Kissanporras

lkoi jo hellitt?? polttavammin, kun Boleslav mets?s

h?n ollut astunut jal

a harhakuva-lep?si valkoisine lelutaloineen ja viheri?pensaisine puutarhoineen, rauhallisina kiemur

kulan it?iselt? rinteelt?, mutta itse linna, joka seisoi kukkulan harjalla ja jonka keltaiset, pyram

ut ja niellyt t

?Tosiaankin-heh?n ovat sen polttaneet poroksi!? Eik? h?n itse ollut kyllin usein katke

i edess??n palon j?ljet, kuohutti k

heristi toistamiseen nyrkki??

mahtavan mieless??n p?iv?nselv?ksi. H?nen is

uneet pellot, n?m? savunmustaamat rauniol?j?t-nyt vasta saattoi h?n erottaa

akin h?n oli lapsenrakkauden sijasta aina tuntenut vain lamauttavaa pelkoa, vaikkakin h?n jo vuosia sitten oli tuntenut olevansa irrottunut kaikesta, mit? uskonto, ihmissyd?n ja sivistys eh

li vavisten pient? nahkalaukkua, joka riippui olan yli kiert?

uraisten toista pistooleista. ?Hautaamattako h?nen v

aurun astui h?n lujin

e?t py?r?nraiteet loistivat kosteassa savimaassa kuin olisivat olleet hiottua lasia. Pullonsirpal

ja p??sseet vapaiden talonpoikien joukkoon. Sinne t?nne oli ilmestynyt uusi r?ikeill? v?reill? maalattu aita, joka ik??nkuin uhmaten n?ytti erottavan ?sken saavutetun omaisuuden muusta viljellyst? maasta; muuten olivat uudet olosuhteet j?tt?neet kaiken vanhoilleen. Majojen edustalla kukkivat

ukkaat maksoivat maaveroa linnaan ja joilla sent?hden oli oikeus viljell? puutarhatilkkujaan mielens? mukaan. Siell?

immassa h?kkeliss?, jonka oven yll? oli likainen, viheri? kilpi, melkein n?kym?tt?

an n?kyi siivottomasta pihasta maantielle, valaisi havainno

suonenvedontapaisesti esiliinansa lievett? poveaan vasten, samalla kuin joukko poikaviikareita heitteli h?nt? kalikoilla ja kivill?.-Vaikkei h?n silloin ollut paljon suurempi kuin tytt?k??n, oli joukkio h?nen l?hestyess??n luikkinut arkana ja ??net?nn? tiehens?. H?nh?n oli ?junkkari?, niin mahtava, ett? tarvitsi is?lleen sanoa vain ainoan sanan, langettaakseen siunauk

kkarainen varpusen poikanen, j

liisti avannut esiliinansa, jotta h?nen tarvitsi vain ottaa. Ja h?n teki sen eik? edes ep

iin neuvoneen ranskalaisille tien ja is?n lemmittyn? e

?nyt poikaviikareita h?nen kimppuunsa? Kenties olisi heitetty kivi sattunut k

iset kasvot tyls?ll? uteliaisuudella h?nen j?lkeens?, siell? t??ll? haukkui h?n

lloin h?n helpotuksesta huoahtaen p??si vapaaksi ankaran kirkkoherran hallituksesta ja Helena valkoisella batistinen?liinallaan viuhtoi j??hyv?isiksi matkavaunuj

viel?kin seisoa nurmit?yr?m?ll? ja liina t

h?n saanut astu

, joka erotti linnan ja kyl?n alueet t

ajuudessaan sen h?vityksen kamalan

hiiltyneit? hirsi?-kaikki keltamojen ja narskujen peitt?min?. Takalistolla-johon saattoi n?hd? muurinrepe?m?n l?vitse-oli pihanmaa r?ykk?iseksi soral?j?ksi muuttune

ivartensa alas-kostonhaluinen vo

osiltaa, jota my?ten yksist??n p??si linnasaarelle, sill? saareksi oli

kin oli vi

en keltaiset aallot murtuivat pursuvina py?rtein?. Ruosteiset ketjut olivat lujalle pingotetut. Parin kolmen jalan korkuinen rako-jonka ylitse parahiksi saatt

visest? porttiaukosta, jossa raudotettu port

rautojen ter?ksisen puoliympyr?n, joka oli haudattu soraan ja huolellisesti peitetty risuilla. Rautaisten leukojen pitk?t, ter?v?t hampaat oliv

sielt? t??lt? raunioiden v?list? pistiv?t ik??nkuin ivaten esiin s?rkyneet ty?ratta

iel?kin parit ketunraudat, joiden kuiva kita ahneesti ammotti h?nt? kohden. Niit? n?ytti olev

ojen peitt?m?t l?j?t tiili?, mukulakivi? ja maahan varissutta muurisavea muodostivat luonnollisen vallituksen kivijalan ymp?rille.

