Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta

s?

i virta vetens? vuonoon. Virta katkaisee matkallaan laakson l?pi kolme suurenmoista penkerett?. Keskimm?isell? ja suurimmalla p

rajummaksi k?y virta. Puoli penikuormaa talosta on ensimm?inen putous, ja siit? tuntureille p?in on koski toisensa per??n. Kuta ylem

innalla oleva esine painuu pohjaan kurimuksen eli tuommoisen rattimaisen py?rteen mukana, jommoisia vesi toisinaan muodostaa. Esine katoaa hetkiseksi, mutta nousee j?lleen pinnalle toisessa kohdassa jatkaakseen loppumatonta py?rimist??n. Merkillisin ilmi? paikalla on er?s koivu, joka on iskenyt juurensa kallion halkeamaan kurimuksen yl?puolella ja on kasvanut mutkikkaaksi, niin ett? osa sen oksista makaa vedess?. Tunturilta samalla rannalla n?kyy vaan hiukan koivun latvaa, mutta vastaiselta rannalta se n?kyy kokonaan. Jokainen ohikulkeva pys?htyy ehdottomasti ihmetellen, miten koivu on saattanut kasvaa siihen. Ihmisk?si ei viel? koskaan ole sit? koske

itarha. T?m? onkin mieluisa olopaikka monelle lappalaisperhekunnalle kes?iseen aikaan. He pystytt?v?t kotansa j?rven rannalle, kylp?v?t vedess?, ja siell? t??ll? on rakennettu py?reit? aitauksia, joihin porot ajetaan lypsett?viksi. N?it? "porotarhoja" muutetaan joka vuosi, ja t?ll? tapaa tulee maa niin sotketuksi ja muokatuksi, ett? tuommoisen porotarhan paikka aikaisemmin kuin muut ruohoittuu kev??ll?, jonka vuoksi porokin aina ensiksi rient?? semmoiseen paikkaan. Mutta sattuupa Lappalaisten

nen, "esi-is?ni ovat t??ll? kulkeneet jo tuhatta vuotta ja muoka

rh?iset esi-is?si ja jos vaan rohkenet t?st? hetkest? sy?tt?? karjaasi minun laitumellani tahi mu

ss?, niinkuin muuallakin v?isty? yh? enemm?n syrj??n karttuvan sivistyksen tielt?. Nyk

dosj?rven rannalle ja h?nen porokarjans

ja kaikki j?rvet olivat j??ss?. Monta muuttolintua oli jo tullut, mutta ne eiv?t l?yt?neet sulaa maata muualla kuin meren rannalla, jost

uskeat, vehre?t eli kirjavat h?yhenkaulukset, joita he tapellessaan nostivat pystyyn. Lappalaiset ovat antaneet monenlaisia nimityksi? suokukolle. Valkokauluksinen on pappi, toinen on vouti, tuomari, lukkari j.n.e. Linnuilla oli eritt?in kiire kosiopuuhassaan. Heid?nkin, samoin kuin Lappalaisten Karasjoen markkinoilla, oli hankkiminen itselleen puoliso niin joutuisasti kuin mahdollista. Kukin kosija kehui asuntoaan tunturin helmassa. "Tule minulle", sanoo yksi, "min? ti

olla ruohossa ja kukoistuksessa. Niin ihmeellisen nopea on muutos talvesta kes??n t??ll? pohjolassa; sill? aurinko on ylh??ll? koko y?n ja t?mm?isen? valoisana y?n? ei

mets?isiksi; sill? satoja haaroja kohosi pystyyn ja kuvastuivat taivasta vasten. "Nyt tuli tunturi-

s??n, hiukset kahdessa pitk?ss? palmikossa, raittiina, reippaana ja kauniina kuin kev?inen kukka. Laila sai ensin kylm?npuoleiset tervetuliaiset, sill? talon vahtikoira h

rve tuloa, Laila

jam, kiitoksia viime

ih?n meid?n sanoa to

i. "Kiitos itsellesi v

minulle l?hetit. Mutta

nekaan tuota

mmin iloa j??lleen-n?kemisest?. Laila oli usein muistellut h?nt? lukiessaan raamattu

s??n, jossa vanha Lind, heid?

