Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani

valkenemista ja kuultuani h?nelt?, miss? hevoset olivat, menin niit? ruokkimaan. Otin tehd?kseni sen itse, jotta samalla saisin til

aatimattomalla v?rill?, sek? uuden hatun ja sulan. Vaatturi olisi mielell??n toimittanut minulle my?skin uuden huotran, n?hdess??n ett? entinen oli k?rjest? kulunut. Mutta siit? min? kielt?ydyin, sill? olin saanut p??h?ni, ett? kulkisin miekank?rki

joita k?velless?ni kohtasin, eiv?t heijastaneet ymp?rist?n iloisuutta. ?keit? katseita kohtasin kaikkialla, minne vain katsoin, ja kun l?hetti l?hetin per?st? karautti ohitseni matkalla linnaan, seisoivat kaupunkilaiset ovillaan huolettomina ja toimettomina taikka kadunkulmauksiin ker?ytynein? puhelivat hiljaa kesken??n sen n?k?isin? kuin olisi ollut salahankkeita tekeill?. Leskikuningatar eli viel?, mutta Orleans oli noussut kapinaan, samoin Sens ja Mans, Chartres ja

n mukavimmin ja pikimmin muuttaa ?itini parempaan asuntoon. Viimeisen porrasjakson yl?p??h?n ehditty?ni n?in, ett? neidin ovi k?yt?v?n vasemmalla puolen o

osaksi pois. Ikkunan edest? oli verho samoin rep?isty alas, ja siit? virtaava kylm? p?iv?nvalo paljasti r?ike?sti huoneen ruman alastomuuden, saaden syd?meni hyytym??n. Lieden luona virui kumollaan oleva tuoli, ja orrella sen yl?puolella kyyr

in min? hiljaa, l?hesty

toise

m?ns? hehkuivat, ja kuitenkin niiss? oli kyyneli?, samoinkuin h?nen poskillaankin. H?n ei puhun

"Etk? voi puhua!" sanoin s

tti minuun. "He ovat menne

in min?. "Mahdoton

a sitten. En

uksen ja suuttumuksen vaiheella. "Etk? tied??

assa. "Ja menk??n paholainen heid?n kanssaan! Mutta sen tied?n, kenen kanssa he meniv?t, nuo teid?n yst?v?nne, herra de Marsac! Tuli muuan narri, h?

n puheensa ainoaan johtolankaan. "Kultaisen merkink?? Heid?t on siis

t. "Te ette ole kuullut kaikkea. Tuo mies, jonka kanssa he meniv?t, kutsui teit? petturiksi ja varkaaksi ja kerj?l?iseksi, ja teki sen ?itinne silm?in ed

ohuen tukkansa rentoina karkealla tyynyll?, niin valtasi tuo n?ky minut kokonaan. En muistanutkaan en?? toisia - sill? luulin h?nt? kuolleeksi; ja tuskaisesti parahtaen lankesin polvilleni h?nen viereens? ja peitin kasvoni. Mit? tuo itsep?inen tytt? oikeastaan minulle merkitsi? Mit? merkitsiv?t kuninkaatkaan ja kuninkaan asiat mi

purin hakemaan l??k?ri?, ja t?m? astui huoneeseen juuri kun min? nousin yl?s ja asettuen minun paikalleni palautti ?itini pian tajuihinsa. Mutta h?nen ??rimm?inen heikkoutensa varotti minua toivomasta enemp?? kuin v?liaikaista toipu

a tuntien minut makasi enemm?n kuin tunnin ajan tuijottaen minuun sanomattoman tyytyv?isen? ja onnellisena. Sen ajan kuluttua, kun luulin ettei h?n en?? kyennyt puhumaan, h?

Minun ei kuitenkaan olisi tarvinnut pelj?t?, sill? kun h?n j?lleen avasi suunsa, p

in ?l? ole h?nelle vihainen. Se el ollut h?ne

pusertaessa rintaani. "H?n pani sen t?h?n", kuiskasi ?itini. "Ja h?n olisi est?nyt miest? sanomasta mit? h?n sanoi" - v?ristys puistatti ?itini ruumista h?nen muistellessa

En saattanut mitenk??n pid?tt?? t?t? kysymys

llen heikosti. "Nyt min? tahdon nukkua."

