Eeva
sa, s?tki, potki ja parkui ni
ouse nyt yl?s taas
na eik? t?t? sanoessaa
utti penkill? ja kyyn?sp?it? polviin noj
la huutaa ja potkii," sanoi vanhin veljeksist?,
koi entist? innokkaam
?iti sit? yl?s nostama
ja otti ka
aukkani, nouse nyt yl?s... - Mit?
ahta kovemmin, koettaen kaikin voim
ouse nyt ... katso ?iti nosta
a. Mutta heti ei kiukku kadonnut, vaan m?k?tt?en h?n sittekin viel? jossain louk
n ja veljist? joku uhkasi todenteolla ruveta selk??n antamaan niin silloin is? ja ?iti yksimielisesti k?skiv?t omia lapsiansa kurittaa, silloin kuin niit? tulee. Jos veli silloin rupesi viel? m
dostui vanhempain ja poikain v?liin alituinen nurjamielisyyden tun
on v?ke? juuri ket??n surettanut; ajateltiin vaan, ett? s
?ns? olkap??n tasalle, niin silloin ei en?? va
kuritus-kerrat muistuivat varsin hyv?sti mieheen ja rupesivat nyt vasta syytt?m?sti saaduilta n?ytt?m??n, tahi ainakin vanhe
kainen piti h?nt? hyv?n?, mutta poikkeus tapahtui silloin kuin Eeva oli pahanku
tsepintaisiin mielenosotuksiinsa siksi tottu
rauha palannut vanhempain ja poikain v?liin.
teli ett? el?m? ehdottomasti onkin juuri sellaista kuohuvaa ja ep?tasaista, turhaa siis etsi? syyt? miksi se s
ttanut. Lapsihan se oli, viaton lapsi-raukka, joka
in Eevalle aina ensim?isen kahvikupin t?ytyi antaa, ett
ivat, is?, ?iti, veljet ja vieraatkin. Rumat sanat ne siit? syyst? paraiten mieleen j?iv?t ja useimmin suusta ulos tulivat vallattomalla p??ll? ollessa, kun ?iti silloin osoitti ankaruutta ja kivenkovaan niit? kielsi muistelemasta, - mutta ku
"Selk??ns? tarvitsis tuo tytt?, kun tuollaisia hokee .
se siit? lakkaa kun mieltyy ja kasvaa ... tiet?
Eeva heti em?nn?n luo meni t?m?n hameesen itse?ns? hinkkailemaan. Vuorottain tanttuaan ja vuorottain em?nt?? ??net?nn? katseli. Harmi jo alkoi silmist? n?ky? kun ei e
tenyt... No noin pitk?ksi Eeva sill? kasvaa! ja komeampi tytt? tulee kun kenest?k??n muista." Em?nt? nosti Eevan niin yl?s kun ulettui. L
Onko tuo hevosen loimesta tehty, vai mummo-vainajasi vanhasta nav
?st?. Nurjasti ja syrjitt?i
?rr? mik? koreata on," eh?tti Vaaralan em?n
i. Tanttukin on kun pappilan mamps
?? em?nn?n kehumisetkaan. Ulos puhkesi itkuna Eevan n?rk?stynyt luonto; viel?p? siihen m??r??n ett? t?ytyi muodon vuok
teen kuppiin vaan kahvia kaatoi - itselleen ja Eevan ?idille. Juomaan k?ski
ti. T?ti antaa sinulle sitten kun me ol
Vaatteen helmasta kiini pit?en seurasi vaan, vaik
va ja odota." Vaan sit? kiivaammin lapsi takaisin ponnahtihe, ?itiin nojaten ja kulmainsa alta kats
veta. Eeva hinkkasi taas itsens? likemm?ksi ja k
se turahti ja kahvia siin? olevasta kupista l?isk?hti p?yd?lle. Eeva nojausi hervottomasti ?itiin ja pahankuris
nkurinen." Vaaralan em?
kyi yh?
ailla, katso, t?ti nauraa. Nou
htoi ?idin liepeist? sek? toisina
ala kuinka sin? noin...
