icon 0
icon TOP UP
rightIcon
icon Reading History
rightIcon
icon Log out
rightIcon
icon Get the APP
rightIcon

Kissanporras

Chapter 5 No.5

Word Count: 5994    |    Released on: 06/12/2017

etken? joukko Schrandenin porvareita ja porvar

a p?iv?ty?ns? suoritetuksi; sill? vaikka he olivat i?t kaiketkin kapakkael?m?

oka saattoi alentua renttumaisuudeksi, ei ollut vailla er??nlaista miellytt?vyytt?. Rauhanteon j?lkeen ei h?n ollut, kuten l?hinn? olisi saattanut luulla, ottanut eroaan, vaan oli ainoastaan ep?m??r?iseksi ajaksi palannut lomalle kotiseudullensa,

elellen sillaikaa enimm?kseen is?ns? varoilla, ja oli ollut iloinen, kun puhjennut sota vihdoinkin tarjo

samoin kuin t?m?kin siirtynyt nostov?keen, kohonnut siell? luutnantiksi ja kantoi

joka p?iv? uudelleen ja uudelleen t?ysin siemauksin sai nau

palattua oli viel? kerran leimahtanut kirkkaaseen liekkiin.-H?nen yllytyksest??n olivat sc

ett? h?n halvauksen kohtaamana vaipuisi maahan heid?n silmiens?

seen t?t? ihanaa ajatusta, joka kruunasi heid?n vihansa, viettiv?t he suuren riemujuhl

uolellaan ja kirkkoherra n?ytti sulkeneen molemmat silm?ns?, ei hei

si auttaja, sit? he eiv?

oli junkkari?-Tiet?m?tt?miin kadonnut, varma

i Felix Merckel katsellen ikkunaverhojen raosta kyl?n torill

s? katseltiin vieraan tuloa.-Nuori Merckel ojensi jalkans

ulijan takaa h?m?r??n, viile??n

luo, jonka ??ress? er?s tarjoilijaneiti istui sukan

li mennyt

a kiihottaa vieraita juomaan, joka h?nelle, is?nn?lle, ei olisi soveltunut. ?Lurjus, ken ei ryypi sakkojaan!? Tai ?ken minut nyt kilistetty?mme j?tt?? kitimeen, h?n olisi j?tt?nyt minut kiipeliin vihollistenkin ede

nyt, vaikka h?nell? oli upseerin tunnusmerkki takkinsa rinnuksessa, su

outia odottamaa

ravintola?,

selin juopottelijoihin, laski nahkalauk

?m? k?yt?s aivankuin taisteluvaatimukselta. Sit?paitsi suututti

ua mit??n nautittavaa?, huusi h?n ko

i meni h?nen p?yt?ns? luo ja h?pisi jota

n?, vastasi h?n koho

li selv??, ett? t?m? k?yt?s ansaitsi rangaistuks

iniekkaa oluthaarikkaansa al

tomusta j?lleen uuteen, aavistamattomaan loistoon. Useimmat meist? ovat vuodattaneet verta kunnian kent?ll? tai ainakin antaneet rintansa vi

aarikkansa huulilleen, mutta heid?t ke

?ytyv?n pois t?t? kunniavelvollisuutta t?ytt?m?st?

?nelle. ?Ettek? tahdo ju

si syrj??n sanoen: ?T

ostov?en kunniamerkki? laki

ttuminen laukkuunsa s

h?nen hyp?ht?v?n pystyyn ja katsoi per?ytyen kalpeihin, uhkaaviin kasvoihin, jotka h?n hyvin

stassaan seisoi mies, joka

tekemist? sinun kanssasi.? Jos sin? tai joku teik?l?isist? uskaltaa tulla liian l?helle mi

oli ?kki? malt

v??n kumartaen. ?Sitten tosiaanka

aksinkertainen naksahdus

llasi, Felix Merckel; ol

u varotus teki

taen toistamiseen ja mennen takaisin paikalleen, jol

v?ntahtoisuutta. Huolellisen arvokkaana kuten kyl?n patriarkan sopi, kulki h?n laseilla ja pulloilla t?ytetyn tarjoilup?yd?n ohitse. Rasvasta kiilt?vill? atl

??nkuin katkesi keskelt? kahtia, kun pienet kissansilm?t huomasivat, ettei vieraalla ollu

li hyp?ht?nyt pystyyn ik??nkuin odottaen suotuisaa si

arooni, is??, huusi h

tahtoinen hymyns? kivettyi, h?nen lihavat k?tens? hapuilivat

tella teit?

