Iloisia juttuja I

itos, vaan min? sit? olin kyll? n?hnyt jo ennenkin, kun olin poikaa saattamassa Kuopioon arvannostoon. Silloinhan

e minuakin Taskis-Villeksi puhutelleet.? Silloin se Ville lupautui l?htem??n vapaaehtoi

, ett? tulkoon vaikka kymmenen junaa, kunhan saan kyyti? Helsingin kaupunkiin. Toiset taas sanoivat, ett? kyll?h?n kyyti? saa, jos niin tahtoo, mutta junassa p??see paljoa pikemmin ja mukavammin kuin hevosella, kun

iin kauvas kuin silm? kantoi. Min? tuota arvailin ja tutkailin, ett? mit? ihmett? niill? tehd??n. Pit?isik? k?rrill? ajaissa py?rien kulkea kiskoja pitkin, ettei tie kuluisi... Mutta vaike

inaan. T?m? kun ?imistyy ja ?lmistyy ja kysyyp?, ett? Sysm?st?k? min? olen, kun en tuon vertaa tied? enk? tajua. Min? tuuma

atie, ja siin? kulkevat vaunut pitkin kiskoja. On n?et py?rii

uon kumman n?h

lin itsekseni, ett? mit?h?n tuo sinuakin liikuttaa, kunhan itse tied?n. Mutta p??tin kumminkin vastata, ettei tuo p??se ylpe?ksi minua luulemaan: ?Niinp? tuo on maann

aina yksi ja toinen p?iv?nnousua kohden. Kohtapa alkaakin savua n?ky?, ja samassa ku

taneet tarpeina menn? kaikkikin Nilsi?n m?kit, ennenkuin saisi mointa kyh?tyksi. Savu siit? tuprusi kuin h?yrylaivastakin. Mutta nyth?n sen hoksasin, ett? t?m? se onkin juuri se ?maamasiina?, josta kirk

elell? sanoa, kuinka kovasti se kulki, paljoa kovemmin kuin pyssyn luoti. Niin sit? vaan menn? huristettiin, ja aina v?h? v?liin se seisottui hiukan henk?sem??n. Silloin v?h?n uskalsin silmi?ni raottaa - ja my?s silloin,