Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani

kanssa, jotka seisoivat oven edustalla valmiina l?htem??n. Joutuisasti ja m??r??v?ll? ??nell? k?skin heid?n nousta ratsaille, ja arvaamattomaksi ilokseni he tottelivatkin napisematta

?iv?nkoittoon oli viel? kaksi tuutia, ja kuunvalossa en voinut varmasti p??tt

uinka tuolloin ratsastin yksin?ni, pistooli k?dess?ni enemm?n kuin kymmenen penikulmaa vihollismaan l?pi ohjaksia kirist?m?tt?. Mutta huoleni rajottui silloin yksinomaan itseeni ja hevoseeni. Vaarat, joille olin alttiina jokaisessa kahlauspaikassa ja tienristeyksess?, olivat sellaisia, jotka erottamat

an kaikkia tuulentuomia ??ni? takaa-ajon ??niksi, muuttaen vasaran hel?hdykset alasinta vastaan miekkojen kalskeeksi ja omien miesteni puheet takaa-ajajien huudoiksi. Ei vaikuttanut mit??n, vaikka neiti ratsasti kuin mies ja hyp?ten tiell? olevien esteitten yli osot

oli meill? niit? liian v?h?n. Loiren ja meid?n v?lill?mme oleva seutu oli, meid?n puolueemme ja liigan rajamaana ollen, joutunut niin tihe??n sodan h?vityksille alttiiksi, ett? se oli tullut ry?v?reitten ja kaikkinaisen ep?j?rjestyksen tyyssijaksi. Talonpojat olivat paenneet kaupunkeihin, ja heid?n sijalleen oli asettunut ry?v?rijoukkoja ja karkulaisia molemmista sotaak?yvist? puolueista, pit?en asunt

ehd? kapinan mill? hetkell? tahansa, tai, mik? viel?kin pahempaa, vapautua minusta ja kaikesta kurista yhdell? ainoalla salakavalalla iskulla, samanlaisella kuin Fresnoy oli minuun t?hd?nnyt,

i liian my?h?ist?, katua pakoaan ja paheksua minun osuuttani siihen, on vaikea sanoa. Mutta p?iv?nkoitteesta l?htien h?n alkoi kohdella minua kylm?ll? ep?luulolla, mik?

?nen satulaansa, k?ski h?n seuranaisensa tulla pit?m??n h?nen hameensa liepeit?, jottei k?teni edes vahingossa koskettaisi sen palletta. Ja kun tahdoin tuoda h?nelle viini? Melless?, mihin pys?hdyimme pariksikymmeneksi minuutiksi, kutsui h?n Fachettea ojentamaan sen h?nelle. H?n ratsasti eni

hiukan erill??n toisistaan. Itse puolestani aioin ratsastaa neidin rinnalla, mutta h?n antoi minun niin selv?sti oivaltaa l?heisyyteni olevan h?nelle ep?mieluisen, ett? mi

?hdyksell?. Sivuutimme Lusignanin, karttaen sen katuja, mutta kulkien kuitenkin niin l?helt? sit?, ett? saatoin osottaa neidille sen kuuluisan linnan paikan, joka tarun, mukaan oli vedenneito Melusinan rakentama ja jonka liigan joukot olivat h?vitt?neet kolmetoista vuotta sitten. H?n otti kuitenkin tiedonantoni vastaan niin kylm?sti, etten halunnut jat

kysyi minulta lyhyest

en aikonut pys?hty? sinne, vaan olla y?t? er??ss? kyl?ss? p

miten oli, neiti ei tahdo menn? sen edemm?ksi. H?n on v?synyt ja h?nell? on

n ?rsytt?m?n?, "ett? neiti muuttaa mielens? kuulles

, hyv? herra", vastasi asian

mpi kuulla ne", v?itin min? k??ntyen kunni

vonsa, jotka tosin olivat kauniit, mutta sill? hetkell? suuttumuksesta ja k?rsim?tt?myyde

m??n tunnin verran?" e

k?lle. Te olette t??ll? saattamassa minua ja antamassa m??r?yksi? noille ryysymekoille, joilla olette katsonut soveliaaksi h?v?ist? seuraamme, mut

?nyt, etten j?t? huomioon ottamatta mit??n, mik? voi edist?? sit? tarkotusta. Te ette ole ajatellut sit?, ett? jos meit? takaa-ajava joukkue ehtii Poitiers'hen t?n? iltana, niin meit? tullaan etsim??n kaupungista ja me joudumme ki

kasvot h?mm?styksest? ja suuttumukse

t?v??, muuten en olisikaan nyt t?ss?. En v?lit? siit?, mit? te ajattelette tai sanotte minusta, kun vaan saan tehdyksi sen, mink? olen ottanut tehd?kseni, ja saatetuksi teid?t turv

m? totteli sanattomana harmista, neidin heitt?ess? minuun murhaavan silm?yksen ja katsellessa ymp?rilleen voimattomassa vihassa, ik??nkuin h?nell? olisi ollut aikomuksena pyyt?? ohikulkijoilta

aisena ja t?pl?isen? kuin juuri matkalta tullut, puhumassa jotakin kansanjoukolle, joka kuunteli h?nt? henke??n pid?tt?en, n?ytt?en riippuvan silmill??n kiinni h?nen huulissaan. L?heisess? kulmauksessa oli kourallinen pappeja, jotka kuiskailivat kesken??n murheellisin kasvoin. Useat tuijottivat meihin ohikulkiessamme, ja jotkut olisivat puhutelleetkin, mutta min? ratsastin vakaasti eteenp?in antautumatta keskusteluihin. Pohjoisportille tullessamme v?r?hdytti minua ku