", sanoi vanhus, "olet

lak Laagj

enot kasvot, vaaleat hiukset ja suuret, kauniit silm?t. Kuinka ihmeellist?, kun katselen sinua, ni

koskaan kuul

?n kuoli jo monta vuotta sitten. Oletko

oka p?iv? itsek

ynyt katon alla. Mutta kun Inkeri lopuksi aukaisi vanhan soittokoneen ja rupesi soittamaan, h?mm?styi luonnonlapsi kokonaan. H?n j?i seisomaan ik??nkuin

?, Lailasjam, on

e on niin kaunista kuin revontulten leimu, joka talviy?n? liit?? edes takaisin, hyppi

i hymyillen, "jos vaan taivaa

auksensa s?veleist? ja revontulista on kaunis,

Inkeri Lailalle, "niin opettaisin sinut v?h?n soitta

?n enk? tied? mit??n, min? olen vaan

taitava, ja siell? ei

a jakselee?"

maten is?, ?iti ja Me

kysyi Laila, joka nyt

ottuina lado

hk? ne katselevat suurin, iloisin silmin lappalaistytt?? ja koiraani Mustia. Nyt sinun pit?? p??st?? ne ir

ona. H?n oppi kirjoittamaan ja saatuaan v?h?n ohjausta laulussa, osoitti h?n, ett? h?nell

arn?siin vied?kseen kotiin yht?

sen lis?ksi viel? sai pitk?n, hienon siiman, niin se saattoi Jaampan niin ihastuksiin, ett? h?n yksi

i Laila. "Jaampa ja min? tulemme sinua hakemaan

r??n? aamuna, kun ilma oli mit? ihanin, tulivat Jaampa ja Lai

nivat heid?n eteens?, ja luodessaan viel? viim

arn?siss?. Katsoppas, miten pieni sinun asuntosi nyt on! Se ei ole suurempi kuin pieni myyr?n pes? ja miten ahdasta s

eilla on todel

t?ss? oli yht? pehmoinen istua ja maata kuin sohvalla. Lieden oli Jaampa rakentanut valkoisista liuskakivist? joen rannalta, ja pata tarvekaluineen riippui siin? my?skin. Inkerist? oli hupaista n?hd? kaikkea h?nelle vierasta ja uutta t?

ku tulisi t?nne

minun suostumuksettan

pit?? kyll? va

kiireest? kantap??h?n lappalaistyt?iksi. Laila o

t?ysi irviin, ku

kielell?. "Sin? saat monta kosijaa. Kaikki lappalaispojat kats

ila, "nyt voimme yhdess? kulkea tunturilla katsomas

? puku oli mukava ja paljon sopivampi tu

ssa ketulta ja muilta vihollisilta hautoivat muniaan ja jo elokuun alkupuolella l?ytyi saarilla mehevi? lakkoja. Er??ll? saarella oli kaksi poroa, jotka paikalla l?ksi

tied?t?" ky

, niiss? on minun

, ja Mellet ja Inkeri toisella. Tyt?ill? oli erinomaisen hauskaa. Innokkaasti he molskivat pitkill? sauvoillaan veteen, sohivat m?tt?iden alle, ajaakseen kaloja, jotka kiitiv?t sinne ja t?nne, verkkoon, josta Jaampa, joka seisoi keskell? jokea, kaappasi ne kiini. Pian oli heill? monta lohta enemm?n kuin tarvitsivatkaan ja sill? v?lin kuin Jaampa ja Mellet pystytt?v?t teltti?, virittiv?t tulta ja panivat padan kiehumaan, k?viv?t Laila ja Inkeri veneell? er??ss? saaressa ja

oroja, jotka koirien ajamina kiit?v?t alas m?kirinteit? t?ytt? lentoa. Mik??n ei niit? pid?t?. Kepein askelin he pujahtavat halki metsien, viitojen, soiden ja jokien. Ei kuulu mink??nlaista jalkain kopinaa, niinkuin hevoselta eli muilta el?imilt?. Kuuluu vaan selv?sti tuo ihmeellinen ??