a loppu olisi tullut pian. H?nell? ei ollut tuskia eik? h?n tuntenut pelkoa, vaan n?ytti silt? kuin h?n olisi kiitt?nyt Jumalaa ja ollut tyytyv?inen, kohdatessaan minun katseeni aina kun h?n avasi silm?ns? tai her?si horrostilastaan. Mit? itseeni tulee, niin muista

ja kuiskasi korvaani, ett? h?nell? oli minulle jotain sanottavaa. Ja kun ?itini makasi sill? h

s? eteeni ja aukaisi yht?kki? kouransa. "Tunnette

oka oli muodostanut, kuten ensi silm?yksell? huomasin, osan neiti de la Viren naamion pidikkeest?. "Mist? sin? sen l?ysit?" sopers

ss? p??ss? oli omituisia kuvioita, jotka oli hyvin k?mpel?sti ja s??nn?tt?m?sti ommeltu valkoisella silkkilangalla. Pistot muod

ioppilaaseen, "Mist?

h?n levollisesti, "noin kolmen

ojastako vai sein?n vie

n vier

ikkunan

?n. "Voitte olla levoll

an, herra de Marsac

ta puolen oli minun mahdoton j?tt?? ?itini; olisin ollut syd?met?n julmuri, jos sen olisin tehnyt. Toiselta puolen taas en voinut ilman viilt?v?? tuskaa j??d? liikkumattomaksi ja toimettomaksi, kun neiti de la Vire, jota olin vannonut suojelevani ja joka nyt k?rsi minun huolettomuuteni ja huonon onn

olisi saanut h?nt? ottamaan n?in alentavaa askelta. Ja t?m? johtop??t?s ynn? lis?ksi pelko siit?, ett? h?n oli joutunut Fresnoyn k?siin, jota luulin siksi henkil?ksi, joka oli ry?v?nnyt minulta kultarahan puolikkaan, t?yttiv?t minut hirve?ll? ep?tietoisuudella silt?, mill? s

kka, ollen yksinomaan huolissani ?itini kohtalosta, olin tehnyt vain joitakin kysymyksi? ja sivuuttanut asian ik??nkuin se liikuttaisi minu

a meni neidin ka

ikkapa herra, j

van neidille, ett? h?n tuli er??n neidin yst?v?n l?hett?m?n?, joka oli liian korkea-arvoinen mainittavaksi julkisesti, varsinkaan Blois'ssa. H?n lis?s

t?nyt silm?ll?, mill

ja ja rutik?yh? petkuttaja ja vaikka mik?, ja kehotti neiti? sanomaan, pitik? h?n tode

neiti l?hti h?

ilas n

?? Vapaasta

i. H?n koetti est?? miest? puhumasta teid?

??nnyin takaisin voihkaisten. Melkein poissa suunniltani ja tuntien tarvetta purkaa

teht?v?!" mutisin hampaitteni v?lis

pudisti

?n. H?n oli taitava ammatissaan, ja vaikka h?nt? paljon k?ytettiin hovipiireiss?, oli h?n siit? huolimatta hugenotti - ja juuri t?m? seikka oli rohkaissut Simon Fleix't? pyyt?m??n h?nen apuaan "Vertavuotavan syd?men" is?

ori?" sanoin matalalla ??nell?, pidel

p?iv??", vastasi h?n levollisesti. "Ehk?

lupasikin tehd?. Sitten h?n poistui. ?itini uinui yh? rauhallisesti, ja min? k??

. Kuitenkin t?ytyy minun menn? heti paikalla sille paikalle, mist? sin? l?ysit tuon sametti

vastasi hetkis

ella sivuutettuanne majatalon. Kolmas talo kulmasta lukien, j?lleen vasemmalla, on Pyh?n ristin sairaalaan johtavan porttiaukon yl?puolella. Portin yl?puolell

in min?. "On hyv? jos

mo

ahani ja laskin kolmenkymmenenviiden kruunun suuruisen summan, jonka annoin h?nelle, terottaen h?nen mieleens? ett? h?nen oli v?ltt?m?tt? pysytt?v? ?itini luona, jollen sattuisi palaamaan. Sill? vaikka aioin l?hte

?en huoneen poistuin hitaasti alas portaita, ?itini riutuneitten, kalpeitten kasvojen

yd?nt?" kohti St. Denis'n kadulle. Kaduilla oli sama synk?n odotuksen leima, jonka olin huomannut edellisen? p?iv?n?. Samat ryhm?t seisoskelivat kadunkulmissa, samat ep?luuloiset katseet kohtasivat minua niinkuin kaikkia muitakin muukalaisia, jotka n?ytt?ytyiv?t ulkona; yht? v?linpit?m?tt?m?n toimettomilta n?yttiv?t kaupunkilaiset, yht? levottoman kiireellisilt? tulevat ja l?htev?t sanansaattajat. N?i

uki, mutta ylemm?n kerroksen ikkuna oli varustettu vahvalla rautaristikolla. Luonnollisesti keskitin huomioni j?lkim?iseen. Talo oli vanha kivirakennus ja p??lt? katsoen jotensakin kunnioitettavan n?k?inen, enk? voinut huomata siin? mit??n, mik? olisi her?tt?nyt ep?luuloani, jos nauha olisi l?ytynyt muualta. Sen sein?ss?

