Kissanporras
?pensaat olivat valon seppel?im?t, ja solakat, valkorunkoiset koivupuut, jotka katkeamattomina rivein? suojustivat lev
astuvan luomakunnan rauha vallitsi laajoilla lakeuksilla: Kuului tuskin hein?sirkan sirkutus
vaeltaja tiet? my?ten, v?litt?m?tt? kuutamoisen
taivalsi kotiseudulleen kansa
attanut h?nt? jalkaisin pitk?n matkaa ja erotessa vakuuttanut lujasti ja pyh?sti, ett? heid?n kerran vannomansa verivelje
tuntui h?nest? h?nt? itse??n kohtaan t?hd?tylt? h?v?istykselt?, joka h?nen t?ytyi k?rsi? vaieten,
antoi h?n menneen el?m?ns? kuvie
i kaluta h?nen kantap?it??n, mutta jonka h?n seuraavana hetken? potkaisi kauas luotansa. T?m? ?k?inen, pieni mies, h?nen kellert?v?t, leve?n luisevat kasvonsa sysimustine viiksineen ja pienine, s?ken?iv?n harmaine silmineen olivat h?nt? pelottaneet niin kaua
vilunv?reet l?pi ruumiin, oli h?nen kuvansa riippunut viimeisen? pitk?ss?, aavemaisessa riviss?. Se oli kuva hennosta, surkastuneesta
n ?idinrakkauden s?teen. Mutta vaikkapa h?n olisi ristiss? k?sin kuinkakin palavasti rukoillut, vaikka olisi kuinkakin kyynelist? tulvillaan ja kaihosta sykkivin syd?min odottanut her??misen hetke?lallaan punainen, kultanauhoin koristeltu ja k?rp?nnahkalla reunustettu samettidolma, oikeassa k?dess??n, jota peitti pitk?, poimuinen rannehansikas, heiluttaa h?n ratsupiiskaa, ik??nkuin tahtoisi sill? sivaltaa
n muistojen joukossa. H?n oli ollut talon onnettomuus, sill? h?n, joka ennen h?it??n oli ollut ylistetty kaunotar saksilais-puolalaisessa hovissa, oli jo rintansa maidossa juottanut nuoren luutnantin is?lle rak
lla antamatta ensim?iselle ja ainoalle pojalleen puolalaista nime?, jota h?n nykyise
siihen suunnattomaan h?pe??n, jolla is? mielett?m?ss?
? h?pe?taulusta, jota h?n laahasi mukanaan, miss? liikkui tai mihin pys?htyi, ja josta mik??n mahti maailmassa ei voinut h?nt? vapauttaa. Valittaen ja syytt?en ojensi h?n k?siva
siv?t leppe?mm?t tun
n, mutta h?nen silm?luomensa j?iv?t kuumiksi ja kuiviksi. Aavistus siit?, mit? h?nell? oli edess??n, painoi liian raskaasti h?nen mielt??n. H?n ajatteli, kuin
pojalle, oli lapsuuden p?iv? paistanut. Kii
kukaan.-Kev?ttuulen liidelless? nurmikon ylitse ja keltaisten perhosten liihotellessa kukasta kukkaan sai h?n ruohikossa kukkien keskell? loikoa sel?ll??n sinitaivaalle tuijottaen niin kauan kuin tahtoi-aamusta varhain iltamy?h??n, jol
. Illoin, kun aurinko oli laskenut lepikkojen taakse, tulivat otukset l?heisest? mets?st?, kapusivat varovasti alas ranta?yr?st? ja. latkivat kielell??n himottua m?rkyytt?. Silloin oli oltava hiljaa kuin hiiri eik? liikautettava varvastakaan, sill? pieninkin ??ni pyyhk?isi kuin tuulisp?? t?m?n satumaisen kuvan tipotiehens?. Ja kun kuu nousi taivaalle
alla h?n istui, kurottelivat synkki? ja uhkaavia varjojaan t?m?n hymyilev?n rauhan kuvan kehykseen. Valittava huuto, kuin lapsen itku, kuului et??l
jatkoi taivallustaan synkk?? p??m??r??ns? kohd
alo p?hkin?puiden keskell? tuli h?nen toiseksi kodikseen. Kuljeskeleminen oli
ain lasten kanssa ei h?n luonnollisesti joutunut yksiin.-N?m? kasvoivat omia aikojaan kuten vasikat, sill? paroonin heille a
ja sai ampua maaliin-ja joka nyrkkiens? voimalla piti koko koulun kurissa. Boleslaviinkin, joka oli kaksi vuotta nuorempi h?nt? ja jonka hiljaiseen luonteeseen toisen leve? rehentelemin
n tahansa sai poimia omasta puutarhasta, olivat tuhat kertaa makeampia ja mehukkaampia kuin puulle maistuvat omenanpahaiset, joita h?n salaisilla retkill??n niskansa taittamisen uhalla sai saaliikseen, ei h?n kuitenkaan voinut n?ist? rosvoretkist? luopua. J?lkeenp?in tunsi h?n tosin kiduttavaa h?pe?ntunnetta ja tavallisesti vei seuraavana p?iv?n? talonv?e
tytt?jen, kuvat olivat h?nen
tietyst
llut voinut haihduttaa. H?nen kuvansa oli seurannut h?nt? taistelujen tuoksinaan eik? j?tt?nyt h?nt?, kun h?n maatessaan vaikeasti haavotettuna luuli verkalleen vajoavansa kuoleman varjojen maahan.