ammin huutanut ja enemm?n syd?mystynyt, kun tiesi ettei se kuitenkaan olisi varsin kipe?sti k?ynyt
anssa yhdess? juoda. On sit? koetettu siit? niin kovin est??kin ett? oikeen, mutta ei se vaan muista, eik
levaisuudelta apua toivoen. Kumartui sitten toimittamaan
lasta tuollaisista oikuista kurittaa. Ei ne mu
en, ett? kun sit? kurittaa niin ottaa niin kovin pahaksi. T?ss? tuonaankin, kun is?ns? v
kaatanut toisen kupin, ku
uo nyt em?nt?, vai antaako
i?s tarkoitus, sill? jonkullainen h?pe?n tun
opottaa ... kun ei t?din puheet
muut lapsen vioista huomauttivat; eih?n se sill? kuitenkaan paremmaksi tule ... ?idin mielt? vaan pahoittaa... Tiet?? kyll?, ett? parastaanhan sit? kukin lapsellensa tahtoo ja h?n ainakin niin kuin silm?ter??ns? hoiti ... eih?n siit? suinkaan
t? kyl?ss? tuolla lailla saa olla, eik? ensim?ist? kuppia tahtoa,
kovin vakavasti varoittaa ja sanoa. Joku kyl?n vaimo, joka puhetta kuulemaan sattui, viel? muikkae
masi; ?iti sen huomasi ja hymyss? suin kuunte
?stynyt, niin ettei viitsinyt Eevaa en?? kurittamaan ruveta, vaikka arveli toisinaan sen kyll? sit? tarvitsevan. Oli muitakin syit?: Liisa oli jo kymmenen vuotias, kun Eeva syntyi. Oli niin hupaista kun tytt? tuli niin pitk?n ajan p??st? ett? kalunahan tuota sopikin pit?? enemm?n kuin tavallisena lapsena
ta ei puuttunut, niit? oli kaikellaisia, paljon Eevaa suurempiakin, jotka pienemmille opettivat kaikellaista ja Eevakin sai oppia sellaista josta ?iti monta kertaa lupasi piiskata, mutta se aina j?i uhkauksiin. Jospa ?it
yht? kaikki oli se niin hupaista. Kama ei ollut kaksista, vanhoja nappeja, lasihelmi?, muutama neilikka ja inkiv??rin paloja ... ?idin kirkkomuruja, vaatteen malli-tilkkuja ja kaikellaista v?h?p?t?ist? roskaa. Haisi v?h?n ummehtuneelta, mutta hupaista oli sittenkin. Kun olis ollut kaikki omaa ... mutta samahan se oli, kun oli ?idin ... ei se ni
selta n?ki, kun tytt?
alla palaja takaisin!... Vaivainen mukula, ei kuulevanansa ollut ... juoksee vaan ku
?n katseli tarkkaavaisesti ymp?ri huonetta, vaan muut toi
kaan sattunut kulkemaan, jotka avanneet olisivat. Kun vihdoin puotipoika h?nen jyskytyksens? kuuli ja avaamaan tuli,
poika, joka oli ?keiss??n siit?, kun h?nt? ol
iivastelevaa puotipoikaa ja purist
menett?nyt, h?h
uijottaen pojan kasvoihin. H?nt? jo al
a rahaa? A
i markkans
y?d? ja nakerrella. Mutta kummallisen jokap?iv?iselt? sokeri maistui. Ei viel? ollut isoakaan liuskaa kulunut, kun jo oikein syljett?m??n tahtoi ruveta. Kummallista! ... aina kun pienen palan sai kerrallaan, toisen toisensa j?lkeen, tuntui silt?, kun tuota olis voinut sy?d? kerrallaan naulan ... kaksi ... kolme ... viisi ... ehk?p? kokonaisen p?lkynkin!... Ei taas!... Kamalaa kun ei saata sy?d?... Koetti taas haukata,
i ik??n kuin vatsan kipua ja nosti suuhun ?itel?t? sylke?. Tuntui silt? kun
t rahansa poissa olon? Se ajatus, ettei ?iti ehk? olisi sit? huomannut, ei ensink??n ottanut luonnistaaksensa. Vaan
ajatellen ett? h?n sen vie ?idille ja sanoo porvarista hakeneensa eik? ollenkaan siit? ottaneensa; Mutta ilke?n itsepinta
heitti sokeripalan viereens? ruohikolle. Otti
tuli kyl?st?, aivan Eev
ven kolossa itkem?s
in Eeva!... Mik
toisten tuloa. Yhteen jaksoon nyt vaa
k? sun o
emm?ksi ja yh? kummastun
Menk?? pois!
on kamala
Onko sinua
ookk
eid?n j
E
siell? on es
mit?
ua piiska
kysyj??n. Eik?h?n tuo tiennyt ettei h?nt? juuri koskaan
koi taas
osoittaen siirtyiv?t lapset joka
selk??n, Eeva? San
no
stuksesta saattoi selk?saunan hirve?n? kummituksena leijailemaan h?nen sielunsa silm?in edess?. Kuinka ka
sokeria ... ui, ui... A
idilt?si
... ui, ui ..
a tutkivat kun Eeva oli heille koko syd?mens? avannut ja sokerin
i helpottanut, ettei h?n en?? itkenyt,
isten mielitekoisista silm?yksist? voi selv
" Eeva purasi ja
ja mullekin," toise
eik? ollenka
aukkoi jo palasia irralle, sill
upeaa suu aivan suolalta maistumaan. Et sin?k?
ssiin! Ann
ulle, niin
nnu, eik? Lissukaan,
vaikka olis koko to
oppaa s?isi kerralla, ei vaikka," v?it
ensa per??n h?n tovereilleen jakoi ja jo toisinaan itsekin otti, va
li viimeist?