valkea taulu, johon oli kirjotettu is?

ss??n ensim?isen elonmerkin miehest?, jota h?nen oli kiitt?m

ja, ja h?n oli seisova

asunut? Kaikissa n?iss? raunioissa ei ollut ainoatakaan ove

stille, kivir?ykki?ille alkoi uudestaan versoa sammalvaippa painaen niihin surumielisen rauhallisuuden leima

antunut kivijalusta ja kivilohkareet ruohikossa olivat kai j?tteit? siit?-naisen ... solakan, rotevan naisen, jolla oli p?rr?

olalle ja polkaisi sen helposti kuin juntalla maan sis??n varrenjuurta my?ten. Samalla h?n lauloi laulua, jossa oli ainoa

valunut alas olkap?ilt? ja j?tt?nyt niskan

n nainen ?kki? oikaisihe ja seis

rta silm?? leimu

ik??nkuin tahtoen k?ytt?? sit? aseenaan. Sitten kohotti h?n levol

tte t??lt??

? Mit?h?n, jos h?n vastauksen sijaan ojennettu pistooli k?dess??n aja

kin nainen tulleen vakuutetuksi, ett

? saarelta heti pois. Saatte muuten olla iloinen, e

sa h?mmentyi. Vilkuillen arkana syrj??n siveli h?n mustia hiussuortuviaan taaksep?in p?iv?n pa

herran ruumis?,

h?neen kotvan aikaa silm?t sel?ll??n ja

?, kuului puoleksi tukehtunut h?mm

rmensa etsiv?t h?nen k?si??n, j

is?, sanoi h?n, ?ja

si lapion syrj??n ja meni ed

, k??ntyi seuraajaansa ja sanoi pel

?n olisi tiennyt varoa, olisi h?n

jota he kulkivat, ja piti niit? kiinni ojennetuin k?sin, kunnes Boleslavkin yle

t multakasat, pisti er??st? puutarhan aukeamasta n?kyviin. Se oli puutarharakennus, jossa h?n poikasena oli usein leikkinyt kukkaru

oka n?ytti ?sken pengotulta myyr?nm?tt??lt?, ja mutisten puo

he?st? maasta ja heitti sen kauaksi luotaan, niin ett? se

ti h?neen aralla, kauhistuneella katseella-kui

?n aukai

en oli heid

emmalla oli ennen ollut puutarhurin a

a ovi oli puoliavoinna, lemahti v?

stui

si er??nlaisilla mataloilta paareill

i kulmakarvojen v?list? vet??ntynyt uhkaaviin ryppyihin. Poskien kuopissa oli viel? edelleen mustia karvapensaita, vaikka parta muuten oli jo harmaantunut. Lyhyt, paksu nen? oli ohentunut, ja y

s?meid?n. H?nen kyynelens? putoilivat s

jupisi h?n. ?Jollen min? sinua puolusta,

n yli ruumiin, jonka ymp?rill? k?

uneena kuolleen jalkoja vasten, jolloin h?nen n

eet?? tiuskais

??n ik??nkuin tahtoisi, ett? uhkaava isku kohdistuisi siih

ukaan ajanut pois h?n

jan sin

nousi ??net?

t?v?sti olivat tulipalosta pelastettuja.-Kultajalkainen p?yt? hoippuvan koppatuolin rinnalla, talonpoikainen telttas?nky muhkeain marmorikonsolien rinnalla-puoleksi pirstautunut venetsialainen peili

et?isyyteen, ja notkea ratsupiiska valkoisessa, kaid

s ja harmaa liinakangas oli paljastunut n?kyviin. My?skin taiteellisilla leikkauksilla koristeltu kehys, joka esitti kullattua ruusukiehk

li Boleslav, ja ellei is?n ruumis olisi ollut ik??nkuin kielt?m?ss?,

uusia ja kallisarvoisia ampuma-aseita. Pistooleja ja k

ty ne paikat, miss? jalka-ansat, miinat ja muut r?j?hdyslaitteet odottivat

iimeisin? vuosinaan t?ytynyt viett??? Eik? h?n ollut majaillut kehnommin kuin vainottu mets?el?in murhakalujens

oli h?n v?h?ll? kompastua Regi

a kuului tallatun koiran vinga

li, mutta se katosi, ennenkuin h

l? makaat??

tasi tytt? n?yr?sti, mutta yh?

e. Koirathan kynn

s?, vasta

si Regina

ollinen

ranskalaiset Kis

mollinen

i tei

vat, ett? minun

a sa

katseensa maa

et va

?n on ki

ka-

linen

no siis h?

