Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta

a Lappa

jos asianomainen on palvelija eik? itse vahingon k?rsinyt, samalla tapaa kuin rengit etel?mm?ss? varsin mielell??n l?htev?t vuoristoon hevosia etsim??n, jolloin saavat tilaisuutta k?yd?kseen majasta majaan vuoristossa. Semmoinen retki

an, ja vihdoin huomattiin ett? se oli porolauma. Helposti saattoi n?hd?, ett? susi oli ollut liikkeell? jossakussa paikassa ja ett? el?imet nyt olivat pakolaisia voitetusta armeijasta. Kun nuo pelonalaiset el?imet olivat huomanneet vieraan lauman, juoksivat ne sit? kohd

hurskaampi. H?n tappaa sen, piilottaa ja sy?pi suuhunsa, tahi panee sen korviin o

i?isyys tekem??n kaikellaisia huomioita ja johtop??t?ksi?, samalla kun h?n jutteli asianomaisen kanssa aivan toisista asioista, kuin kadonneesta

t?m?ll?, oli luvannut olevansa kotona ennen joulua. H?n k??ntyi siis kotimatkalle, l?ydetty??n osan poroist

i kulkemaan pitkin samaa virtaa, jossa tuo kauhea onne

sannut aavistaakaan petojen olevan niin l?hell?, ennenkuin h?nen koiransa, "Tshjabo", joka juoksi edell?, yht'?kki? p??sti h?t?huudon, sill? kaksi sutta oli hy?k?nnyt koiran ki

kauempana. Eih?n se vaan liene "apparashj" eli "hylkylapsi", ajatteli Laagje itsekseen. "Jumal

mit? tahansa, itkee ja huutaa ohitse kulkeville, viel?p? mainitsee onnettoman ?itins? nimen, jos joku sit? kysyy. T?m? taikausko, joka lienee pahan omantunnon synnytt?m?, pid?tt?? ehk? monenkin onnettoman naisen rikoksesta, jota on paljon helpompi tehd? ja sal

leikattuna. Onneton ?iti on silloin tehnyt t?m?n hirmuty?n siin? uskossa, ett'ei la

ttomalta kuin n?yttikin, ik??nkuin ??ni olisi tullut sielt?. "Tuo onneton on heitt?nyt lapsen virtaan", ajatteli h?n itsekseen ja joudutti

yd?meens?; h?n tunsi itsens?kin niin onnettomaksi, sill? h?nell? ei ollut lapsia. H?n oli tosin ottanut sisarensa

j?lleen, katseli t

huudahti h?n, "eih?n se to

neen? tarttui h?n k?tkyeesen, tempasi nahat irti, ja mit? n?ki h?n? Mit? ihanimmat lapsen kasv

amattomasta n?yst? mel

oka lep?si k?tkyeess?. Laagjen ensimm?isen? ajatuksena oli: "mit? Herra

n vastausta ei kuulunut synk?ss? aamu-y?ss?. Silloin h?n sieppasi k?tkyeen syliins? ja l?ksi hiiht?

en veitsens? ja leikkasi niin suuren l?ven turkkiinsa ja alusjakkuunsa, jotta saattoi k?tke? tuon puolialastoman

, joka kenties jo oli n?hnyt n?lk?? niin kauan, ett? se saattoi kuolla, ennenkuin h?n p??sisi kotiin vaimonsa luo ja hankkisi sille poron maitoa ja ydinrasvaa, jolla Lappala

v?h??k??n pys?htym?tt?. H?nell? oli viel? penikuorman vaiheilla kotiinsa, vaan pian h?n saapui yl?nk?maille, jo

n. Varovaisesti h?n pisti k?den poveensa ja tarttui lapsen k?t?seen. "Jumalan k

an semmoista kyyti?, ja koirat juoksivat haukkuen kodista, vaan pian tunsivat he is?nt?ns? j?lleen ja hyppeliv?t h?nt

. "L?hdepp?s nyt eukkoseni telttiin, hanki l?m

, luullen miehe

aagje, oletko sai

agje, tultuaan kotaan, "tuleppas t?nne, niin s

i pienokaisen esiin, "el?v? lapsi, ihana lapsi, pieni

ed?, olen s

t?ny

, lum

mes

?lt? j??kappaleelta virrassa Ison-kosken luona, luulin

alastonna

tteet yll??n ja se oli huolellisesti peitetty, vaan min?

lapsi lienee? Etk? n?h

llut mit??n muuta kuin Tshjabon kuolon h

a pian se nukahti vaimon syliin. ?iti parka, h?nen olisi pit?nyt

kkuvata lasta ja tarkastelivat sen vaatteita. Ei ollut mink??nlaista

"ehk? siin? olisi ollut joitakuita esineit?

menna", vastasi Laagje, "eih

sen omanamme; katsoppas

k?p? se mielivaltaisesti on hylj?tty. Min? olen kaikissa tapauksissa sen l?yt?nyt ja pelastanut, jota paitsi se varmaan

me palvelijoillemme

onut mukanani ja jonka me olemme ottaneet omaksemme, ja nyt on meil

kohan se

tteli Lappalainen, ja sitten kuin palkollisille oli kerrottu, ett? Laagje er??lt? sairaalt

e sanoi pitkitt? puheitta lapsen omakseen

ossa l?ytyi, sen johdosta, ett? Lailalle oli vanhan tavan mukaan annettava kummi

den korviin leikattiin nyt erityinen merkki, jotta niit? voisi eroittaa vanhemp

an ristim?lahjaksi useampia kuin yhden poron, mutta tuo rikas Laagje lahjoitti kumpaisellekin, Mellet'ille ja Lailalle, kymmenen nuorta em??, joten saattoivat olla hyv?ss? toivossa, ett? he t?ysikasvuisina tulisivat olemaan hyvin rikkaat, kun sit? paitsi saisivat suuren perinn?n. Risti?isiss? lahjoitettuja poroja ja niiden j?lkeisi?, vaikka ne lis??ntyisiv?t kuinka suuresti, ei