ti, herra parooni-jos su

v?h?kankaalla verhottu sohva ynn? muutamat nojatuolit odottivat siell? ravintolan ylh?isempi? vieraita. Ristikoi

ihdytt??kseen. Sitten h?n loi kotiinpalanneeseen herranpoikaan puoleksi ummistuneiden silm?luomiensa alta lyhyen, tutkivan katseen, jok

asvanut sitte viime n?kem?n!? a

jotti h?neen

i, t?ytyy kai sanoakseni-en?? ole tavannutkaan elossa. Ole

eslavin katse, joka tuimana ja uhkaavana oli kiinnitetty h?nen kasvoihinsa, alkoi saattaa h?net le

humaan, ?tehd?kseni tyhj?ksi ne konnankujeet, joilla is

ankujeita herra p

teid?n l?vitsenne. Minun korviini on saapunut er?s teid?n lausu

ja h?n n?ytti aik

n?hdess??n j?lleen saavuttanut perinn?isen tietoisuutensa k?skij?n arvostaan. ?N?ink? suo

nnan toimitusmiehen? v?hitellen koonnut omaisuutensa, painoi loukatun viattomuuden ilme kasvoi

teille anteeksi loukkauksen, jonka p??stitte suustanne, ja annan teille luotettavimmat tiedot, ik??nkuin ei

v v?liin. ?Olette velvollinen Schrandenin kyl?nvo

rakkaalle vaimovainajalleni-tunsittehan h?net, herra parooni! Niin, niin-kuinka usein h?n

iaa

ele voi heit? siihen pakottaa.-Ettek? tek??n, herra parooni. Miksi niin?-Ruumisvaunut ovat ammattikunnan omat-ja se ei anna niit?;-hevosiakaan ei teille anna kukaan ... ruumiinkantajia, o hyv? Jumala ... kiert?k??p?s kerran ymp?ri kyl?? ... kiert?k?? ja kuulustelkaa, kuka tahtoo ottaa herra paroonin hartioilleen ... jos jonkun satutte l?

?en, sill? h?n tunsi uhmansa paisuvan sit? suuremmaksi, m

Merckel huonosti salatulla voitonriemulla; ?

ului monien ihmis??nten sekava m?ly. Sinne

mpasi kiireisesti oven kiinni, sill? sen reunaan oli tarttun

malassa, sanoo h?n pian teille alam

lo, sitten vet??ntyiv?t h?nen kasvonsa j?lleen s

yv?-en teille siit? vihottele. Ette olisi sit? tehnyt, jos olisitte tiennyt, kuka se oman henkens? uhalla, schrandenilaisten sel?n takana-sill? j

? nei

h?nt? kunniassa ja otettava h?net mukaanne matkoille. H?nelle pistin usein pime?ss? palan leip?? ja savustettua makkaraa, herra parooni, j

anut niist

i panin henkeni alttiiksi.-Ja onhan sit? tosin viel? pieni j??nn?skin viim

tavistanne; rahat tull

hauta, laskekaa autuas is?vainajanne siihen-?iseen aikaan-aivan hissukseen, aivan hissukseen... Rakas neiti Regina, h?nh?n voi tarttua ruumiin toiseen p??h?n-sitten ladotte turpeet paikoille

??. T?m?n kunnonmiehen mahtipontisesta neuvosta irvisteli esiin niin

?nen korviinsa oli h?nen aivojensa l?vitse

??nkuin pahantekij? isiens? perinn?lt? j?tt??kseen kaiken, mit? he olivat luoneet, h?vi?lle alttiiksi? Ei, vaan t?nne h?nen oli j??minen-kest?minen kaikki uhmaten n?

tt?! Kes

s, jota isien synn

?nen perint?ns? h?vitt?nyt maan p??lt?

?minen niille hyvilleen ei ainoastaan kotikontunsa, vaan lemmittyns?kin, jonka h?n o

raunioilla liehui h?nen lippunsa-tulikir

ka lippunsa j?t

uhkaavan katseensa h?nen kasvoihinsa huusi h?n:

vahtivat. Sanat olivat sattuneet h?

t?m?n ilkity?n tekij?st? sattui h?nen korviinsa. Yksi a

? salvan tulevain tapausten eteen, mutta samassa temmattiin ovi auki, ja sis??n tunkeutui villin, uhkaavan joukon seuraamana pieni, renttumainen ja repaleinen mies. H?nen

ui: ?Miss? se mies on? Miss? on se siki??

an j?ntev?sti pystyyn ojentuneena, vaikeni h?n yht?k

, h?jynilkisi?, uteliaita kasvoja, jotka kaikki tu

vastaan!? ajatteli h?n,

muistoonsa. Kerran, kun h?net oli linnan pihalla piesty pahanp?iv?iseksi salamets?styksen t?hden, oli h?n surkealla parunnallaan s?ikyt

e ruumiskirstuja

ns? tuijottaen tyls?n? eteens?. S

stua- -toisen itselleni ja-tois

? joku oli kuollut, noutivat he puusep?n ja sulkivat h?net viinapullon ja tarpeellisten lau

t?neet h?nt? sekunniksikaan n?kyvist??n. Miss? h?n liikkuikin, pitiv?t he h?nt? silm?ll?; monet korvat kuulosteliv

tukkivat h?nen suunsa, he panivat h?net lukkojen ja salpojen taakse tai antoivat h?nen kiduttaa heit? itse??n-oli ik??nkuin he olisiva

te valmistavat kyl?

