Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani

tui kahleen osaan: nainen oli ensiksi vapautettava ja sitten oli h?net saatettava turvallisesti Blois'han, jonne oli ma

inkin Loiren kahden puolen, en juuri voinut keksi?, miten olisin saanut turvatuksi naishenk

t. Jeaniin seikkailijoita joukottain. Mutta kuninkaan m??r?ys oli tinkim?t?n, ja sit? oli noudatettava v?litt?m?tt? pien

anut minut turvattomaksi - nimitt?in Condén prinssin kuolema - oli paljastanut h?net viimeiseen riekaleeseen saakka; t?m? seikka saattoi minut ehk? kerke?ksi haluamaan h?nt? palvelukseeni ja n?kem??n h?nen ansiopuo

en, olisiko viisasta palkata palvelukseensa miest?, jossa niin selv?sti n?kyi k?yhyyden ja hillitt?m?n el?m?n j?ljet. H?nen suuret kasvonsa - h?n oli j?re?tekoinen mies - n?kyiv?t hiljattain k?rsineen kovaa pahoinpitely?, ne olivat turpuneet ja sinert?v?t, ja toinen silm? oli melkein ummessa. Leuka oli ajelematon, tukka vanukkeinen ja nuttu kaulan alta auki ja lis?ksi rikkin?inen ja tahrainen. Kylm?st? ilmasta huolimatta - sill? aamu oli kolea, vaikka tyven - oli kapakan edustalla puolikymment? kuorma-ajuria, jotka joivat ja k

a minuun niinkuin koiraan", mumisi h?n sitten. "Ette te n?yt? kovin hienolta itsek??n. Mutta olettepa tainnut tulla ylpe?ksi, sitten kuin saitte niin suu

uumensikin. "Vai olette tekin sen kuullut", v

n suullaan, vaikka h?nen silmist??n oli iloisuus kau

ett? min? v??ntelehdin istuimellani. "Minusta n?hde

aa minua", vasta

luulen ett? h?n luki varotuksen silmist?ni.

en katsellen vihellell? raa'an ja h?vytt?m?n n?k?isen?. Mutia tarkotukseni muistaen maltoin

usi h?n kiivaasti. "Sanon teille kerta kaikkiaan, ett? se on turhaa vaivaa! Minulla ei ole rahaa, enk? voi sit? maksaa. Sanoin kyll?, kun lainasitte minulle pari viikkoa sitten, ett?

siit?!" huu

i h?n, tuskin u

varten. Olen tullut tarjoamaan teille ty?t?, ja hyv?palkkaista ty?t?, jo

i?!" huusi

tani, jos niin haluatte. Seikka on se, ett? minulla on hankk

int? ja parsittua kohtaa nutuissani, "Kyll?h?n autan teit? miele

tekin", vas

n nousten pystyyn ja ojentaen minulle k?tens? karkealla suoruudella, jonka en kuitenkaan antanu

stasin kylm?sti. "S

teli minua j?lleen, j

relta veijarilta voisi odottaa sellaista

kkani ter?? pitemm?lle. "Kaikki mit? teilt? vaadin, Fresnoy", jatkoin j?yk?sti, "on se, ett? kymmeneksi p?iv?ksi antaudutte minun k?ytett?v?kseni ja k?skett?v?kseni. Min? hankin t

paikka

tasin min?. "Kysymys on

asti se, ett? itsep?isesti pidin asian omana tietonani. "Enk? min? sa

tani, ennenkuin ne liukuvat niin alas kuin teid?n, ja sen enemp?? en sano kenellek??n el?v?lle sielulle. Jo

a n?m?t h?n tarjoutui hankkimaan, sanoen ett? h?n tunsi juuri minulle sopivat miehet. Min? pyysin h?nt? kuitenkin palkkaamaan ainoastaan kaksi, ollen kyllin viisas asettaakseni itseni kokonaan h?nen k?siins?. Ja annettuani sitten h?nelle rah

