Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta

at Kara

n kuin kerran vuodessa k?yd? kirkossa ja pappia tapaamassa. My?skin useita kauppiaita, eli, kuten heit? siihen aikaan kutsuttiin, "porvareita," kokoontui sinne, osaksi Ruijan rannikoilta ja Suomesta, osaksi Ruotsista ja etenkin Torniosta. L?hiseuduilta k

lla seutua, olisi huomannut, ett? joka puolella ymp?rist?ll? polveili pitki?, mustia juovia aukeita lumikentti? my?ten, ja ett? kaikki pyrkiv?t samaan keskipisteesen. Ne olivat kaikki suurempia eli pienempi? rai

illa, ja h?nen tulonsa her?tti sen vuoksi tavallista suurempaa huomiota. Ne viisi poroa, joilla h?n seuralaisineen ajoi, olivat valituita elukoita muhkeilla sarvilla ja komeilla valjailla. Etenkin oli se poro,

ja hienot jalat sil

n muhkeat sarvet

mustat kuin kek?lee

" sanoi Jaampa,

aanut k?siisi, Jaampa?" kysyi e

t? varastanut!"

merkki

gjen tytt?

omesta vai

ett? sill? on kesytt?m?n poron verta suonissaan. Se on siki? er

e eritt?in kest?v? vet?m??n raskaita kuormia. T?m? "baevrek", jolle Jaampa oli antanut nimen "Vihuri", oli usein saattanut ukon hikoilemaan, ennenkuin h?n oli saanut sen niin ke

on ison suden hengilt?, oli onni ollut h?nelle my?t?inen, joten h?nell? nyt oli monta sataa poroa, ja h?n oli sen vuoksi enemm?n Laagjen talouskumppani kuin palvelija. Jos h?n olisi ollut halpa palvelija, ei h?n suinkaan olisi saanut seurata mukana markkinoille; sill? Jaampasta ei viel?k??n, ik?v? kyll?, ollut tullut kohtuuden yst?v??. H?n suosi edelleenkin lausetta: "

en oli se asia p??tetty, ett? n?m? molemmat menisiv?t naimisiin, ja vanhempien m??r?yksen mukaan t?mm?iset asiat k?yv?t melkein aina. Mellet ei koskaan ollut Lailaa oikeastaan kosinut, mutta siit? oli ollu

istapa. Jos tytt? ottaa vastaan semmoisen lahjan, ei h?n kiell?, mutta mik??n m??r?tty, varma ja sitova tapaus se ei my?sk??n ole. H?nell? on lupa ottaa kosiolahjoja niin monelta ihailijalta kuin tahtoo, ilman ett? h?nt? pidet??n kevytmielisen?, mutta h?nen t?ytyy, kun asia vihdoin menee niin pitk?lle, ett? on

iasten puoleen, koki h?n niin paljon kuin mahdollista kiinnitt?? heit? puoleensa. T?mm?isen kauppiaan kirjoihin p??seminen oli siis varsin h

nen vuorostaan p?yd?lle "vuosshjambierggon" eli poronpaistin. Sitten oli taas kauppiaan vuoro kaataa toinen ryyppy ja se oikein kelpo mitalla, joka riitti ei ainoastaan ostajalle, vaan h?nen seuralaisilleenkin, sukulaisille ja tuttaville, jotka seurasivat h?nt? puotiin. Kuitenkin osasi kauppias aina sovittaa tarjottavansa lihan paljouden ja laadun mukaan.

et jo saanut viinaa kyllin. Pai

en taas, "sin? olit laiha lahjoin

aatuaan t?m?n t?ytetyksi meni h?n johonkin aittaan, m?kkiin eli kotaan, ja kokosi ymp?rilleen yst?v?ns? ja tuttavansa. Jos seurue ei p??ssyt katon alle, asettui se useinkin ulos pihalle, jossa lumikinoksesta saatiin oiva, vaikka hiukan m?rk? istuin. Sitten kaatoi is?nt? viinaa "gukseen", vanhanaikuiseen hopeapikariin eli soikeaan tuoppiin, joka oli varastettu sangalla molemmissa p?iss? ja helisevill? lehdill? pitkin reunuksia. Pari eli kolme miest? tyhjensi semmoisen tuopin. Se t?ytettiin aina uudelleen ja uudelleen ja kulki miehest? mieheen. Seurueen n?in virkist?ess? itse??n, k?y keskustelu vilkkaaksi, ja sit? my?ten kuin el?m?n vesi alkaa vaikuttaa mieleen ja kieleen, k?y puhe innokkaammaksi, iloisemmaksi ja yst?v?llisemm?ksi. Tavallinen puhe ei en?? riit?, t?ytyy pukea tunteensa runon s?ve

st?v?llemme Jaampalle t

mastaan" s.o. k?tketyist? hopeataalareistaan, "haara-sarvistaan", s.o. lukuisasta poro laumastaan, jonka sarvet muodostavat ik??nkuin mets?n, "Vihuristaan," tuosta

