Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani

np?iv?n ilman mit??n onnettomuuksia tai takaa-ajon merkkej?. Normanni osottautui hauskaksi matkatoveriksi, kuten h?n

sa jo parooni de Rosnyn huostaan saatetuksi, uskalsin k??nt?? ajatukseni omien suunnitelmieni kehitt?m

a uhmailemaan h?nen valtaansa verrattain helposti. Mutta tunsin siksi paljon h?nen mahtavuuttaan ja olin kuullut siksi monta esimerkki? h?nen tuliluonteisuudest

n?hneet niin monta kuninkaallista juhlaa ja - surullista kyll?! - yhden kuninkaallisen murhen?ytelm?n. Mielikuvituksen liekki kietoi tuon synk?n rakennuksen satojen vakavien ja iloisten muistojen k?ynn?ksiin. Mutta vaikk

tt? pys?hdyimme pieneen majataloon nelj?nnespenikulman p??h?n kaupungista ja hajotimme siin? seurueemme. Erosin normannilaisesta yst?v?st?ni molemminpuolisilla kunnioituksen vakuutuksilla, ja omista miehist?ni, joille o

i hevoskauppias oli minua luullut. Tapasimme vahtihuoneen sotilasrivin reunustamana, joka t?hysteli meit? hyvin tarkasti ja jonka ankarat muodot ja valmiina olevat aseet osottivat, ettei se ollut

n pit?nyt h?nest? ollenkaan. Minusta n?ytti, ett? hovi-ilma oli turmellut kaikki miellytt?v?t luonteenominaisuudet, mit? h?ness? mahdollisesti oli joskus ollut. H?n k?ytt?ytyi viel?, ja oli k?ytt?ytynyt koko ajan, minua kohtaan yht? kylm?n ep?luuloisesti kuin matkan alussa; eik? h?n ollut kertaakaan ilmaissut pienint?k??n huolehtimista minun puolestani eik? n?ytt?nyt v?h??k??n ajattelevan, ett? me h?nen palveluksessaan ollen olimme vaaroille alttiina. H?ik?ilem?tt? oli h?n alinomaa asettanut omat oikkunsa yhteisen edun ja turvallisuudenkin yl?p

t?, vastap??t? er?st? kirkkoa. Karkeatekoinen, harmaap?inen mies, joka seisoi ovella, astui pys?hdytty?mme esiin ja katsoen uteliaasti neitiin kysyi mit? min? olin vailla,

atulassani ja puhuen matalalla ??nell?, jotteiv?t ohikulkijat kuu

tei ket??n ollut aivan l?hell? meit?, h?n vastasi; "H?n on ollut, mutta h?n l?hti kaupungista toista viikkoa sitten.

, vaikka olinkin kovasti h?mm?stynyt ja katkerasti pettynyt, onnistuin tukahuttamaan tunteeni, niin etten ilmaissut niit? huudahduksilla enk

sa asti", vastasi mies, silitt?en hevoseni ka

nmielisempi?. H?nen harmillaan ja suuttumuksellaan ei ollut rajoja. Hetkeen h?n ei saanut sanaa suustaan, mutta h?nen salamoivat silm?ns? puhuivat selvemmin kuin h?nen sanansa, ku

n?yr?sti, ett? Rosny oli maatilallaan kahden p?iv?matkan p??ss? ja etten min? n?hnyt

ap?rskeisine ratsastusviittoineen muodostimme omituisen parin. "Ei ole yht??n majataloa, joka ei olisi t?ynn? ullakkokomeroita, viel?p? vajojakin my?ten; ja mik? on t?rke?mp??, ihmiset eiv?t ole ju

eid?n t?ytyy p??st

h?n olkap?it??n kohauttaen. "Mutta mink? sill

opussa, huusi minulle k?skev?sti, ett? minun oli teht?v? jo

k? ja taloista levi?v? ummehtunut ilma tuntuivat tukahduttavan meid?t. Takanamme olevan kirkon kello alkoi soittaa iltarukoukseen