h?nen rinnassaan kasvanut niin suureksi, ett? s
kuten h?n arveli, oli h?nelle lapsena oikeastaan j??nyt aivan vieraaksi. Monta kertaa, kun he olivat kahden kesken ja Helena n?ytteli h?nelle nukkekamarinsa salaisuuksia, niiss? yksin pyyhelappusetkin olivat p??rm?tyt ja nimikirjaimilla varustetut, tuntui ik?
n p?ivien kuluttua tyt?n lempe?, anteeksi antava hymy kutsui h?net j?lleen h?nen rinnalleen.-H?n ei viivytell
. Tyt?ll? puolestaan oli verraton tapa nyrpistetyin nenin katsoa h?neen muka yli olkansa, vaikka toinen olik
lmien katseltaviksi. Matkoiltaan p??kaupunkiin toi h?n aina mukanaan vieraita naikkosia linnaansa, ja moni kotoisella maaper?ll? kasvanut, puoleksi puhjennut kukannuppu joutui h?nen himojensa uhriksi. Ei niin, ett? h?n olisi t?t? h?pe?m?tt?m?sti ja julkisesti harjottanut rikoksellisena ammattina, h?n vain ei tahtonut
sotahuuto havahdutti kukistetun ja revityn puolalaisen kansallisuuden kuolinkamppailustaan.-Uudestaan eloon her?nneen ruumiin salaiset liikk
artaloisia miehi?, joilla oli ter?v?piirteiset, kuopikkaat kasvot. Pieniss? rattai
sein viikkom??rin suljettuna, niin ettei kukaan p??ssyt sis??n. H?n itse oli k?ynyt synk?ksi ja vaitelia
eurasivat tyynet huolellisesti valvotun kehityksen ja kypsymisen vuodet. Kansleriva
. Is?n satunnaiset k?ynnit h?nen luonaan osottiva
ti vanhoja preussil?isi? maakuntia ja Napoleonin joukkoje
n asukkaita etsinyt suojaa. Jokainen talo oli t?p?t?ynn? ihmisi?,
n ja valitushuutojen keskell? oli Boleslavi
? maalattuna h?nen yl?huulessaan. H?n osasi ulkoa Horatiuksen oodit Chloelle ja Lydialle, eik? h?nel
katsella ymp?rilleen, olivat silm?t kadonneet. Seuraavana iltana tapahtui samoin-kolmannella kerralla rohkeni h?n pit?? hieman paremmin varansa ja n?ki silloin, ett? noihin silmiin kuuluivat siev?t, vaaleat kasvot, hieno nen? ja pari kalpeita, siromuotoisia huulia, jotka hymyiliv?t s
uva ruusunpuna nuoren tyt?n somille kasvoille ja s
t?k??n, ja riemuiten h?n hu
yrj?katuja kertoi tytt?, ett? h?nen is?ns? oli vihollisen l?hestyess? l?hett?nyt h?net t?nne, jottei h?nelle teht?isi mit??n pahaa, ja ett? h?n asui er??n vanhan t?din luona, joka oli ostanut itselleen paikan naimattomain papi
n?kem?ll? oli ukko n?ytt?nyt hyvin kiukkuiselta. Kotoaankaan ei h?n pitkiin aikoihin ollut saanut mit??n tietoja, sill? ranskalaiset olivat pesiintyneet sinne, ja tiedot eiv?t p??sseet tulemaan. Mutta Felix Merckel oli t??ll?, ja h?net oli h?n
a tulla tapaamaan h?nt? t?din luo, sill? ainoasta
tuntui h?nest?, kuin olisi alttaritaulun neitsyt Maaria tullut h?nt? ilahduttamaa
. Talvi-illan rusotus hohti j??tyneest? ikkunasta sis??n ja levitti ruusuharsonsa h?nen kasvoilleen. Tai kenties j?lleenn?kemisen ilo sai h?net punastumaan.-T?ti, hampaaton, homehtunut vanhapiika, jolla oli kauneuspilkkuja ka
n?hnyt heit?. Eylausta vy?ryi ukkosen jyrin? yli kaupungin-h?n ei kuullut sit?. Monta kertaa taivaalle katsellessaan tuntui h?nest?, kuin o
ltap?iv?n?. H?n istui uneksien kirjojensa ??ress?, hiljaisessa ullakkokamarissaan, kun ovi yht?k
ikauden olen sinua etsinyt kuin kultaseni rintaneulaa enk? l?yt?nyt mist??