ryhtyv?n. Oivaltaen t?m?n, samoinkuin senkin siit? selv?sti johtuvan seikan, ett? minulla oli yht? paljon pelj?tt?v?? oman seurueeni kuin vihollisen puolelta, kat

itten luotettavaisuudesta en paljon tiennyt, mutta jotka olivat siit? hyvi?, ett? heill? oli hevoset. Lis?ksi ostin itse kaksi talutettavaa hevosta neiti? ja h?nen seuranaistaan varten. Kun olin hankkinut viel? muitakin v?ltt?m?tt?mi? tarpeita, olivat rahavarani t?ten v?hentyneet kahteensataan kymmeneen kruunuun. Minulla oli kova aprikoiminen siit?, miten s?ilytt?isin t?m?n rahasum

??n huomiota, eik? olisi her?tt?nyt, vaikka meit? olisi ollut kaksi kertaa niin monta. Kun saavuimme m??r?paikalle, joka oli noin nelj?nnestunnin matkan p??ss? portin ulkopuolella, oli Fresnoy jo

?h?n erilleen h?nest?. "Mutta ket? nuo ovat, Fresnoy?" ja

a toisistaan, toin heid?t senvuoksi kaikki - Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen - ajatellen, ettette te ehk

sitin, ettei minun sopinut ep?r?id?. "Kaksi tahi ei yht??n, Fresnoy", sanoin lujasti. "Kaksi pyysin teit?

ppanuskuntaa", sanoi h

minun miehist?ni on nimelt??n Johannes. Ja voimmehan

ondén prinssin palvelukses

n h?nt? suoraan silmiin, "niinkuin meid?n kaikkien t?ytyy joskus tehd?. Siit? ei s

anut kummallekin hopearahan, meniv?t he tiehens? hiukan kiroiltuaan, mutta sent??n jotensakin leppyisin?. Sitten Fresnoy tahtoi l?hdett?v?ksi heti ma

akin. N?itten vajavuuksien lis?ksi oli meill? kaksi turvonnutta silm??, toinen niist? Fresnoyn, ja yksi rikkily?ty nen?. Matteuksen hevosella ei ollut h?nt?jouhia, ja mik? oli viel? huomattavampaa, sen ratsastaja oli, kuten nyt huomasin, umpikuuro. Markuksen miekka oli huotraton ja suitset tavallista hamppuk?ytt?. Yhden seikan min? huomasin, josta olin hyvill?ni. Minun tuomani miehet katsoivat karsaasti

a ulkon??ll? ja k?yt?ksell?. Pidin seuralaisilleni lyhyen puheen, ja vastaukseksi vannoi joka mies seisovansa puolellani viimeiseen hengenvetoon saakka. Sitte

it? pitemm?lle p?iv? kului. Vastuunalaisuuteni alkoi tuntua yh? suuremmalta mit? useammin silm?ilin seuruettani, ja Fresnoy ahdisti mi

jettuamme, "te ette ole viel? sanonut minulle mis

tasin lyhyeen. "Huomenna on

virnisteli h?n, heitt?en ilke?n silm?yksen sardinialaiseen, joka tosiaa

n?ytt??kin", vastasin min? hiuk

ossa parempiki

nkin teht?v?ns? tasalla. Mutta mit??n erikoisia ansioita en ollut niiss? huomannut. Katselin nyt niit? uudestaan ja tulin samaan johtop??t?kseen, nimitt?in, ett? - ottamatta l

koettaa?" sanoi

ytt?m??n hevosiamme kilpa-ajolla, kun edess?mme on sellai

min. "Teid?n ei tarvitse muuta kuin istua tuon Matteuksen raudikon selk??n,

i mahdollisesti olla oikeassa, ja siin? tapauksessa, jos hevonen vain oli hyv?tapainen, se sopisi ehk? neidille paremmin kuin minun ostamani hevonen. Ja jos joukossamme oli nopea hevonen, niin oli se joka tapauksessa hyv? tiet??, ja niin pyysi

ulkijat olivat pahimpia paikkoja kiert?ess??n poikenneet milloin oikealle milloin vasemmalle, levitt?en sen siten enemm?n kuin kymmenen sylen l