ti ja rauhallisesti viskaa ukko Laagje suopunkinsa ja vet?? sill? poron vaimolleen. Samaten tekee Jaampakin. Mutta nuoriso, Laila, Inker

, Mellet", sanoi Inkeri

unne temppua, saa vaan muutaman pisaran maitoa ja pudottaa p??lle p??t

n?" sanoi Laila Lindille. "

useampia kertoja, mutta turhaan. Laila n

a t?nne suopunki, niin saat n?hd

on, vaikka on itsekin kesyt?n, kaino, mutta sanomattoman soma ja vieh?tt?v?. Pian on h?n saanut poron vangituksi ja kokee pit?? sit

otti suopungin k?teens?. "Pid? nyt kiini niin kauan kuin m

sen veitik

karkasi pystyyn, kaatoi maitokiulun kumoon Lailan k?dest? ja heitti Lindin

in v?kev?ksi," sanoi

agjen em?nt? nuhdellen, "ku

e oli h?n itse, joka ei voin

oa. Min? n?in selv?sti mit? teit, veitikka, mutta nuoruus on nuoruus, Ny

in? vanha Jaampa ja ota yksi minun poroistani, niin

milloin takajalkoihin, ja se tekee mit? hauskimpia ilmahyppyj? vapauttaakseen jalkansa. Tuskin silm? saattaa seurata sen ripeit? liikkeit?. Yht? hartaasti kuin poro tahtoo p??st? irti, yht? hartaasti tahtoo Melletkin p??st? siit? vapaaksi kun vaan saisi erilleen suopungin, johon poro takertuu takertumistaan. Taistelun ajalla ovat kaikki muut s?ik?yksiss??n paenneet syrj??n. Kietomalla suopunkia k?sivartensa ymp?rille l?henee Mellet poroa l?henemist??n. T?st? suutuksissaan se karkaa pystyyn ja kokee etujaloillaan, jotka py?riv?t kuin rumpukapulat, ly?d? h?net kumoon. Hiljaa ja ??nett?m?n? on Jaampa sill? v?lin l?hestynyt poroa takaa p?in. Mutta nyt se huomaa h?netkin ja k?y viel? rajummaksi. Vihdoin onnistuu Jaampalle p??st? poroon k

sen p??t??n my?ten elukan rintaan, puhkaisten sen syd?men. Samassa p??st?? h?n irti poron, joka veitsi rinnassaan hypp?? pystyyn mutta samassa silm?nr?p?yksess? se tuntee kuolettavan iskun vaikutuksen. Se alkaa vapista, se tahtoo seisoa, mutta jalat eiv?t sit? kanna, se hoipertelee j

t ja Laagje vaimoneen iltasella istuivat ka

, tuo kaunis Daro, kauppiaa

nhan Laila niin soma tytt?, ett

?, ett? Laila on h?nelle niin rakas, ett? Lind

in tahtoo. Laila ei ole semmoinen ty

lla rakastaa tytt??, ja jos seuraat minun neuv

asta ole

vainnut ett? Laila

luulet jout

issa asioissa paljon paremmin kuin te miehet. S

sitten ol

oisina, suruisina ja vihaisina, mutta en koskaan ole n?hnyt sit? ilmausta, joka nyt toisinaan kuvastuu

tk?s, h?n on t?ysikasvui

kerran el?m?ss??n alkaa tunte

pid? Mel

aivan toista kuin Mellet'i? ja poroja, Jaampaa ja meit?, ett? h?n toisinaan huokaa raskaasti ja ett? h?nen poskensa punas

ja Mellet san

?n, mutta Mellet ei ol

?n vihaa Daroa varmaank

a rak

puvat. H?n saa kaikissa tapauksissa k?yd? sanomassa j??hyv?iset. He ovat olleet yst?v?llisi? L

tarvitse muuta kuin pieni sattuma, pieni sana, kipin?inen vaan, kun heid?n lempens? syttyy t?yteen tuleen. Ole

ut, olenpa usein sit?