nen kaulaliina, josta lemmitty oli puhunut,
in itsek??n pit?nyt mahdollisena. Sen j?lkeen kuin Helena oli j?lleen tehnyt h?nelle vanhan ko
nahkap??llyksell? katseli h?n ihmetellen kodikasta huonetta, jok
?, huusi h?n. ?Kelpaahan sit?, kun on syntynyt aat
idensa v?litse, kuten varmaankin
ainaili h?nelt? rahaa ja kirjoja ja perehdytti h?net kaikkiin satamakaupungin salaisuuksiin.-Lyhyesti, h?n esiintyi kuten
opivia sanoja, ja niinp? asia j?i silleen, kunnes Felix muutamana kauniina p?iv?n? yll?tti h?net sanomalla: ?Jollet luu
n kujeellisesti, mutta j?tti sent??n t?stedes silleen yst?v?ns? lemmityn pilkkaamisen.-H?n oli nykyisin aikeissa ruveta midshipmanniksi englantilaisten
staan halveksiva olkap?iden kohotus ilmaisi h?nelle, ett? h?net oli n?hty.-?llistyneen? Boleslav tu
li tap
silmin kirjotti kirjeen, jos
anaan paketti kirjoja, jotka yst?v? oli h?nelt?
easu
eslav von
?l
arvolleni sopimattomalta jatkaa seurustelua, joka antaa is?nmaallisille tunteilleni korvapuustin. Samalla pyyd?n n?yrimm?sti palauttaa l
aisi
orkeasuk
n pal
x Me
i h?n moniin p?iviin uskaltanut katsoa ket??n ihmist? kasvoihin. Vihdoin rohkaisi h?n mielens? ja p??tti ilma
uaan n?ytti h?nelle kirjeen. Tytt? lohdutti h?nt? lempe?ll? hymyll??n, mutta oli itsekin neuvoton. Kirje, jonka h?n edellisell? viikolla oli saanut is?lt??n, ei tiennyt kertoa mist??n
rantaa, miss? suurten v?litysliikkeiden oppilailla oli tapana viett?? vapaa-aikojaan, kun enimm?t
v odotti l?himm?n sillan korvalla t
kin. Ik??nkuin min? etsisin heid?n liehittelyj??n?. Ja h?n hymyili ylen h?mill??n sinisilkkiseen k?sity?laukkuunsa. ?Mutta voit olla aiv
sa kanssa?? kysyi Boleslav. ?Min? vihaan mokomaa
vituuli hulmutti h?nen solakan vy?t?r?ns? ymp?rill?. ?Minuun saat luot
t?hden
n se tuli
elk??n-n?etk?s-ja ruskea Regina, puusep?n tytt?, tied?th?n, se pieni p?rr?p??, joka k?vi koulua samaan aikaan kuin mekin, h?n kuulemma on sen tunnustanut, sill? h?n se on oik
lt? el?m?nhalu ja el?m?nrohkeus, kuten ke
tomaan tuskaan-kaikotkaa kolkkojen riko
asvot milloin ?kki? punastuen, milloin kalveten, hiipi h?n ymp?ri nurkkia, s?ps?ht?en jokaisesta sanasta, joka odottamatta h?nelle sanottiin. Sitten tulivat p?iv?t, jolloin opettajat alkoivat h?nt? syrj?ytt?? ja toverit karttaa h?nen l?heisyytt??n-p?iv?t, jolloin t?ti kiels
lleen, tyrehdytt??kseen veren h?nen suonissaan. H?n n?ki sen kiemurtelevat renkaat, kuuli s?hin?n, joka l?heni l?