vaan nauruun. H?n kyll? saisi ponni

erg p?y

asyd?meen, joka h?nen p??ss?ns? n?ytti py?riv?n, mutta sitten h?n yht?kki? kavahtui puoliunes

t? hirvi?lt?, herra?? H?n rep?isi paidan auki, niin ett? karvainen rinta tuli n?kyviin.-?Raato min? olen-en edes sen arvoinen, ett? koirat kintuilleni ........... ja katsokaas vain, rakas, kallis herra, sellaiseksi on autuas herra parooni minut tehnyt-onnetto

ne linnaan?, puuttui Boleslav h?nen puhees

saatan olla renttu, mutta is?nmaan yst?v? olen sent??n-sill? Preussissa rakastaa jokainen renttukin is?nmaataan-sill

utta luuletteko, ett? minulla sen j?lkeen viel? on lasta?-Ei, herra, kironnut

isillaan h?nen sanoihinsa, mutta malttoi mielens?, sill? olisiha

taa, ly?k??n sinut kuoliaaksi, olen h?nelle sanonut, ja mene nyt armollisen h

n sanat.-Vieraat olennot tunkeutuivat h?nen eteens? ja ottivat h?net keskeens?. Ain

roonille?? kysyi herra Merckel

ja katseli hammasta purren schrandenilaisten jouk

ly?v?t toiset minut kuoliaaksi?, ajatteli h?

iset?, sanoi h?n koettaen k?s

in kimmellys h?nen lakissaan hillitsi m?ly?v?n v?k

arma ainoastaan sik?li kuin silmill??n saattoi v?kijoukkoa hallita. Mutta ei-ko

sekottunut vaimoja ja lapsi

lip?iv?n s?teilyss?, tunsi h?n, kuinka h?nen syd?mest??n nousi ik??

ohan t?m?kin h?net oveltaan? T?m? ajatus ei kuitenkaan ollut se

?net joko hylj?t? tai kohottaa, kohottaa h?net, ep?puhtaan, h?p

j?lleen kohdann

s??n h?nen ilmestyv?n eteens? t?ss? asussa, tomuisena ja vil

n tapa

eva k?si tempasi auk

nsa h?nt? ja v?kijoukkoa kohden-p??st?en hiljaisen pel?styksen huudahduksen-ja oli kadonnut, ennen

oleksi ajattelematta h?n astui portaita verannalle

on ja painoivat nen?ns? litte?ksi la

kana seisova oli sys?nnyt edes

valkoinen tukkansa liehui korkeakaarteisilla ohimoilla. Kotkannen?n sieraimet laajenivat kuin vainuten taistelua ja

a rummunly?j? j?less??n kehottaen schrandenilaisia pyh??n taisteluun. Ja jollei h?n olisi K?nigsbergiin marssittaes

e olivat saaneet n?kyviins? kohotetun ryhmysauvan, kun jo nopeasti ve

puuskui h?n heid?n j?lkeens? temmaten lasioven auki.-?Tulka

ll? katseella kiireest? kantap??h?n. Lopulta seiv?sti h?n s

mukana sotaretke

le

iin kysyisinp?, taistelitteko Preus

olennon kuva, ei ymm?rt?nyt ensi tuokiossa, mutta sitten

jotka antavat itse??n pelotella-ja heid?n molem

onko minulla oikeus t?h?n

maahan. H?n ei voinut kest?? ent

appien ja piippuhyllyjen v?liss? riippui seini

tumasta kotiini. Mutta suoriutukaa lyhimmitt?in. Kene

ukitetun aamutakin kuivahkon vy?t?r?ns?

uusta jokainen sana valui h?nen ylitsens? kuin pisara sulatettua metallia. Tosiaa

sammaltaen, ?unhottakaa hetkiseksi

sekseen. ?Paljon pyydetty?, m

o haudata is?ns? ja jonka kirottu roistov?ki tahtoo est?

