Kissanporras by Hermann Sudermann
Chapter 1 No.1
Rauha oli tehty. Maailma, jota korsikkalainen oli puolen ihmisik?? uskaltanut pit?? leikkipallonaan, tunsi j?lleen itsens?.
Runneltuna, revittyn?, vuotaen verta tuhansista haavoistaan, t?yten??n taistelutantereita kuin m?rkivi? paiseita, puoleksi hautuumaana ja puoleksi raunioina-sellaisena se j?lleen l?ysi itsens?.
Mutta ihmiskunta, joka vastik??n oli vapautunut, ei aavistanut mit??n omasta kurjuudestaan.-Jos maata, josta se sai leip?ns?, oli lannotettu verell?kin-hyv? vaan! Sittep?h?n se vastedes kantoi runsaamman hedelm?n. Jos luodit ja pistimet olivatkin harventaneet ihmisten rivej?, mit?s siit??-Olipahan j?lelle j??neill? enemm?n tilaa ojennella k?sivarsiaan.
P??sih?n j?lleen liikkumaan, kun v?entungosta hieman oli hajotettu.
Katkeamaton riemuhuuto kajahti taivasta kohden Gibraltarin kallioilta aina Nordkapiin saakka.-Jokaisessa kellonnuorassa riippui tempova poikanen, jokaiselta alttarilta, jokaisesta majasta kohosi kiitosrukous.- - -Surevat piiloutuivat, heid?n valituksensa tukehtuivat kiitosvirsiin, heid?n kyynelens? imi maa samalla kylm?kiskoisuudella, jolla oli juonut kaatuneiden veripisaratkin.
Kev?isen kauneuden keskell? oli Pariisissa rauhansopimus allekirjotettu.- -Veril?t?k?iss? kukkivat liljat, ja romuhuoneista tuotiin verenkostuttamat liljaliput. Bourbonit ry?miv?t esiin nurkistaan, joihin heid?t Roberspierren partaveitsi oli ajanut, hieroivat unisia silmi??n ja alkoivat iloisina hallita. Unhottaneet eiv?t he olleet mit??n, oppineet ainoastaan kauniin uuden sanan Talleyrandin aapisesta. T?m? sana oli: vallanperimysoikeus.
Muulla maailmalla oli niin paljo tekemist? omissa asioissaan, oli niin paljo voitonseppeleit? sidottavana ja tervehdysmaljoja kallisteltavana, ettei se joutanut t?st? ilveilyst? v?litt?m??n.
Odotuksen kuumeen punehduttamina tuijottivat kaikki silm?t l?ntt? kohden, josta heid?n piti saapua, sankarien, laakereilla seppel?ityjen, heid?n, jotka pyh?n kotiturpeen puolesta, vaimojen ja lasten, oikeuden ja is?nmaan puolesta olivat olleet valmiit uhraamaan henkens? ja verens? korsikkalaisen hurmahengen tulikitaan. He olivat ajaneet h?nt? takaa h?nen perim?iseen luolaansa saakka, kunnes h?n sidottuna oli virunut heid?n jaloissaan.
Saksan tammet olivat juuri pukeutuneet viheri??n, joutuakseen heti ilakoiden ry?stett?viksi, kun voittajat alkoivat palata.
Etup??ss?-iloisina, hilpe?n vapaina parvina-palasi is?nmaan ylpeys ja kukka, rikasten pojat, jotka vapaaehtoisina j??k?rein? olivat omine hevosineen ja omine aseineen l?hteneet pyh??n sotaan.
Heid?n tiens? Saksan halki oli lakkaamatonta juhlahumua. Mihin tulivat, kulkivat he ruusuilla ja kukkasilla; kauneimmat neidot halasivat olla heid?n rakastamiaan, jaloimmat viinit heid?n juotavinaan.
Heid?n j?lest??n tulvi kasakkavirta Saksan lakeuksien ylitse. Vuosikausi sitten, jolloin he, ik??nkuin kostonhenkien parvi, olivat rient?neet suuren armeijan puolikuoliaaksi n??nnytettyjen t?hteiden j?lest?, oli Saksa riemuiten tervehtinyt heit? vapauttajinaan, kaupunkien hallitusmiehet olivat juhlallisina kulkueina olleet heid?n vastassaan, hymnej? oli sepitelty heid?n kunniakseen, ja sinisilm?inen saksalainen tunteellisuus oli vuotanut tulvanaan pesem?tt?m??n tataariturpain hyv?ksi.
Nytkin kiiteltiin heit?, kuten velvollisuus vaati, mutta saksalaisten ik?v?itsev?t katseet t?hysteliv?t heid?n ylitsens? loitommalle, ik??nkuin he olisivat ainoastaan noiden viel? tulematta olevien varjoja.
