Kissanporras

eittiv?t hautaholvia, painuivat ki

n Schranden lep?s

ttaneet haudankaivajan teht?v??, paljastiv

innitettyn?, ja kiilui viel? sammuessaan sile?ll? paasilattialla, heij

huolimatta edes t?hystell?

et silmill?, ja ajatteli rajulla

si h?n yst?vi??n heitt?en j?lkeens? kiinni kappelin

helakkaa hohdettaan kummuille ja risteille, jotka se

anoi Boleslav hiljaa katsellessaan hauto

t??n vartioitavaa, sill? paitsi muutamia akkoja ja ukkoja, jotka seisoskelivat aidan vi

n joukkion melua; se ei n?ytt?

h?net kiinni!? sanoi Karl Engelbert ja

hin etumaisena, h?nen luoksensa ja he puhe

asta mielialasta, joka yh? tiukemmalle kutoutui h?nen ymp?rilleen; h?n tuskin pani merkille, kuinka h?n kyl?

pellot, joilla ainoastaan maahumala ja kanervikko rehotti, kultaiseksi t?hk?p?iden mereksi, hankkia rappeutuneelle maatilalle uutta loistoa, voittaa tahratulle nimelle uutta kunniaa.-Sitten m??r?ns? saavutettuaan saattoi h?n astua armaansa kasvojen eteen, joihin h?n ei nyt h?pe

hdottomia suorittamaan? Eiv?tk? he tulisi edelleenkin, valalleen uskollisina, auttamaan h?nt? neuvoin ja toimin-eiv?tk? he tulisi esimerkill??n v?hitellen p?

n luottamuksensa, yh? syvemm

suojassa h?kkirattaat seisoivat. Hevoset olivat kytketyt h?kkeihin kut

yst?v?t astuivat niiden luo

v her?si s?ps?h

otteko kenties l?hte??-Onhan minun teit?

tt?m

tt? saan teit? kestit? viinilasilla, nyt

? h?nen eteens?, vet?isi nyrkkins? pois

anoon, ennenkuin otamme

, ik??nkuin nyrkki olisi is

?nkuin maailma

gelbert murisevasta j

et l?hett?nyt meille kutsun, ja me olemme saapuneet.-Tosin kyll? arveli yksi ja toinen, ettei se olisi v?ltt?m?t?nt?, koska olet meille esiintynyt valenimell?, mutta me toiset sanoimme, ett? olipa nimesi Baumgart tai-no, saman tekev? mik?-se vala, jonka vannoimme kesken?mme ensim?isen taistelun edell?-Dannigkowin kirkossa-sitoo meid?t-eik? meill?

saaneet aikaan, ett? nyt seison edess?nne-kuin mik?kin-mik?kin-hahahaa-jos ta

ytyy sinun my?nt??-mit? sen ohella olemme ajatelleet, on meid?n asiamme-nyt tahdon sinua toverieni puolesta-ja jossakin m??rin my?s-no, saman tekev?-lyhyesti, tahdon sinua pyyt?? vapauttamaan meid?t valasta,

ansainnut, jos viel? kuunaan pyyt?isin apuanne.-En sano teille ?suurta kiitostakaan?.-Jumala palkitkoon teille kaiken hyv?n-ja ?lk??n kostako teille sit?, ett? minun t?ytyy nyt n?in-n?in seisoa edess?nn

?Koskeehan se meid?nkin syvimp??n syd?meemme ... olet me

Engelbert-ei tarvita m

siis

oin

stetut. Kaikki oli v

jotti Boleslav miehiin he

a ?l? unhota-Reginaa?, sanoi h?n, ?jos h?n nimitt?in p??see

oleslav, ymm?rt?m?tt

sti s

ti, ja onnel

osillan jykev?in palkkien ylitse.-Kuten hopeakeh

isempi kuin ikin? kukaan ihmisl

in

issa h?nen edell??n. Ik??nkuin musta hirvi?, valmiina sy?ksym??n h?nen p??llens? ja musertamaan h?net j?ttil?isr?ykki?ihins?, odottivat

it??n hiipi h?n

skaana h?nen j?seni??n. Kunpa voi

erotessa huutanut

timist??n, mutt

kaasti valaistuna kuin p?iv?ll?. Paikka, jossa nainen oli alkanut kaivaa ha

l?htenyt tiehens?-kenties olisi viel? h?nen onnensa

i kest??,-t?ytyi p??tt?? uhman ty?, j

? yksin lop

? voisi levollisesti katsoa kenenk??n ihmisen silmiin, k

sill? nyt h?n ymm?rsi, miksi Helena oli h

ilossa ja surussa, mennytt? rakkaus, toivo ja armeliaisu

utarhurin majaa kohden. Yht?kki?-pensaikon reunassa-sys?si h?n

?? peittyneen? pensaaseen, ma

osiaanki

l? teet? N

ei liikah

la hautuumaan portilla, kun pyssynsuu- --ja tuokiossa oli hi

n kimppuun, h?nen t?htens? uhmannut kuole

oli pelastaj

t?nyt h?net alttiiksi verenhimoiselle joukolle

ittavin olento maailmassa, t?t? h?

na-he

a ja elotonna vaipui p?? takaisin pensaaseen.-H?n huomasi

tunut h?nen, Boleslavin t?hden-h?nen uhraamansa-seh?n merkitsi omaa syyllisyy

jotta saan maksaa h?nen pal

?n rinnalta ja painoi korvansa h?ne

tos-syd?n

n tyt?n avointen silmien suurina ja

hanteosta keksittyn?, pudo

i h?nelle kipe??, mutta samalla h?n tuli t?ysin tuntoihinsa. H?n

Regina?, sa

nt?yty? pystyyn-mutta vaipui voimatonna takaisin ... ?A

s, min? au

is Boleslavin k?si?. Pelko ja tuska v??ristiv?t

siis j??d

ra-mit?

olisi paha

herra l?i minua joka p?i

ailmassa kohdella

leen her?nnyt pelko ku

ytt? kuin sin?, joka on ahkera ja

enisi kauas, herra. Jos ajatte minut po

tse sai lempe

oa, joka tahtoo j??d? minun luokseni,? ajatteli Boleslav. ?H?n on halveksittu, hyljitty, ihmisten ilmoilta