Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani

tia heilt? tuota tunnusmerkki? miekan voimalla. Mutta kun olin varma siit?, ett? he pit?isiv?t yht? puolla ja ku

hdollinen menettelytapa olevan se, ett? toimisin ik??nkuin minulla viel? olisi tuo rahanpuolik

lta, ja se oli rakennettu ajan tapaan enemm?n huvitus- kuin puolustustarkotuksia silm?ll? pit?en ja koristettu monilla somilla ikkunalaitteilla ja pienoistorneilla. Sellaisena kuin min? sen n?in, teki se kuitenkin harmaan ja ik?v?n vaikutuksen, mik? johtui osaksi paikan yksin?isyydest? ja my?h?isest? iltahetkest?, osaksi sen asukasten v?hyydest?, mihin

uskoa, ett? nuori nainen, joka oli iloinen ja vilkkaan Turenneen sukulainen ja oli jo saanut maist

seni huomasin, ett? sateesta ja iltailman koleudesta huolimatta parvekkeelle antava ikkuna oli auki. Eik? siin? kaikki. Onni oli vihdoinkin minulle suosiollinen. Olin t?hystellyt ikkunaa tuskin minuutin ajan, arvostellen sen korkeutta ja muita yksityiskohtia, kun parvekkeelle astui suureksi ilokseni naisolento, p?? huolellisesti verhottuna, j??den seisomaan ja katsomaan taivaalle. Olin liian kauka

eessa olijaa, ja heti ilmestyi parvekkeelle toinen, suurempi ja tanakampi olento. Olin jo ottanut hatun p??st?ni ja pyysin nyt matalalla

arovasti. "Puhukaa hiljemmin. Kuk

asti, "er?s mainitsemani naisen yst?v?, jot

ihkoisa vastaus. "Nyt

Hevosteni tarvitsee lev?t? ja sy?d?. Kello kolme olen t?m?n ikkunan all

tahtoisivat lukea sisimp?ni. "Nimenne, herra?" kuiskasi

ityst?, neiti", vastasin min?, ollen haluton i

i, ja min? kuulin h?nen pienen keng?nkant

ac", vastasin v

nta!" huudahti viimeinen puhuja h?mm?styksen ja suuttumuk

lyst?k??n, kumpi oli neiti ja kumpi Fanchette - laski ?kki? k?tens? em?nt?ns? suulle ja viittasi taaksensa huoneeseen. He

st?ll? saattaisi pikemminkin her?tt?? ep?luuloa, nousin j?lleen ratsaille ja ajoin valtatielle ja sit? my?ten kyl??n, miss? tapasin mieheni meluavina istumasta majatalossa, joka oli r?nstynyt h?kkeli lasittomine ikkunoineen ja keske

?lkyill? tulen ymp?rill? pit?en rajua, kova??nist? puhetta ja kohennellen sit?, ik??nkuin sek? tuli ett? koko talo olisivat olleet heid?n omansa. Muuan rihkamakauppias istui nurkassa tavaramyttyns? p??ll? silm?illen heit? ilmeisen pelokkaana ja ep?luuloisena. Toisessa nurkassa oli kaksi lasta men

oin yl?s ja virnisti, ja muuan miehist? nauroi. Toiset tulivat ??nett?miksi, mutta ei kukaan liikahtanut eik? tervehtinyt minua. Hetke?k??n ep?r?im?tt? astuin l?himm?n miehen luo ja rivakalla potkaisulla lenn?tin p?lkyn pois h?nen altaan. "Nouse yl?s, lurjus, kun min? astun sis??n!" huusin sam

n syrj?silm?ll? Fresnoy'han. Mutta kun ei t?m? antanut heille mit??n merkki? ja heid?n toverinsa vain nauroivat, ni

e miehelle. "Pyyt?k?? vaimonne kattamaan meille, ja parasta mit? teill? on. Noille heitti?ille pankaa heid?

