?nen sy?ks?h

h?nest?. Fresnoy makasi n?ht?v?sti p?kerryksiss?, ollen kokonaan minun armoillani. Seisoin hetken h?neen katsoen, ollen kahden vaiheilla, l?vist??k? h?net vai ei. Mutta muisto entisist? p?ivist?, jolloin h?n oli n?ytellyt osaansa kunniakkaammalla tavalla ja k?ytt?ytynyt kuin kunnon toveri, pid?tti k?tt?ni. Ja sinkauttaen h?nelle kirouksen, k??nnyin levotto

akkaran, ja iskien sill? kaksi kertaa oveen sain vihdoinkin lukon helti?m??n. Ovi lenn?hti auki ja min? sy?ksyin huoneeseen. Heitin pikaisen katseen ymp?rilleni ja n?in ett? se oli likainen, matalakattoinen ja kal

kapeat portaat, jotka arvattavasti veiv?t palvelijain huoneustoon. T?m?n huomatessani, ja kun ei mit??n estett? ollut n?kyviss?, alkoi rohkeuteni elpy?; arvelin, ett? neiti ehk? oli p??ssyt pakenemaan talosta t?t? tiet?. Vaikka nyt oli jo liian my?h?ist? l?hte? kaupungista

syin h?nelt? ankarasti, miss? he olivat. H?n n?ytti kadottaneen puhekykyns? - ehk? pelosta - ja vastauksen asemesta ainoastaan tuijotti minuun ?lytt?m?sti. Mutta kun k?sittelin asettani hiukan kiukkuisena, tuli h?n senverran j?rkiins?, ett? p??sti kaksi kovaa parahdusta per?kk?in ja viittas

len tottuivat pimeyteen, ja min? erotin alastomia puitten oksia taivasta vasten ja arvasin olevani puutarhassa. Vasemman k?teni koskettaessa pensaasen varmistuin t?ss? uskossani, ja pian sen j?lkeen huomasin maassa edess?ni jotain polun tapaista. Seuraten sit? nopeasti - niin nopeasti kuin uskalsin - tulin johonkin rakennuksen kulmaukseen, kuten minusta n?ytti, kiersin sen u

yt. Ep?ilysten valtaamana korotin ??neni ja kutsuin heit? vuorotellen, ensin neiti?, sitten Simon Fleix't?. Turhaan; en saanut mit??n vastausta. Astuen hiukan taammaksi n?in valoja liikkuvan ylh??ll? talossa, jos

a. H?mm?styksekseni - sill? en ollut poistunut ovesta kuutta askelta kauemmaksi enk? kuullut mink??nlaista ??nt? - huomasin, ett

ivalsinkin ja luovuin siit?, ja h?t??nnyksen ja kiihkon vallassa aloin juosta sille paikalle, mihin olin j?tt?nyt Simon Fleix'n ynn? hevoset. Arvioni mukaan oli kello jo kuusi; mutta sittenkin kyti mieless?ni hei

astauksenani oli tuulen suhina r?yst?iss? ja pitk?ve