4.0
Comment(s)
7
View
20
Chapters

Kissanporras by Hermann Sudermann

Chapter 1 No.1

Rauha oli tehty. Maailma, jota korsikkalainen oli puolen ihmisik?? uskaltanut pit?? leikkipallonaan, tunsi j?lleen itsens?.

Runneltuna, revittyn?, vuotaen verta tuhansista haavoistaan, t?yten??n taistelutantereita kuin m?rkivi? paiseita, puoleksi hautuumaana ja puoleksi raunioina-sellaisena se j?lleen l?ysi itsens?.

Mutta ihmiskunta, joka vastik??n oli vapautunut, ei aavistanut mit??n omasta kurjuudestaan.-Jos maata, josta se sai leip?ns?, oli lannotettu verell?kin-hyv? vaan! Sittep?h?n se vastedes kantoi runsaamman hedelm?n. Jos luodit ja pistimet olivatkin harventaneet ihmisten rivej?, mit?s siit??-Olipahan j?lelle j??neill? enemm?n tilaa ojennella k?sivarsiaan.

P??sih?n j?lleen liikkumaan, kun v?entungosta hieman oli hajotettu.

Katkeamaton riemuhuuto kajahti taivasta kohden Gibraltarin kallioilta aina Nordkapiin saakka.-Jokaisessa kellonnuorassa riippui tempova poikanen, jokaiselta alttarilta, jokaisesta majasta kohosi kiitosrukous.- - -Surevat piiloutuivat, heid?n valituksensa tukehtuivat kiitosvirsiin, heid?n kyynelens? imi maa samalla kylm?kiskoisuudella, jolla oli juonut kaatuneiden veripisaratkin.

Kev?isen kauneuden keskell? oli Pariisissa rauhansopimus allekirjotettu.- -Veril?t?k?iss? kukkivat liljat, ja romuhuoneista tuotiin verenkostuttamat liljaliput. Bourbonit ry?miv?t esiin nurkistaan, joihin heid?t Roberspierren partaveitsi oli ajanut, hieroivat unisia silmi??n ja alkoivat iloisina hallita. Unhottaneet eiv?t he olleet mit??n, oppineet ainoastaan kauniin uuden sanan Talleyrandin aapisesta. T?m? sana oli: vallanperimysoikeus.

Muulla maailmalla oli niin paljo tekemist? omissa asioissaan, oli niin paljo voitonseppeleit? sidottavana ja tervehdysmaljoja kallisteltavana, ettei se joutanut t?st? ilveilyst? v?litt?m??n.

Odotuksen kuumeen punehduttamina tuijottivat kaikki silm?t l?ntt? kohden, josta heid?n piti saapua, sankarien, laakereilla seppel?ityjen, heid?n, jotka pyh?n kotiturpeen puolesta, vaimojen ja lasten, oikeuden ja is?nmaan puolesta olivat olleet valmiit uhraamaan henkens? ja verens? korsikkalaisen hurmahengen tulikitaan. He olivat ajaneet h?nt? takaa h?nen perim?iseen luolaansa saakka, kunnes h?n sidottuna oli virunut heid?n jaloissaan.

Saksan tammet olivat juuri pukeutuneet viheri??n, joutuakseen heti ilakoiden ry?stett?viksi, kun voittajat alkoivat palata.

Etup??ss?-iloisina, hilpe?n vapaina parvina-palasi is?nmaan ylpeys ja kukka, rikasten pojat, jotka vapaaehtoisina j??k?rein? olivat omine hevosineen ja omine aseineen l?hteneet pyh??n sotaan.

Heid?n tiens? Saksan halki oli lakkaamatonta juhlahumua. Mihin tulivat, kulkivat he ruusuilla ja kukkasilla; kauneimmat neidot halasivat olla heid?n rakastamiaan, jaloimmat viinit heid?n juotavinaan.

Heid?n j?lest??n tulvi kasakkavirta Saksan lakeuksien ylitse. Vuosikausi sitten, jolloin he, ik??nkuin kostonhenkien parvi, olivat rient?neet suuren armeijan puolikuoliaaksi n??nnytettyjen t?hteiden j?lest?, oli Saksa riemuiten tervehtinyt heit? vapauttajinaan, kaupunkien hallitusmiehet olivat juhlallisina kulkueina olleet heid?n vastassaan, hymnej? oli sepitelty heid?n kunniakseen, ja sinisilm?inen saksalainen tunteellisuus oli vuotanut tulvanaan pesem?tt?m??n tataariturpain hyv?ksi.

Nytkin kiiteltiin heit?, kuten velvollisuus vaati, mutta saksalaisten ik?v?itsev?t katseet t?hysteliv?t heid?n ylitsens? loitommalle, ik??nkuin he olisivat ainoastaan noiden viel? tulematta olevien varjoja.

Ja vihdoin saapuivat hekin-kansan miehet, nuo, joilla ei ollut muuta kuin pelkk? el?m?ns? is?nmaalle alttiiksi annettavana. Heid?n edell??n kulki ik??nkuin s?rkyneiden vaskitorvien r?min?-per?st? laahautui paksu tomupilvi.