ustasta padasta. Fresnoyn kasvoilla oli omiminen huvitettu hymy, josta ilmeni, ett? h?n ymm?rsi tarkotukseni, mutta ei ollut riitt?v?n varma asemastaan ja vaikutusvallastaan seuralaisiinsa n?hden ollakseen piittaamatta minun toimenpi

te olla vaarassa unohtaa er??n asi

n, viitsien tuskin

n aamulla sanoin, olen p??tt?nyt tehd? viel? viime yrityksen parantaakseni asioitani, enk?

ota teid?n aikomuksiann

noin sen olla. Te yllytitte noita miehi? r?yhkeyteen; min? annoin sen olla. Mutta min? sanon teille: jos ette t?n? y?n?

h?n nousten ?kki? tuoliltaan, "tai viel? paremmin kuusi! Ettek? l

oku sana", vastasin kylm?verisesti pysyen istuall

yh? seisoen, "

rhaan istumaan, "jos te mieluummin kuuntelette m??

?" tiuskaisi h?n

"M??r?yksi?ni, hyv? herra", toistin kiivaasti, "tai jos v?it?tte ettei minulla ole k?skyvaltaa t?ss? joukkuees

lisivat liikahtaneet tai jos hetkenk??n sekamelska olisi kiihottanut h?nen vertansa, olisi Fresnoy ep?ilem?tt? ottanut vastaan haasteeni, sill? h?n ei suinkaan ollut pelkuri. Mutta kun

ett? kun min? kerran maksan, niin o

linen ep?r?inti oli maksanut h?nelle toveriensa kannatuksen. Kiiruhdin senvuoksi lepytt?m??n h?nt? selitt?m?ll? h?nelle t?m?n?iset suunnitelmani, ja se onnistuikin yli odotusteni. Sill? kun

ahti h?n. "Tied?ttek

et?v?ni", va

? kenen tu

nen kr

e la Vire on h?n

", sano

ti h?n j?lleen. Ja h?n

kka minulla oli ep?mieluinen tunne, et

nko? Ei yksik??n niist? suojele teit?. Voisitte pikemminkin varastaa jalokivet kuninkaan kruunusta - h?n on heikko; taikka Guisen viimeisen salajuonen - h?n on jalomielinen toisinaan; taikka Navarran viimeisen lemmityisen - h?n o

yk?sti, "mutta arpa on heitetty. Min? en en?? per?y

lk??n kovasti", v

, sanoin min?. "Otan itse vastatakseni kaikesta. Ilmotan nimeni t

mutta min? suostun siihen. Te siis tahdotte, ett? min? tulen kanssanne, v?h?n y

tai mit? tarkotuksia minulla siell? oli, vaikka h?n uteli sit? useammin kuin kerran ja k?vi miettiv?ksi ja hiukan nyre?ksikin, kun kartoin sit? h?nelle selitt?m?st?. V?h?n j?lkeen kello kahdeksan nousimme ullakolle nukkumaan. Miehemme j?iv?t alas lieden ymp?rille, kuorsaten niin hartaasti, ett? vanhan huoner?hj?n sein?t mil

aen kumpikin varahevosta rinnallamme, ennenkuin kuu oli kunnolla kohonnut puitten latvojen yl?puolelle. Tultuamme linnan mets?styspuistoon huomasimme v?ltt?m?tt?

eiset vaikeudet kuin Turennen kreivin kosto ja omien miesteni hillitt?myys, kehottaen minua viel? viimeisen kerran per?ytym??n noin hullunrohkeasta yrityksest?. Tuohon vuorokauden aikaan virtaa veri miehen suonissa laimeasti ja hitaasti, ja minun vereni oli unettomuuden ja talvisen s??n j??hdytt?m?n?. Minun

Katsahtaessani h?neen n?hd?kseni, mit? h?n tahtoi, h?mm?styin h?nen kuutamossa kalpeilta n?ytt?vien kasvojensa hurjaa ilmett? ja varsinkin h?nen silmi??n, jotka kiiluivat kuin mielipuolella. H?n yritti puhua, mutta n?ytti kui