rmollinen

si ?l?k? junkkariksi.-E

armollin

nun sanomine

armollin

li ja leimaus-ai

tytt? tuskallisesti, mutta kun h?n oli ymm?rt?nyt,

ra?, sanoi

m?rr?tk??-Minua ei armollinen herra t

en kenellek??n

aikki selv? kuin p?iv?. T?t? olentoa oli k?ytetty v?likappaleena,

t, kun ranskalais

eensa maahan. ?Vi

l??n Boleslavin mieless?, mutta synkk? ja

oistasi?? kysyi h?n

, vastasi tytt

puistatti i

uuri oli

ed?, h

k? sitten

, vastasi h?n; ?h?n v?itti, ett? ne olivat syntirahoja. Mutt

ineen oli n?yr?sti kumarruksissa. H?nell? ei n?ytt?nyt olevan aavistustakaan siit? halveksimisesta, jota toine

en aikaan linnassa tekemist??

aina alas rinnoille. Jokin kaukainen muisto n?ytti

mpelemisessa?,

sitten joutun

sytt?v? armolliselta herralta, olisiko mit??n omme

sitte Boleslav jatkoi: ?Mene

uristi sitten paitaa niin tiukasti kaulansa ymp

N

ei ole

ollinen herra ole pit?n

eilen r?ij

et

leimahti ty

iset-ketk?s muut?

? oli siis joku, joka otti osaa h?nen vihaansa, jonka kohtalo oli sekottanut

si? sinua vastaan-

, miss? vain n?kev?t. Tuollaisilla kivill?!? Ja h?n piti koukistettuja k?s

ovat heitelleet

koi. ?Kuusi

le saaneet

si laskeutumaan n?ytt??kseen arpea, joka ihon rusottavan l?mpim

? otan aina so

? soi

a p??ni ja selk?ni suojana

t?llainen el?m?, joka o

erran tavottelivat henke?si?? sano

ytt?nyt ymm?

itenkin t?nne?, san

elta, jossa ainakin h

a nau

syi h?n-ja sitten h?n punastui ?kki? ja lis?si ar

?yttih?n tytt? pelk??v?n, ett? h?nt? he

n herra-tarvitsi, kaksinkertaisella hinnalla, ja aamulla olin j?lleen t??ll?. Mutta monta kertaa on sinne mahdoton p??st?-lumipyryjen ja tulvaveden aikaan. Silloin on minun siis t?ytynyt menn? alas kyl??n-siel

noen-olet

sti, ik??nkuin odottaisi

to, ett? h?nelt? n?yttiv?t kaikki hy

t kyl?st??? kysyi

Aika tulee, herra, aika tulee. Itkem?ll?

enyt?? kysyi Boles

egina. ?Eik? minu

nt? si

en puhdasta taloaan saastuttaa-ja sitten menin ravintolan is?nt? Merckelin luo

sotam

ovat sodast

jatka

t minua pieks??,-mutta min? kouristin soikkoa molemmin k?sin ja paukuttelin heit? p?ihin -noin ja taas noin-? H?n ojensi molemmat j?ntev?t k?sivartensa pystyyn p??ns? ylitse ja huiskautti ne sitten alas kuin kurikat.-Kuten antiikkinen pronssipatsas seisoi tuo ihana, kookas naisolento, joka kaiken t?m?n kurjuuden keske

huivi edes?, sanoi Bol

minulla on,

sitten ymp

k??rinyt ristiin rinnalleen ja kiinnitt?nyt solmuun selk?ns? taakse. Nyt, kun h?n oli huomannut her?tt?v?ns? pahennusta, n?ytti h?n h?pe?v?n yksin

mollista herraa hautaamasta??

it??n?, vastasi tytt?. ?Mutta

ksi

Ja silloin ajattelin: Kukapa h?nt? tulisi n

? yk

kantanut Kissanportaalta ko

ten-kirkko

Mutta linnan edustalle-puutarhaan. Olin parhaillaan hautaa kaivamassa, kun herra saapui-k

astaan, ansaitsi kyll? palkinnon. Hyv?, niinp? olikin h?n sen maksava kilisev?ll? kullalla. Sit? h?n kaiketi mieluummin halusikin, tuo kurj

?nen paikkansa Schrandenin perhehaudassa saanut j??d? tyhj?ksi, se oli Boleslavin mielest? lapsen j?rk?ht?m?t?n velvollisuus is??ns? kohtaan.-Ja vaikkapa h?n itse s

s?, ettei h?n voinut astua sataa askelta omalla k

ota h?n inhosi, oli

noi h?n, ?ja ennen palaamista

?, he

soi kuin puutun

? od

a kai on ollut taipaleella k

it? si

in on v?synyt

li niin uupunut, ett? saat

n leip?? n?ist? k?sist?. Mieluummi