Jos n?m? molemmat saavat ilmaista tunteensa, silloin et en?? k

aksoon? Luuletko, ett? h?n menestyisi Norjalaisen vaimona? Min? en sit? usko, siksi o

ppalaispukuun, tee h?nest? Lappalainen, pane h?net Mellet

t'in sormusta ja tiet?? kerta

nteet ja rautainen tahto, joka ei koskaan ole masentunut. H

angen hyvin, ett? lapset sellaisissa tapauksissa aina noudattavat vanhe

n jonkun laaksossa vastaisella puolella laulavan muutamia s?keit? er??st? vuorolaulusta, jota paimenpojat ja tyt?t tavallisesti laulelevat kulkiessaan kauka

a kun

soin, vu

aulan,

o s? la

kuului kirkas, hele? ??ni, joka tuli kuin auri

a sun

soin, vu

sulle

si kuu

i ollut kukaan muu kuin

a sun

soin, vu

n korvi

oksein, t

i toiselta pu

a sun

soin, vu

sein su

tulla voi! E

empana, samalla kun lau

saan alas Garn?siin, "kuulin h?nen laulavan paimenl

j?tt?v?t kes?laitumensa ja vet?ytyv?t tuntureille. Laila ei isoon aikaan ollut k?ynyt Gar

oka riippui tuon tunnetun py?rteen p??ll?. Se oli luultavasti joku, jolle oli tapahtunut onnettomuus virrassa ja oli n??lt??n lappalaistytt?, kertoi poika. H?n oli ollut vastaisella puolella, mutta ko

a Lappalaisia ja koko joukko muuta v?ke?, joiden kanssa Lind riensi apuun. Tiell? he tapasivat Mellet'in joka yhtyi heid?n seuraansa. Yksi mies l?hetettiin vastaise

yyteen?" kysyi Lind, k

nut. T?ss? oli h

l?hden! T?

oksat. H?n tarttui oksiin ja veti itsens? niiden avulla riippuva

i mennyt alas putouksesta. Vene oli mennyt pirstaleiksi, ja h?n ei en?? tiennyt mist??n, ennenkuin t?rm?si koivun oksia vasten. Silloin h?n tarttui niihin ja hinasi itsens? yl?s, kunnes p??si istumaan tyvelle. Siksi hetkeksi h?n oli pelastunut, mutta kauhean y?n h?n oli viett?nyt. H?n oli l?pim?rk? ja kylm? ilma valtasi keskell? koskea, mutta onneksi h?n oli tottunut sek? veteen ett? viluun, joten h?n saattoi kest??

on oli, h?mm?styi kovin n?hdess??n Lailan t??ll?. Ka

la, sin?h?n t??ll? ol

olet rohjennut tulla t?

van t??ll?, en osannu

kenties olis

yteen maailmassa, tiet?ess?ni sinun olevan siell?. Miten kauhea t

a Vapahtajaani, ja nyt h

nnellisesti t??lt? yl?s. K?ysi on

en?? pel

t molemmat kiini. Jos pelastumme, pelastumme

en pelk??

hinaamiseen. Samassa k?ysi sinkosi pois kalliosta ja molemmat

kun tunnustan, ett? pid?n sinusta paljon, ett? sin? olet minulle rakkaampi kuin kukaan

tahdot, mutta min? olen va

nulle kaikki ja sin?

ve? vasten!" huu

i kulki vapaasti, ja pian he olivat niin korkealla, et

laiset, "se on Laila, j

Mellet, "Jumalan ki

sanoi Laila heikolla ??nell?, "

levan, jos sen olisin tien

?sk??n tiennyt,

. Mutta seuraavana p?iv?n? Laila oli taas yht? terve, kuin ennenkin. H?nen voimakas ja raitis ruumiinsa ei ollut

a sai nyt koivun enemm?n valtaansa, tempasi sen irti ja vei mukanaan alasp?in, joten se aamulla makasi rannalla aivan talon kohdalla. Lind ved?tti sen maalle. Ehk? si

m?yksens? oli niin hell?, joka osoitti, ett? Laila h?nt? miellytti ja ett? h?n ei ollut katunut