mit??n muutakaan keinoa, tein esityksen, josta siihen saakka en ollut uneks

suoristaen ryhtins?. H?nen ??nes

llekaan voisin teid?t sijottaa. Viimeksi saamistani tiedoista p??tt?en luulen h?nen seuranneen hovin mukana

seurassaan hoikka, kalpeakasvoinen, mustaan, rikkin?iseen kauhtanaan puettu nuorukainen. "Kyll?", sanoi h?n ny?k?ten, "er?s sen niminen arvoi

imme kuitenkin tuskin k??nty? kulman ymp?ri ja tulla toiselle hiukan kapeammalle ja v?hempiliikkeiselle kadull

ottomuudestako vai harmista, sit? en voinut p??tt??. "En tunne teit? ol

todenn?k?isesti vied??n minne ette lainkaan mielell?nne menisi! Ja olenhan sanonut te

inut sitt

noin kuivasti. "Sinne on k

johonkin majataloon",

osta majataloon kulkeminen t?h?n vuorokauden aikaan saattaisi aiheuttaa meille ik?vyyksi?. Voin vakuuttaa tei

, korottaen ??nt??n. "Te olette houkutellut minut t?nne valheelli

vastahakoisuus yhdess? tekiv?t sen, etten tiennyt minne k??nty?. "Min? puolestani en voi keksi? mit??n muuta. Ei ole sopivaa minun ruveta puhumaan ?idist?ni", jatkoin sitten, "muuten voisin sanoa, ettei neiti de la Virenk??n tarvitse h?vet?

pudistellen p??t??n aina v?liin ja heitt?en minuun vihaisia katseita. Jos olisi ollut jokin muu mahdollisuus tiedossa, olisivat he ep?ilem?tt? viel?

a otaksuin jonkun aatelis-asunnon puutarhan taustamuuriksi. Katu oli sill? kohtaa valaisematon ja tuskin leve?mpi kuin kuja. Eik? talokaan, joka oli kapea ja r?nstynyt, vaikka korkea, ollut ulkon??lt??n, mik?li pime?ss? saatoin arvostella, omiaan h?lvent?m??n neidin ep?luuloja. Mutta kun tiesin, ett? arvokkaittenkin henkil?itten on kaupungeissa usein pakko asua huonoissa asunnoissa, en huoli

s?" kysyin

astasi h?n

ni nousta yl?s k?dell?ni sein?st? pi

mukavuudet - ainakin sellaiset kohtalaiset mukavuudet, ett? niit? tuskin saattoi odottaa olevan tarjolla t?llaisessa talossa - syrj?isess?, rappeutuneessa, valaisemattomassa. Neuvottomuuteni lis?ksi tuli, ennenkui

kielt?ytyv?n menem?st? edemm?ksi. Mutta tehty??n kerran p??t?ksens? seurasi h?n minua itsepintaisesti, vaikka portaissa oli niin pilkkopime?

r??lle ovelle ja avasi sen samassa odottamatta vastausta. Heikko valo hohti portaitten y

Lasittoman ikkunan edess? riippui sein??n naulattuna vanha musta p??llysviitta heiluen edestakaisin ilmanvedossa kuin ruumis hirsipuussa. Nurkassa seisoi saviruukku, johon katosta vuotava vesi tippui. Liedell? oli kourallinen tuhkaa ynn? pieni rautainen

n?isesti. Katsoin kuitenkin tyrmistyneen? yh? uudelleen ja uudelleen. Viimein sain ??nen suustani ja

a vastasi kuitenkin jonkinlaisella yre?ll? kummastuksella, ett

" mumisin min?. "T?m?k?

ny?k

len ymp?rilleen hehkuvin poskin ja leimuavin silmin, "t?m? on ?itinne asunto, toden totta! ?itinne, joka on seurannut hovia t?nne - jonka varat ovat vaatimattomat, mutta ei niin pienet, ett? h?nen o

rroin rajumpi kuin h?nen - sill? kuka, joka sanoo itse??n mieheksi, tahtoisi kuulla itse??n nimitelt?v?n ?itins? l?sn?olle

eikko k?si oli vet?nyt uutimen puoleksi syrj??n, ja aukosta