lon sis?puolelle, kun katu oli rauhallinen eik? talossa n?kynyt mit??n merkkej?, jotka olisivat osottaneet sen olevan vahvasti vartioidun. Sis??nk?yt?v? oli porttiholvi

en sauvansa ja hiilipannunsa h?nt? edustamassa. Yksi silm?ys riitti vakuuttamaan minulle t?m?n, ja heti k??nnyin empim?tt? nousemaan yl?s portaita, sill

kseen ja seisoin suletun oven edess?. Nyt oli hetki, jolloin kaikki tulisi ratkaistuksi. Kuuntelin joitakin silm?nr?p?yksi?, mutta kun ei mit??n kuulunut, kohotin varovaisesti salpaa. Vastoin odotustani ovi avautui, ja min? astuin sis??n. Korkeaselustainen penkki oli sis?puolella, est?en minua n?kem?st? vapaasti huoneeseen, joka n?ytti olevan avara ja runsaasti ja komeasti sisust

ti huudahtaen pystyyn ja tuijotti minuun h?mm?styst? ja suuttumusta kuvastavin kasvoin. H?n oli keskikokoinen, piirteet s??nn?lliset, vaikka hiukan lapsimaiset, kasvot eritt?in kauniit. Tuuhea, kullankeltainen

tap??h?n hyvin ylpe?sti - ja min? katselin h?nt? uteliaana ja ihmetellen - h?n

in siit?kin, etten n?hnyt t??ll? merkki?k??n etsimist?ni henkil?ist?, ett? en saanut kootuksi ajatuksiani vas

een puhuen ter?v?sti ja kop

ailunko?" s

os niin haluatte!" huusi h?n kopeasti. "Mutt

in ovenne erehdyksess? - yksinkertaisesti sanoen - toivoen tapaavani t??ll? er??n yst?v?ni. Huomaan erehtyneeni, eik? minulla o

tte ehk? herra de Bruhlin - mieheni - yst?v?. Siin? tapauksessa, jos h

t muuta kuin katsella h?nt? ihaillen. "Valitettavasti en voi esitt?? sit?k??n pu

len kainosti ja leikkien pukuaan kiinnitt?v?ll? kultasoljella, "teill? on t?yt

astasin min?, "mu

: "Onko ehk? mahdollista, ett? - tarkotan, ett? oletteko ehk? tullut t?nne jo

a. "Hyv? Jumala! Sittenh?n en olekaan erehtynyt! Olen tullut oikeaan taloon, ja te - te tied?tte t

inuun ylv??sti, mutta samalla ik??nkuin hiukan h?peillen. "Uskokaa minua, se ei merki

n?. "Se on pudotet

eydest??n huolimatta oli levoton. H?nen kasvonsa olivat h?mmentyneet ja kyyneli? oli h

", sanoin min?. "Teid?n t?ytyy

tied?, kenelle puhutte", sanoi h?n hengitt?en kiivaasti. "Poistukaa t??lt?, ja heti! Olen sanonut teille,

uden perille. "Olen kunnianmies, arvoisa rouva", sanoin min?, "mutta kuitenkin

en ja ainoan oven v?liss?. "T?m? on siet?m?t?nt?! Tuo samettinauha ei ollut lainkaan tarkotettu teille. Ja,

elkoaan. Asetin tarkotuksella hattuni vieress?ni olevalle p?yd?lle ja lausuin, katsoen h?neen kiinte?sti: "Min? menen, arvoisa rouva, kun saan kuulla kaikki mi

s tappamaan minut; h?n oli n?ht?v?sti intohimoinen nainen. Mutta min? seisoin liikahtamatt

i kadulle teid?n ikkunanne al

sen", vastas

den?" kys

aisina. "Koska, jos teid?n t?ytyy saada se tiet??... Min? olen ollut naimisissa vain kaksi kuu

mastuneempana ja neuvottomampana. Sill? minusta n?ytti ett? mit?

rtyneen? jalkaansa. "Sain tyhm?n ajatuksen tehd? niinku

kki selv?sti. "Tahdotteko suosiollisesti selitt?

Arcyn kujalta, kym

ta. No, joko

arvoisa rouv

stuani sen en ollut sen likemp?n? p??m??r??ni, olin yht? kaukana neidist?. ??nett?m?n? kumartaen suljin oven ja aloin laskeutua alas portaita, mieli t?ynn? huolekkaita ep?ilyj? ja laskelmia. Samettinauha oli ainoa johtolank