st? semmoisena niin vieraalta, ett'ei h?n voinut h?nt? edes l?hesty?k??n. Mellet pyysi sent?hden Lailan pukeutumaan omaan pukuun

kahden kesken, mutta se oli nyt mahdotonta

sessa. Rakas Laila, tule sinne, minulla on sinulle niin paljon sanottavaa. Sinun t?ytyy tulla, meid?n

k?yksell?, ja h?n ynn? Mellet l?ks

t?. Laila pyysi p??st? mukaan, ja h?n ynn? er?s palvelijattarista soutivat veneell? j?rven toiseen p??h?n, kulkeakseen sitten kukin eri rantaa takaisin p?i

sa kahden kesken kes?y?n vaaleassa valossa, kuulla h?nen ??nt??n ja vakuutustaan, ett? lempisi Lailaa, h?nt? yksin eik? ket??n muuta. Laila olisi ennen l?ht???n hiukan soristanut itse??n, mutta se olisi her?tt?nyt h

matkan p??ss? n?hd?, jos joku sielt?p?in tulisi. H?n katsoi katsomistaan. H?nen ep?ilyksens? kasvoi ja toi my?t?ns? viel? tuskankin, joka sai kyyneleet h?nen silmiins?, joten h?n ei voinut n?hd? paljon mit??n. ?kki? h?n hyp?hti yl?s ja toivon vieno hymyily n?kyi h?nen huulillaan. "Ehk? h?n tuleekin toiselta puolen ja tahtoo minua ilahuttaa ?kkin?isell? tulollaan?" ajatteli Laila, varjostaen k?dell??n silmi??n ja katsellen tarkasti pohjanpuoleisia tuntureita Mutta ei ainoatakaan el?v?? olentoa n?kynyt miss??n. "H?n ei tule!" huokasi Laila. Aurinko alkoi taas kohota ja muuttua kirkkaammaksi, niinkuin sammuva lamppu, johon lis?t??n ?ljy?. Kello oli yli 12; kirkkaampi valo virtasi vuorille ja laaksoihin, valo niin ihmeen ihana, ett? olisi voinut luulla sen l?hteneen itse ikuisen valon asunnoista. Yksitt?inen lintu alkoi visert?? pensastossa, sitten yh? useampi, ja kaikkialla vallitsi taas uuden p?

?n ei tule!" hu

yd?nt??n, ja h?n huokasi syd?mens? syvimm?st? pohjas

suuret surumieliset silm?ns? loivat viel? viimeisen katseen Garn?siin p?in. Luonn

a rautakehyksess?. Sinun t?htesi olisin el?nyt huoneessasi niinkuin kesyt?n laululintu h?kiss? koko elinaikani. Olisin oppinut, mit? olisit tahtonut minulle opettaa, olisin tullut siksi, kuin sin? olisit tahtonut, en olisi ollut sinun vertaisesi, mutta olisin kuitenkin voittanut jokaisen sinun kalpeista naisistasi. Ilossa ja surussa, my?t?- ja v

nnenkuin nyt, kun viimeinenkin kipin? sammui, h?n ei tiennyt kuinka vahva se side oli, joka oli kiinitt?nyt h?nt? Lindiin, ennenkuin se nyt ?kki? katkaistiin, joten h?nen syd?mens? oli murtumaisillaan. Melkein py?rryksiss? ja kyynelten vallassa h?n makasi siin?, kunnes h?nen pieni seurakumppaninsa taas tuli ja nuoli h?

l?, sin? et tu

H?n meni vartioroviolle ja huomasi, ett? heikko naisen k?si oli kirjoittanut jotakin kiveen. H?n luki kirjoituksen ja nyt h?nelle selvisi kaikki. Kaikk

unut iltapuolella, ja kun poika kuitenkin aikoi l

is?si luota h?nen

kotiin," va

tiesi h?n Lailan istuvan

tytt?, jota rakastan, nyt veljesi on h?nen silmiss??

tavata

h?n odottaa m

a ole niin vaikeata, kuin joutua sen halveksimisen ala

la on jo kau

oen markkinoilla, ja voit sil

a. Silloin h?n ehk?

dellakin naida lapp

, olisin kehoittanut h?nt? j??m