steli kulmakarvojaan, mu

apin puoleen ja kysyn teilt?, tahdotteko s

asi vanhus. ?Mihin minut on asetettu viem??n sieluja Ju

nkin uska

nest? on

?st

berhard von S

ii

llut seitsem?n

kirkk

yhteydest?.-Seitsem?n vuotta on h?n jo lahonnut m

t Jumalan nimen... Olen teit? aina pit?nyt urhoollisena, kunniallisena miehen?... Kadu

ns? tutisivat. H?nen sieraimensa laajenivat. Kasvot k

yt?nk? silt?, ett? tapani

uolimatta tunsi h?n mieless??n her??v?n jotakin vanhasta, kau

rhan aidan takana v?ijyv?n roskajoukon k?siin-mutta viel? kerran-lakin t?hden, jota kanna

onkirjat-suuret, kuluneet nidokset toinen toisensa vieress?-otti niist? e

osta, p

lesla

herra Hans Eberhard von Schranden

een oli ko

??rennys!? hu

virkavirhe, ja jos tahdot minut saattaa syytteeseen, erotetaan minut ja heitet??n vankeuteen,

v?n hyvin omasta kokemuksestaan hurjan halun uhrata is?nmaanrakkaudelleen vapautensa, onnens

ty se oli, se paloi yhtaikaa jokaisesta nelj?st? nurkastaan-T?st? l?htien, ajattelin, on ihmisten muistosta ilkity?n tekij?n mukana h?vitetty paikkakin, jossa ilkity? tapahtui.-Sen aaveen kanssa, joka siit? pit?en on kummitellut Schrandenin linnan raunioiden keskell?, ei minulla ollut en?? mit??n tekemist?.-Ja nyt tulet sin?, poikani, yht?kki? minulle kertomaan, ettei kummitus ollutkaan kummitus, vaan el?v? olento, joka vasta muutama p?iv? sitten on j?tt?nyt ajallise

oliinsa, nojasi p??ns? ryppyisiin, karvaisiin

a siihen harhaluuloon-ja my?skin siihen toiseen harhaluuloon, ett? h?n sin?

kki, mit? h?n murjotun sielunsa kainoissa

ti tuskalli

iantamus, josta te saarnaatte?, h

a pudotti raskaasti k?t

Menk?? kotiinne ja rukoilkaa Jumalaa, ett? h?n teit? armahtaisi.-Niin sanoin.-Kuten n?et, poikani, voin olla lempe?kin.- -Ja palataksemme hautaukseen-en kiell? kenelt?k??n rauhallista leposijaansa. Mik?li minulla on sananvaltaa, ei ket??n kuopata mihin nurkkaan hyv?ns?, ei itsemurhaajaakaan. Jos kell? on ollut pahat p?iv?t el?ess??n, t?ytyy h?nen voida olla tyytyv?inen edes kuoltuaan, sanon aina. Ja jos joku, joka on tappanut oman ?itins?, viet?isiin mestauslavalle, menisin min? h?nen haudalleen t?ydess? virkapuvussani, panisin k?teni ristiin h?nen ruumiinsa ylitse ja rukoilisin sotajoukkojen herraa: Anna h?nelle anteeksi, sill? h?n ei tiet?nyt, mit? teki.-Kaikille muille tahdon osottaa lempeytt?, mutta is?llesi en! Sill? ken on rikkonut is?nmaatansa vastaan, h?n on h?v?issyt kaikki taivaalliset ja maallise

a sinut repi?kseen, jos astut heid?n joukkoonsa. Ja katso minua, poikani! Jumala on minut t?nne asettanut julistamaan h?nen rakkauttansa, ja min? saarnaan vihaa.-Lempeyden sanojen, suloisten kuin hunaja, tulisi vuotaa huuliltani, mutta niilt? hyppiv?t ilmoille skorpioonit niin pian kuin suuni avaan, sill? minus

ten kiroava vanhan liiton profeetta,

amauttamana k??nty

utsunut h?n

ovasti, sill? h?n oli kuulevinaan er??n ra

ll? hetkell?, jolloin h?nest? tuntui, ik??nkuin kaikki se hyv? ja jalo, jonka h?n hi

in voisi tulla villipedoksi?, ajatteli h?n astuessaan

at h?nen takanaan-murhanhimo salamoi heid?n silmist??n-

onkyyristynyt naisolento, oli h?nen mieless??n kypsynyt hurja, ep?toi

haa?? kysyi h?n nuorelta naiselta, joka h?nen l?

mmastellen, sitten, ik??nkuin vasta nyt oli

tutkaisi Bol

lla, herra?? kysyi h?n hiljaa ja anovasti

et

set-hyv?, hyv? herra

n j?rkens? sekaisin

llarissa on rahaa-kokonaisen arkun t?ysi-siell? miss? viinitynnyritkin ovat-sielt? otin aina niin paljon k

is ansaita u

n menen Bockeldorfiin-sill? tarvitseehan herra toki

in, joka tekee ty?ns? mit??n ajattel

ansiota t?n? y?n? tehd? pitk

erra? Jos te vain

Claim Your Bonus at the APP

Open