? h?mm?styneen?. "Nytk?,

ta. "J?tt?k?? se, hyv? mies! Se p??ttyy pahasti, sen sanon teille! Jumala

otteestaan ja ihmetellen kovasti t?t? ?killist? pelkuruuden puuskaa, "mit? hyv?ns? siit

yst?nyt innokkaasti neidin huoneen ikkunaan, mutta valppauteni ei keksinyt sielt? v?hint?k??n valoa eik? liikett?. Vaikka t?m? seikka saattoi merkit? joko sit?, ett? aikomukseni oli tullut ilmi, tai sit?, ett? neiti de la Vire ei luottanut minuun, en siit? masentunut, vaan asetin tikapuut varovaisesti par

assa k?dess?ni astuin rintasuojuksen yli. Ottaen askelen eteenp?in ja hap

i pime?t? huoneessa ja edess?ni, mutta k?si talutti minua kaksi askelta eteenp?in ja sitten ?kki? painaltaen k?ski minun pys?hty?. Kuulin, kuin

pantu kiinni takanani. Mutta ep?luulo v?istyi pian sen luonnollisen h?mmennyksen tielt?, jota ihminen t

aa peitti karkea matto, jolla oli pieni p?yt?, tuoli, jalkapalli ja pari jakkaraa ynn? joitakin pienempi? esineit? hujan-hajan kahden puoleksi t?ytetyn satulalaukun ymp?rill?. Hoikempi ja lyhyempi niist? kahdesta olennosta, jotka olin n?hnyt, seisoi p?yd?n vieress? ratsastusviitta yll??n ja naam

v?h??k??n lieventynyt, kun h?n hetke? my?hemmin puhui minulle. Kaikki kuvitelmani Fanchettesta meniv?t nurin n?hdess?ni t?m?n naisen, joka sievistelem?tt?mine puheineen ja tapoineen tuntui pi

t yl?s minun saapuessani. Muutamia sekunteja, jotka minusta tuntuivat minuuteilta, me tuijotimme toisiimme ??nett?min?, neid

e, luullakseni?"

?lleen p??t??n

lt?, mutta aika on nyt kaikista t?rkeint?. Hevoset odottavat sadan askeleen p??ss? talosta, ja kaikki on valm

?vy kuin naurussaankin, mik? nostatti syd?mess?ni miltei suuttumuksen tunteen. "Min? en tunne teit?; tahi oikeammin sanoen, min? en tied? teist? mit??n,

kutsua h?nt? sill? nimell?", vasta

n nim

t sit? ilmaista. Ja niin sano

h?mment?v?n h?nt?, mutta tuokion per?st

st?v?ni yst?v

uuria tuttavuuksia viime aikoina! Mutta teill? on arvatenkin minulle jokin kirje, ainakin jokin m

in?, "minun t?ytyy selitt??.

sanoa. Jos teill? on se, mist? puhuin, niin n?ytt?k?? se! T

ollut muuta vastattavana kuin sanoa n?yr?sti totuus. "Minulla oli sellainen merkki, josta te mainitsitte", lausuin min?, "viel? t?n??n iltap?iv?ll?, n

n teilt?!" h

yyst? en voi sit? teille

osottaen kaiken kaikkiaan sellaista intohimoisuutta, joka jo olisi h?mm?stytt?nyt minua, jos se olisi n?ytt?ytynyt h?nen seuranaisessaan, mutta joka niin hennossa ja n?ht?v?sti heikossa olennossa ilmeten suorastaan typerrytti ja tyrmistytti minut. Niin syyllinen kuin olinkin, en voinut k?sitt?? h?nen tavatonta katkeruuttaan enk? h?nen sanojensa ??ret?nt? halveksivaisuutta, ja min? tuij

si v?likappaleeksi niille, joilta minulla oli oikeus odottaa apua! Oli jo kyllin siin?, ett? luulin heid?n ajattelemattoman valintansa takia olevani pakotettu valitsemaan joko inhottavan v

huudahd

h?n nauttien julmuudestaan. "Se menee yli siedett

; niin, neiti", jatkoin lujasti, "aatelismies ja viimeinen j?sen suvussa, joka on puhutellut teid?n sukuanne vertaisenaan. Ja min? vaadin, ett? te kuuntelette minua.