?n, "enk? oll

min?. "Hevonen on parem

oi h?n hiukan kiukunsekaisella ??nell?. "Mutta mit?s arvel

in noin puolisensataa sylt?, enk? ollut ehtinyt p??st? viel? kunnolleen vauhtiin, kun Fresnoy kiristi hiukan ohjaksia ja k??n

onen altani maahan kuin ammuttu, lenn?tt?en minut kolmisen sylt? eteenp?in p??ns? yli, ja niin ?kki?, ette

a kysyiv?t, kuinka minun laitani oli. Toiset kolme miest? istuivat hevostensa sel?ss? muutamien askelten p??ss? minusta, ja heid?n piirteens? kuvastuivat tummina myrskyist? iltataivasta vasten. Olin liian huumautunut aluksi voidakseni

unut?" sopersin niin p

hitti, jollen aivan v??rin kuullut. "Pelk??n,

n. Mutta olin viel? liian sekaisin saamastani t?r?yksest? ollakseni utelias, ja kiitollisena annoin my?ntymykseni, kun er?s miehist? tarjoutui noutamaan v?h?n vett?. H?nen poissa ollessaan seisoivat toiset ymp?rill?ni sama huonosti salattu ilkamointi kasvoillaan. Fresnoy yksin

viekkaasti, ajaessamme t?ytt? ravia rinnakkain puolen

ja sanoinkin sen h?nelle hartioitani kohauttaen. "Kun loppu on hyv?, niin on kaikki hyvin", lis

. H?nen kasvonsa olivat minusta poisp?in

taskuun. Silloin min? ymm?rsin. Ymm?rsin liiankin hyvin. Havaintoni tuottama h?mm?stys oli n

?t?n??" ky

dell?ni yh? taskuani haparoid

ysyi, h?vyt?n hymy kon

uvan punaisena. "Oh,

mme ete

ymm?rt?myksen liiton, jota juuri erityisesti olin tahtonut ehk?ist? ja jonka poissaololle olin perustanut laskelmani. Niin, ?lysinp? viel? senkin, ett? hengiss? s?ilymisest?nikin minun oli kiitt?minen vain yst?v??ni asesepp?? ja omaa varovaisuuttani, sill? nuo roistot olisivat ep?ilem?tt? armotta surmanneet minut, jos he olisivat onnistuneet l?yt?m??n p??kassani.

allisuus omani lis?ksi, tunsin niin tuiki tarpeelliseksi saada mietti? h?iritsem?tt? joitakin hetki?, ett? p??tin tehd? sen sill?kin uhalla ett? mieheni sill?aikaa saisivat tilaisuuden punoa uusia konnanjuonia. Kun Chizén linnan tornit melkein heti sen j?lkeen tulivat n?kyviin, sanoin Fresnnylle, ett? j?isimme y?ksi kyl??n, ja pyysin h?nt? menem??n edelleen miesten kanssa ja hankkimaan y?sijat majatalossa. Ep?luulo ja uteliaisuus iskiv?t heti h?neen ja h?n kielt?ytyi itsep?isesti j?tt?m?st? minua, ja olisi voinut pysy?kin p??t?ksess??n, jollen min? olisi pys?yt

aan selk?piit?ni pitkin ja yhdess? tuokiossa pyyhk?isi mielest?ni pois muistonkin vaivaisista kymmenest? kruunustani. Kymmenen kruunua! Voi, min? olin kadottanut sen, mik? oli arvokkaampi kuin kaikki kruununi yhteens? - olin kadottanut taitetun rahan, jonka Navar

ia oksia p??ni p??ll? ja lenn?tti lakastuneita lehti? parvittain jalkojeni editse ja kuoli viimein kuiskivi