Ja vihdoin saapuivat hekin-kansan miehet, nuo, joilla ei ollut muuta kuin pelkk? el?m?ns? is?nmaalle alttiiksi annettavana. Heid?n edell??n kulki ik??nkuin s?rkyneiden vaskitorvien r?min?-per?st? laahautui paksu tomupilvi.
Eiv?t he ilmestyneet kotoisille maille ylv?in? ja upeina, kuten kotiin j??neet olivat unelmoineet, s?dekeh?t p?iden ymp?rill?, aaltoilevat viitat liehuen toogan tavoin uljasten vartalojen ymp?rill?,-vaan raukeina ja tylsin? kuin uuvuksiin ajetut ty?konit, likaisina ja repaleisina, sy?p?l?isist? kihisten, parrat p?lyn ja hien vanuttamina, sellaisina he palasivat. Tuossa meni muuan, joka kalpeana ja riutuneena kuin keuhkotautinen ainoastaan vaivoin kykeni jalkojaan siirtelem??n eteenp?in, tuolla toinen, joka el?imellistyneen? ja himokkaana katseli ymp?rilleen, silmien synk?ss? v?ikkeess? loimuavan palon kajastus, luisevat nyrkit yh? viel? murhanhimosta kouristuneina. Vain siell? t??ll? loisti ylev?, puhdas liikutus kyyneltyneist? silmist?, vain siell? t??ll? liittyi kaksi pyssyn per?? pitelev?? k?tt? kiitolliseen rukoukseen...
Mutta tervetulleita olivat he kaikki.-Eik? ket??n ollut verinen kostonty? viel? niin raaistanut ja kivetytt?nyt, etteiv?t kyynelet ja suudelmat olisi h?nt? virvottaneet ja saaneet palaavan valoisamman ajan aavistuksia h??m?tt?m??n h?nen sielunsa silmiin.
Tosin ei kiihtyneit? intohimoja yht?kki? tuuditeta t?ydelliseen lepoon.-Kourat, jotka ovat kalpaa heiluttaneet, tarvitsevat aikaa tarttuakseen aurankurkeen ja luotirihmaan, eik? joka miehen ole helppo unhottaa leiriel?m?n rajua hillitt?myytt? lempe?n kotilieden ??ress?.- -
Kuten jokaisen rauhanteon j?lkeen, oli sent?hden vuosi 14 Saksassa hurja aika. T?m? vuosi, jonka nimi meille my?hemmin syntyneille kaikuu kuin kiitosvirsien, urkujen huminan ja kellojen helin?n sulosointu, n?ki v?kivallan t?it? ja rikoksia enemm?n kuin yksik??n muu vuosi ennen tai j?lkeen. Eritt?in villisti el?m?i ihmisten valloilleen p??ssyt petomaisuus niiss? seuduissa, joissa sodan edell? oli ranskalaisten ylimielisyys mellastellut t?ydess? murhanhimoisuudessaan, ja villeimmin siell?, miss? taistelutannerten verenhaju ja poltettujen kylien tulenloimotus oli kotiv?enkin mielen t?ytt?nyt kauhunkuvilla ja miss? salak?hm?inen kavaluus ja luihu pelkuruus yh? edelleen sovittamatonna huusi kostoa. N?ytti melkein, kuin eiv?t kiihtynytt? is?nmaanrakkautta viel?, tyydytt?isi vastik??n vuotaneet verivirrat, vaan tarvittaisiin enemm?n kuluneen vuosikymmenen h?pe?n pesemiseen. Eih?n voitu aavistaa ett? korsikkalainen korppikotka, joka istui saarih?kiss??n, hioi jo ter?snokkaansa nirhatakseen rikki h?kkins? ristikot ja ett? viel? t?ytyi monen kuohuvaa verta uhkuvan suonen aueta, ennenkuin h?n p??si t?ydelliseen lepoon.-
* * *
Chapter 1 No.1
06/12/2017
Chapter 2 No.2
06/12/2017
Chapter 3 No.3
06/12/2017
Chapter 4 No.4
06/12/2017
Chapter 5 No.5
06/12/2017
Chapter 6 No.6
06/12/2017
Chapter 7 No.7
06/12/2017
Chapter 8 No.8
06/12/2017
Chapter 9 No.9
06/12/2017
Chapter 10 No.10
06/12/2017
Chapter 11 No.11
06/12/2017
Chapter 12 No.12
06/12/2017
Chapter 13 No.13
06/12/2017
Chapter 14 No.14
06/12/2017
Chapter 15 No.15
06/12/2017
Chapter 16 No.16
06/12/2017
Chapter 17 No.17
06/12/2017
Chapter 18 No.18
06/12/2017
Chapter 19 No.19
06/12/2017
Chapter 20 No.20
06/12/2017
Other books by Hermann Sudermann
More