ten tulitte?" ky

te. He antoivat haltuuni merkin, jonka olen kadottanut. Sii

rasti, mutta sent??n muuttuneella s?vyll?, ell

nallaan. "T?ss? on tehty melua tyhj?st?. Te sanotte itse?n

lkut poskillaan. H?nen puvustaan ja muistakin seikoista saattoi selv?sti n?hd?, ett? h?n oli p??tt?nyt paeta, jos olisi saanut n?hd? merkin; n?hdess?ni t?m?n ja tiet?ess?n

te itse?nne taitavasti", sanoi h?n, rummuttaen sormillaan p?yt??n ja katsoen minuun kiinte?sti. "Mutta vo

sen siksi, ettei voitaisi h?nt? ep?i

skettavaksi liikkeelle sellainen puhe, ett? neiti de la Vire on karannut C

oin sitten, "verrata t?t? haittaa ja t?nne j??misen ep?mieluisuutta kesken??n. Minun on ainoastaan pyyd

tavana - arvioni mukaan oli kello yli kolmen - ei voinut merkit? muuta kuin pahaa. T?t? melua seurasi heti, meid?n viel? kuunnellessamme kohotetuin sormin, toisia ??ni?

vastasi Fanchette. "Ja

; ei heist? ole mit??n

olin. "Ei ole liian my?h?ist?. Jos haluatte j??d?, niin sille en voi mit??n. En voi sit? auttaa. Jos taas p??t?tte uskoa itsenne minun huomaani, niin vann

uluvasti kolkuttaa. Se n?ytti vaikuttavan h?neen ratkaisevasti. Huu

Suurempaa roistoa ei voi olla kuin se, josta meill? on kokemusta. Mutta kun kerran olemme l?htene

ia ellei h?n pian tottelisi. Min? annoin asioille ?kkiratkaisun sieppaamalla toisen satulalaukuista - toisen annettiin j??d? - ja sivalsin sivulle ikkunaa peit

paikallaan, eik? h?nt? n?kynyt miss??n. Mutta kun samassa kuulin vasemmalta puoleltani talon taustalta huudon, joka ilmaisi, ettei vaara rajottunut en?? yksinomaan talon sis?puolell

sa tikapuille seuratakseen minua, kun kuulin askeleita a

uusin min?. "Hevosten

tui

p??h?n tikapuista. Hy?kk?ys oli niin ?killinen ja odottamaton, ett? jollen olisi n?hnyt sivullani Fresnoyn mulkoilevia, vihasta raivostuneita kasvoja ja kuullut h?nen kiivasta hengityst??n h?n

ellaisessa k?sik?hm?ss?, vaan p??st?en irti satulalaukun, joka oli pelastanut henkeni, iskin miekkani kahvalla kaksi kertaa h?nt? kasvo

puolikymment? miest? tuli juosten nurkan takaa, hypp?sin h?nen kanssaan alas muurin aukosta, ja pakottaen h?net juoksemaan mink? suinkin p??si, sy?ksyimme sen avonaisen alueen poikki, mik? ol

on aina ollut tapana opettaa hevoseni seisomaan rauhallisesti irrallaan, enk? tied? mik? taito olisikaan hy?dyllisempi tiukassa paikassa), ja sivaltaen Fresnoyn hiirakkoa kupeille, jotta se sy?ks?hti laukkaan, suuntasin kulkumme polulle, jota my?ten olin saapunut