Eeva
ilmestyi Eevallekin tavall
an mielens? mukaan aina siihen saakka kun vanhemmat alkoivat ajatella ett? h?n
sta opettelemaan, oli h?n heti valmis. Mutta siit? olikin puhuttu jo vuosia ennen.
aksoi odottaa aamua, ett? olisi uudestaan sinne p??ssyt. Mutta
yt on ni
s sit
arkene men
? ole. ?iti sitoo ison villakaulahi
ene ... min?
ka menee, ?iti t
oulussa opikaan, kun kaik
ele. Sitten kun koulu toiseen kyl??n muutetaan, saat
n koulumestarikin
i jo itku
ek??n, jos et lukea taida, eik? pappikaan
ovat niin ilkeit? kai
? ?iti sanoo koulumestarille
kun ei
? se
un on sekin
stua ja Eeva j?i koulusta kotiin siksi p?iv?ksi, kun ilm
?iti olisi helpolla my?ntynyt kotiin j??miseen, mutta sitten kun Eeva keksi sen, ett? ?itiin paraiten koski, kun mestaria syytti ja itkien valitti ett? se syytt?m?sti ly? ja piste
starille sanomaan "Suomen totuuden" siit?, kuin t?m
an saaneensa kokea jo useita samallaisia rynt?yksi?. Hymyili vaan; ei k?skenyt Eevaa en?? tuomaan, eik? kielt?nytk??n. Laski leikki?,
muuta en?? voinut mestarille, kun uhata virkaerolla. Mutta kanalja vaan nauraa virnisti siihenkin ja sel
el?m?kerrasta. Mutta asia ei sill? autetuksi tullut, ei rahtuakaan, sill? oma sappi yh? vaan he
ei Eevaa oman pii
inut toistaiseksi heitt??, siin? periaatte
ll?, jos ei toisella, aikaa opastaa ja neuvoa... Paremmin vaan oppii kun ko
tiin pian ettei siit? sent??n tulekaan mit??n, ei kenell?k??n taht
een kyl?kouluun. Eevallakin oli sinne l?hteiss? ta
a tyt?lle, kuinka he surkuttelivat h?nt?, kun h?nen piti kokonaisia viikkoja ol
j??d? kotiin, kun sitte pit?isi taas olla viisi hirmuisen pitk?? p?iv?? koulussa, ennen kuin taas tulemaan p??
hden, kuin periaatteissaan horjuen. T?st? l?hin tuli vapaa-maanant
keruutensa palkinnoksi. Tuon johdosta kinkerip?iv?n? vallitsi kotona oikeutettu riemu. ?iti osui muistuttamaan, ett? pit?isi kiusallak
tarin pajupiiska ja v?h?n h?vetti, kun oli liiotell
ta s??nn?tt?m?sti, kuten ennenkin. Se ei kuitenkaan es
*
n seurasi
ollisuuksia, joista t?rkeimm?t olivat: Suurem
uutamina p?ivin? k?vi p?isin. Mutta vapauteen tot
selleen tunnilla mit??n puhumasta. Vaan kuta tutummiksi tavat ja opettaj
tuksia antoi lasten velvollisuudesta olla h?nelle kuuliaiset. Eeva, yht? hyvin kuin muutkin, k?sitti kyll? ett? opettaja puhui selv?? totta. Mutta kun h?nkin oli kotonansa saanut luontoonsa kiintyneen vakuutuksen siit?,
me?ns? mainitsi ja sitten vakavasti sanoi: "Olen monasti sanonut ett? tunni
ntyiv?t alasp?in. Syd?n pamputti taa
itenkin, kun aivan pian kuul
ikutuksen. Jos useammille v?lill? ehdittiin nuhteita antamaan, ennen kuin Eevaan taas ehdittii
? p?iv?n?, kun Eeva
t pakoitettu hiukan p?llytt?m??n er??n pojan tukkaa. Kun se kaikki oli s??nn?llisess? j?rjestyksess
Sill? aikaa opettaja istui p?yt?ns? luona jotain kirj
oinut olla ajatuksiaan siit? vieruskumppanilleen ilmoit
n Eeva, nous
asti kohti, ??ni oli
ella viel? seisonut; ainoastaan jotkut pojista. Onneton raukka tuijotti
Eeva, nouse
voissa liiteli, selitti h?n sielt? kuitenkin sen pelastuksen h??m?tt?v?n toivon, ett? opettaja, tuo mies, joka
in rauhallisesti keskey
itellen, vaikka ei juuri entisell
el?v?sti mieleen; varma todistus siit? ett? p??
kka tiettiin siell? jo ennen kuin h?n kotiin l?htik??n. Miksi mai
a silloin, kun sattumalta kotiluvut osasi ulkoa, mutta h?pe?rangaistu
ik?? oli siihen m??r??n, ett? osasi h?m?r?nlaisesti selvitt?? ett? t?m? tunne oli sit? sukua, jota laiskuudeksi sanotaan. Tuon eroittamisky'yn, sen verran kuin h?nell? sit? ol
mit??n ratkaisevaa, ainoastaan toi
na is?n ja ?idin keskuudessa ensin vallalle se mielipide, ett? opettaja ei ollut huomannut tyt?n kyky? ... osasihan h?n niin hyv?sti
mm?ksi koulussa, sen suulaan puhetavan, reippaan ja vakaan k?yt?ksen t?hden. Tuo tuostakin h?n kys?si
ollut," sanoi
ll? koettanut muistu
mpi kuin muutkaan... T
, enj
iska olet ollut
ti k?ynyt. Noo, kyll? se on toisinaan koettanutkin, mutta ku
aiska, ei m
on. Pit?? parem
tulla... P??see h?n sit? nyt jo sill?kin taidolla mailman l?pi, jos p??seek??n. Ihm
ruvetaan kotitoimissa
ulussa oppii, jos muutakin, kun siell? k
oppipaikaksi soimasi. Olihan tytt? itse kokenut kouluty?n raskaaksi ja ett? kotona sai helpommalla olla. Paitsi sit? jostain syyst?, joka ei h?nelle itsellek??n selvinnyt, oli h?n tottunut koulua kunniassa pit?m??n ja ajattelemaan e
nut mit??n. Itseksens? sai nyt mietti? ja ajatella koulua ja kaikkia t?m?n keskustelun johdosta siihen liittyvi? asioita. Kummaksensa h?n melkein tunsi ett? h?nen teki mieli kouluun ja ajatuksissa harhaili muiden muassa se toivo, ett? kun huomennakin viel? olis koulua. Kaikki n?m?t tunteet el?vyyksinens? kuitenkin haihtui