ett? jaksoivat tuskin pysy? satulassaan. Aloin jo pel?t? verottaneeni neidin voimia liiaksi, kun vihdoinkin suureksi huojennuksekseni joen ja tien risteyksess? tulivat n?kyviin, sen majatalon pitk?t ja matalat rakennukset, johon olin aikonut pys?ht

is?nt?? hankkimaan neidille ja h?nen seuranaiselleen parhaat saatavissa olevat mukavuudet ja toimittamaan heille mahdollisimman rauhallisen huoneen. Mies suostui hyvin kohteliaasti ja vakuutti, ett? kaikki

h?n huokaisten; h?nen murheellisuuteensa se

uijottaen h?neen, sill? ei kumpik

ttua

kai Nevers'in herttua liene n?ill? main?" sanoin vitkastellen

i is?nt?, kohottaen k?

e ole kuu

mit??n", vastasi

kein mahtavin ja ylh?isin herr

lut? Se ei ole totta!"

nusta n?ytti, puhuvansa useitten vieraitten kuullen, jotka istuivat takanani suuren tulennoksen ??ress? sek? silm?t ett? korvat auki, tyytyikin h?n muuttamaan pyyhinliinan toiselle k?s

en, joka saattoi muuttaa Ranskan ulkon

esti. Olin esitt?m?isill?ni jonkin tekosyyn vet?yty?kseni pois h?nen kanssaan, kun ?re? ??ni, joka n?ht?v?sti tarkotti minua, sai minut k??ntym??n ?kki? ymp?ri

tta kuitenkin, jollen aivan erehtynyt, pit?en silm?ll? kuulijoitaan.

in? katsellen h?nt? kaikkea muuta kuin su

din ja pyhimysten nimess? ulkokullattujen p??miest?, valapattoa ja salamurhaajaa vastaan, joka istuu ylh?isill? istuimilla! H?n on oleva Anatema Maranata, sill? h?n on vuodattanut p

im?tt?m?ksi, ja samalla hiukan halveksivasti; sill? n?in, ett? h?n oli yksi noita v

hteliaista sanoistanne, jos tiet?isin k

imeinen, mutta ei v?hin Jumalan pyhimyksist? ja martt

t??n huolimatta oli v?hemm?n hullu kuin milt? h?n n?ytti, ja ainakin yht? paljon konna kuin hullu, k

- ja minun nelj? lurjustani, jotka olivat yht? malttamattomia kuulemaan uutisia kuin min?kin ja joissa ajeltu p??laki tuskin her?tti sen enemp?? kunnio

on tarinan, joka nyt on kaikille tuttu - tarinan siit? talvisesta aamusta Blois'ssa, jolloin kuninkaan l?hettil?s tuli varhain koputtamaan herttuan ovelle pyyt?en h?nt? jou

vett?, niin ett? h?nen t?ytyi l?hett?? noutamaan nen?liinaansa, jota h?n. ei ollut muistanut ottaa mukaansa. H?n kertoi my?skin, kuinka herttua laahasi murhaajiaan pitkin huonetta, kuinka h?n huusi armoa ja kuinka h?n viimein kuoli kuninkaan vuoteen viereen, ja kuinka kuningas, joka h?nen el?v?n? ollessaan ei milloinkaan uskaltanut h?nt? vastustaa, tuli ja survaisi herjaten jalallaan h?nen ruumistaan! Kun h?n lopetti, oli lieden ym

jannut Colignyn ruumista? Eik? juuri Henrik Guise ollut upottanut Pariisia verivirtoihin, ja eik? juuri Valois'n Henrik ollut ratsastanut h?nen rinnallaan? Kuukauden 23:s p?iv? - p?iv?, jota ei koskaan voida py

een min? en voinut antaa hyv?ll? omallatunnolla enk? my?sk??n kielt?yty? antamasta her?tt?m?tt? ep?luuloja, pujahdin ulos. Ja huomatessani siivonn?k?isen miehen

a, oli parempaa maata kuin nuttuni, otaksui h?n minut joksikin is?nn?itsij?ksi tai tilanhoitajaksi. Toimialallansa h?n oli kuitenkin tullut tekemisiin monenlaisten ihmisten kanssa, joten h?n pian huomasi erehdyksens?. Ja kun h?n tunsi Seinen ja Loiren v?liset maakunnat kuin viisi sormeaan ja piti alaansa kuuluvana n?hd? ennakolta rauh

ikkihan n?ytt?? nyt rauha

edell?", vastasi h?n. "

ullut mit?

in my?n

kuin useilla normanneilla. "He saavat kyll? tahtonsa l?pi, sen saatte n?hd?", pitkitti h?n. "No, hevosten hinta nousee, niin etteip? minulla ole syyt? nurista. Mutta jos min? olisin matkalla

uolellaan ja Etel?-Ranskaa hallitsevat hugenotit toisella - ja oli pakotettu tekem??n ajoissa sopimuksen viimeksimainittujen kanssa, oivaltaen, ettei ensinmainittu tyytyisi v?h

in min?, "niin Navarran kuningas tulee h?nen s

eksivasti. "Kyll? liiga sit? varoo. H

ssa, ja te olette oikeassa", sanoin min

. Se on vain ajan

in, ja t?m? lukum??r?mme lis?ys vapautti minut heti suurimmasta osasta pelkoani. En pit?nyt todenn?k?isen?, ett? neiti de la Virell? olisi mit??n sit? vastaan, se kun lis?isi sek? h?nen ulkonaista arvoaa