ki? tytt?parvessa, sill? jokainen osoitti sit? h?t?isill? ep?r?ivill? liikkeill?, ja Eeva joka ei sokeripalasia helma
kyl?n olen per?ss?si juossut. Mit? t
nt? katseli naur
," useat v
n v?litt?nyt muutenkaan mukulain salaisuuksista. Mielens? vaan hyv?
in, Eeva, ?idi
E
ohta nyt, kun min? sill?
iel? ... t??ll?
a tule, en min?
in h?nen helmaansa, jossa s?ilyi salaisuus, joka heti ilmi t
ti jo tarttui Eevan k?te
nnottomalla ??nell? ja pid?tteli yl?s
... kaa..." ?iti tempoi
et tyt?t katselivat
vikaa vai ... mit? nii
naa, mik?
si ja kumarsi alas k?sin
st?. Silloin my?skin sokeripalaset tippuivat helmoista tanterelle ?idin suureksi ihmeeksi, joka
in? olet saanu
sp?in painettuna eik? puhunut sanaakan. Tois
o sinulla ollut t?t? soker
st? p??si; sitten k?p?l?
uinen tunne pid?tti h?nt?, vaikka k
keria ottanut?" ?iti l?hestyi tytt??
ta h?n vapisi; sen tunsi ?iti
nyt min? piiskaan. ?idin
alkoi
ti yh? uhaten, kun ei tytt
suusta p??si ett? sanoi p
per??n. Siit? ei tahtonut se
eni kahvia aioin, kun ei ?ij?k??n tahdo antaa, vaikka kyll? on itse kernas kahviin... Voi hyv? Jumala tuollaisia kakaroita!" L
si ly?d? uudestaan ja l?ikin; ei sen vuoksi ett? Eevan huuto olisi kovin h?nen korviansa rasittanut, vaan
se, ett? asia kaikkineen oli jo ?idin tiet
a. Muuten h?n n?ht?v?sti jotenkin tyyn
apille katsomaan meni, vaan tyhj? oli laatikko. Taas alkoi suutuksi k?yd? uudelleen. Taas oli vaarassa Eevan p?? johon ?iti aikoi k?dell??n paukauttaa, mutta s??lintunne valtasi ja h?n pid?tti ly?nnin. Rupesi sitten kauppiasta morkkaamaan: "Senki
ustuulelle p??sty??n tahtoi h?n antaa sen vaikuttaa, ettei kesken lohduttelemaan ruvennut. Piti v?h?n pitemm?ksi ajaks
rupesi, alkoi surku tulla Eevaa, joka h?nen mielest??n nyt niin
uontooni kun viel? kyl?n kakaroillekin annoit ja oli ?itisi melkein ainoa raha.
nnusti. Teki mieli viel? enemm?n ?iti? kiusata, ett? se viel? paremmaksi tulisi. P??t?s syntyi pieniss? aivuissa, olla puhumatonna ja onnettoman n?k?isen? koko
psi parka, ajattele sit?kin ett? tuo oli varkaut
a ja h?n meni nyt myrr
ilemista opetettu. Senp? vuoksi t?m?kin ?idin kehoitus teki h?ness? samallaisen vaikutuksen, kuin joku muukin tavallin
ta se, ett? Jumala ei huoli sellaisista lapsista, jotk
makivi on, mutta kukaan ei ollut tainnut selitt??; raskas ja palavan kuuma se vaan on, sit? kaikki vakuuttivat. Omassa mieless??n oli h?n sit? kuvitellut
ntyikin, niin se muodostui kammottavaksi, pelottavaksi olennoksi, joka vihaa kauheasti kaikkia ihmisi?. Usein h?n kyll? sit? nime? ma
alka. Sitten oli mielikuvitus viel? luonut sille ruskean karvan p??lle ja suuren hiilihangon k?teen; ja ett? se aina hirmuisesti nauraa, kun pahaa tehd??n, ja on l?hell?, kun kirotaan. Eeva itsekin osasi kirota
ja aina vaan tulemaan esiin oma rikoksensa ja kuumakivi ja viel? paha
raako Juma
, sin? pilkkaat sill? Jumalaa. Mi
ik? h?n sit? tarpeelliseksikaan katsonut... Mit? lapsille selvitet??n, eiv?t ne kuitenkaan mit??n ymm?rr? ... kyll? on vastakin aikaa... Parempi vaan ett? v?h?n pelk??v?t, ajatteli ?iti. H?n olikin jo voittanut tarkoituksensa. Eeva pelk?si, pelk?si hir
ita ajattelemasta kielletty, koska h?n silloin aina hiljaa ja
t? tuumaile, Eeva, tule ?
?n tullut mieleen, ett? olisi varsin tarpeellista selvi
?kset olivat unohtuneet. Ajatukset olivat joutuneet niin ik?vy
ukset jo Eevan mielest? koko