oinenkin ja viihdytt?? h?nt? lempe?ll? leikinlaskulla. Mutta oliko sitten laita niin, ett? h?n itse oli niin tykk?n??n muuttunut, ett? n?ki koko muun maailman, jopa lemmittyns?kin ainoastaan h?pe?st? ja tuskasta
utta se, mit? h?n ilmotti, merkitsi heid?n erottamistaan. Kirkkoherra, neidin rakas veljenpoika, sai h?n sammaltaen ilmoille, ei en?? katsonut sopivaksi ty
ieness? sinisell? lakkasin
rakas B
olla h?nelle kuuliainen. J???s hyv?sti. Sin? ole
ena
?m? edess??n. Mutta voiko h?n enemp?? toivoakaan? Eik? siin? ollut rakkautta ja uskollisuutta yllinkyllin
en neitsyt Maarian kuvan kanssa, jonka h?n oli n?hnyt tuomiokirkossa, ja tytt?? ajate
ottomista huolistaan, mutta lapsellisessa kunnioituksessaan, jonka h?n yh? viel?kin tunsi lamaut
n?ytt?ytyminen her?t
tailtu, ett? h?nen poistumisensa oppilaitoksesta oli eritt?in suotavaa. Hyv? t?tikin, joka t?h?n asti oli huolellisesti v?ltt?nyt mainita tu
otusta vastaan, mutta nyt tunsi h?n ainoastaan sanomatonta katkeruutta, ja hal
seisoi h?n er??n? p?
kuneen ep?toivon uhkaan. N?hdess??n h?nen lyhyen, tanakan vartalonsa, h?nen h?r?nniskansa, h?nen harmaat, s?ken?iv?t silm?ns? ja punaiset, p?h?ttyneet kasvonsa, valt
otta, mit?
s? kiilui hurjan
hmiset jut
t opastaa ranskalaiset
uri Napoleon hirt?tt?isi heid?t kaikki tyyni!-?l? tuijota lainkaan, nulkki! Olen tehnyt vain, mit? inhimillinen velvollisuuteni vaati.-Kahleihin kytketyt ovat minua rukoilleet, ruoskitut ovat minulle huutaneet: pelasta meid?t-pelasta me
oivat. Ylti?p?isyyden hurmahenki, joka niin paljo muistuttaa taivaallista sisart
. H?n tunsi syv?sti, ett? h?nen ja t?m?n m
odistaa? Jollei p?ll?p??t? Reginaa olisi is?ns? pelotellut pahanp?iv?iseksi ja siten saanut h?net l?rp?ttelem??n, otaksuisi jokainen, ett? ter?v?p?inen eversti Latour on yksin??n l?yt?nyt tien virran poikki ja mets?n l?vitse. Mutta nyt h?n on niskoillani-tytt?riepu. Ja talonpo
s? he olivat.-Vanha ylh?inen nainen v?isti paroonin punaista, karkeaa k?tt?, joka h?nelle oli tervehdykseksi ojennettu, kuten
?m? lyhyt hetkinen oli lopussa, oli h?nen t?h?nastinen el?m?ns? j??nyt kauaksi h?nen taakseen ik??nkuin
r??ss? Liettuan sopukassa, miss? h?nelle suotiin lepoa ja ty?t?
a ja puutetta, mutta ei kuitenkaan sis?lt?nyt mit??n h?pe?? eik? h?nen kunniantuntoaan loukkaavaa. Sill? h?n oli j?tt?ny
uinaillut h?nen syd?mess??n, oli her?nnyt kirvelev??n hehkuun ja kasvoi ja kyti ja varttui hirmuhengeksi, joka ruoskaniskuin ajoi h?nt? paikasta pa
K?nigsbergil?isest? lehdest?, ett? Schrandenin linna, joka talvella 1807 oli tull
h?nen huuliltaan oli p??ssyt sammaltava ?
tusta mihin hi
itettu, kukistettua is?nmaata t
a id?n lumihankiin-ja Preussi
lla h?nen t?ytyi, sovittaa omalla
akoon. Ja kuitenkin niiden joukossa, jotka nyt h?nt? riemuiten tervehtiv?t, oli monta, jotka olivat olleet mukana kerran h?nt? karkottamassa... H?n liittyi uljasten talonpoikain parveen, joiden suusta hel?hti kotiseudu
olla ilmaisematta tovereilleen
vupilvien t?ytt?m?ksi unelmaksi, josta laukausten ja kuolinvoihkaus
nvalo, kun h?n kuukausim??rin kamppailtuaan el?m?n
u, ainoatakaan ranskalaista kuulaa valettu. H?nelle ei oltu suo
, kun h?n nyt aamun sarastavassa valossa