Eiv?t he ilmestyneet kotoisille maille ylv?in? ja upeina, kuten kotiin j??neet olivat unelmoineet, s?dekeh?t p?iden ymp?rill?, aaltoilevat viitat liehuen toogan tavoin uljasten vartalojen ymp?rill?,-vaan raukeina ja tylsin? kuin uuvuksiin ajetut ty?konit, likaisina ja repaleisina, sy?p?l?isist? kihisten, parrat p?lyn ja hien vanuttamina, sellaisina he palasivat. Tuossa meni muuan, joka kalpeana ja riutuneena kuin keuhkotautinen ainoastaan vaivoin kykeni jalkojaan siirtelem??n eteenp?in, tuolla toinen, joka el?imellistyneen? ja himokkaana katseli ymp?rilleen, silmien synk?ss? v?ikkeess? loimuavan palon kajastus, luisevat nyrkit yh? viel? murhanhimosta kouristuneina. Vain siell? t??ll? loisti ylev?, puhdas liikutus kyyneltyneist? silmist?, vain siell? t??ll? liittyi kaksi pyssyn per?? pitelev?? k?tt? kiitolliseen rukoukseen...

Mutta tervetulleita olivat he kaikki.-Eik? ket??n ollut verinen kostonty? viel? niin raaistanut ja kivetytt?nyt, etteiv?t kyynelet ja suudelmat olisi h?nt? virvottaneet ja saaneet palaavan valoisamman ajan aavistuksia h??m?tt?m??n h?nen sielunsa silmiin.

Tosin ei kiihtyneit? intohimoja yht?kki? tuuditeta t?ydelliseen lepoon.-Kourat, jotka ovat kalpaa heiluttaneet, tarvitsevat aikaa tarttuakseen aurankurkeen ja luotirihmaan, eik? joka miehen ole helppo unhottaa leiriel?m?n rajua hillitt?myytt? lempe?n kotilieden ??ress?.- -

Kuten jokaisen rauhanteon j?lkeen, oli sent?hden vuosi 14 Saksassa hurja aika. T?m? vuosi, jonka nimi meille my?hemmin syntyneille kaikuu kuin kiitosvirsien, urkujen huminan ja kellojen helin?n sulosointu, n?ki v?kivallan t?it? ja rikoksia enemm?n kuin yksik??n muu vuosi ennen tai j?lkeen. Eritt?in villisti el?m?i ihmisten valloilleen p??ssyt petomaisuus niiss? seuduissa, joissa sodan edell? oli ranskalaisten ylimielisyys mellastellut t?ydess? murhanhimoisuudessaan, ja villeimmin siell?, miss? taistelutannerten verenhaju ja poltettujen kylien tulenloimotus oli kotiv?enkin mielen t?ytt?nyt kauhunkuvilla ja miss? salak?hm?inen kavaluus ja luihu pelkuruus yh? edelleen sovittamatonna huusi kostoa. N?ytti melkein, kuin eiv?t kiihtynytt? is?nmaanrakkautta viel?, tyydytt?isi vastik??n vuotaneet verivirrat, vaan tarvittaisiin enemm?n kuluneen vuosikymmenen h?pe?n pesemiseen. Eih?n voitu aavistaa ett? korsikkalainen korppikotka, joka istui saarih?kiss??n, hioi jo ter?snokkaansa nirhatakseen rikki h?kkins? ristikot ja ett? viel? t?ytyi monen kuohuvaa verta uhkuvan suonen aueta, ennenkuin h?n p??si t?ydelliseen lepoon.-

* * *

Continue Reading

Other books by Hermann Sudermann

More

You'll also like

THE SPITEFUL BRIDE: MARRY TO RIVAL'S SON

THE SPITEFUL BRIDE: MARRY TO RIVAL'S SON

Ray Nhedicta
4.6

"Let's get married," Mia declares, her voice trembling despite her defiant gaze into Stefan's guarded brown eyes. She needs this, even if he seems untouchable. Stefan raises a skeptical brow. "And why would I do that?" His voice was low, like a warning, and it made her shiver even though she tried not to show it. "We both have one thing in common," Mia continues, her gaze unwavering. "Shitty fathers. They want to take what's ours and give it to who they think deserves it." A pointed pause hangs in the air. "The only difference between us is that you're an illegitimate child, and I'm not." Stefan studies her, the heiress in her designer armor, the fire in her eyes that matches the burn of his own rage. "That's your solution? A wedding band as a weapon?" He said ignoring the part where she just referred to him as an illegitimate child. "The only weapon they won't see coming." She steps closer, close enough for him to catch the scent of her perfume, gunpowder and jasmine. "Our fathers stole our birthrights. The sole reason they betrayed us. We join forces, create our own empire that'll bring down theirs." A beat of silence. Then, Stefan's mouth curves into something sharp. "One condition," he murmurs, closing the distance. "No divorces. No surrenders. If we're doing this, it's for life" "Deal" Mia said without missing a beat. Her father wants to destroy her life. She wouldn't give him the pleasure, she would destroy her life as she seems fit. ................ Two shattered heirs. One deadly vow. A marriage built on revenge. Mia Meyers was born to rule her father's empire (so she thought), until he named his bastard son heir instead. Stefan Sterling knows the sting of betrayal too. His father discarded him like trash. Now the rivals' disgraced children have a poisonous proposal: Marry for vengeance. Crush their fathers' legacies. Never speak of divorce. Whoever cracks first loses everything. Can these two rivals, united by their vengeful hearts, pull off a marriage of convenience to reclaim what they believe is rightfully theirs? Or will their fathers' animosity, and their own complicated pasts tear their fragile alliance apart?

Chapters
Read Now
Download Book