, eli joka on ollut onnellisempi kosioretkell?, lyhyesti sanoen jonka kanssa ollaan vihamiehi?. Semmoisessa tilaisuudessa ei my?sk??n sanoja s??stet?. Iva- ja haukkumasanoja annetaan kahden puolen. Sanasta sana kytee. Pian ovat vihamiehet toistensa kimpussa ja piehtaroivat lumiki

ilt? ja pannut sormeensa. T?m? on ensi kerta, jolloin joku on tarjonnut h?nelle kosiolahjaa ja samalla my?s k?tt??n ja syd?nt??n. Lailan yst?v?t ja tuttavat ylist?v?t sormusta ja sen antajaa, ja pit?v?t h?nt? onnellisimpana ja rikkaimpana tytt?n?, jota jokainen nuori mies mielell??n tahtoisi saada omakseen. Silloin tulee siihen nuori, voimakas Utsjoen

e sinua n?hnyt koskaan ennen," ja toiset tyt?t nauravat pojalle, kun h?n, tuommoi

ululintusta kuljemme yhdess? tunturilta tunturille ja pystyt?mme majamme, minne vaan tahdomme, ihanimpain j?rvien rannalle Utsjoen ja Inarin metsiss?! Ja me olemme iloiset ja onnelliset, leikimme, laulamme ja lemmimme toisiamme kaiken elinaikamme! Et koskaan ole kuuleva pahaa sanaa suustani, kannan sinua k?sill?ni en

a voinut h?neen suuttuakaan. H?n otti vastaan kaulaliinan ja vastasi muuten,

alusikkaa Lailalle. Pitk?veteisell?, ??nnekk??ll? ?idinkielell??n puhuttelee h?n Lailaa: "Tytt? ku

tahdo puhella h?nen kanssaan eik? neuvoa h?nt? vanhempiensa puheille.

muutamia vuosia sitten oli asettunut asumaan. Perhekunta, nimelt? Lind, oli alkuaan kotoisin Bergenist?. T?m?n nuoren miehen is? oli sen Lindin velipuoli, joka noin 19 vuotta takaperin oli tullut Karasjoelle, vaan joka kuoli siell? vaimoneen ja, niinkuin ihmiset arvelivat, lapsineen

on t?m? mies Lailan sukulaisia," ajatteli h?n, "sill? Lailankin is?n nimi oli Lind. Mutta ei se tee mit??n," ajatteli h?n taas. "Ei kukaan t??ll? tied? aavistaakaan, mit? 19 vuotta takaperin tapahtui, paitsi vaimoni ja Jaampa,

nimesi Lind?

Antero Lind,"

uri suku?" tiedu

s?, joka asuu Altenissa, ja sisa

paljon sukulaisi

li oikeimmiten velipuoli, joka

h?n k

uoli juuri t??ll? Karasjoella ruttoon, jok

nut ja oliko h

kuolivat, mutta kuinka t?m? sinua liikuttaa? N?itk? s

?. H?n oli saanut kyllin tiet??. Mies, jok

loistavin silmin ja koko joukk

kauniit kasvot, ja nuo kaksi nuorta tytt?? eiv?t olleet monta sa

toi keskustella kauppiaan sisaren kanssa, ja t

aunis lappalaistytt?, joka meni

a h?nelle olemme juuri aikeiss

e siis na

a sisareni p

vena, nyt

levana

kosijata, niin kaunis ja

llet se nyt tulee ole

, meid?n kesken p?

it?isi enemm?n j

??n muusta kuin siit?

n keskustelua molem

mik? on nimesi?"

ai

. Me emme koskaan k?yt? sit? nime

inulle yst?v?llinen, sanoo h?n aina 'Lailasjam',

ker

e Inga, eik? Inkeri,

kun sin? sanot m

ja hopeavy?kin ja lakki. Mutta lakki on niin kummallinen. Onhan se melkein kuin kyp?ri. Se

hineens?, valui koko joukko vaal

mempi ilman p??hinett?. Pian saat n?hd?, kun min? asetan hiuksesi samalla tapaa kuin omani. Nyt saat n?hd?. Ka

sin? et osaa, niinkuin min?, va

aa, jotta olisi vara va

inulta turkin? Me olem

niin kauniin, oike

tan sen

nan sinulle turkin ja sin?

ki kosiolahjoja, jotka

ke

Mutta katsoppas t?t? so

?. Eik? se

llet lem

min? aiomme m

paljon

olemme olleet tuttavia

ila, "oletko sin? saan

sijata. Me emme pid? tapana antaa kosiolahjoja, niinkuin

olen yhdeks?ntoista. Onko tuo komea

on ve

nen nime

ero

Anda, me sa

s Andasjam, kun olet lauhkeal

ns? sanoo Andasjam. O

tied?n. Sitten ehk?, jos h?n

e Daroja. He ottavat meilt? kaiken maan ja ahdistavat meit? tunturilta tunturille, he ampuvat meid?n suuret porom

, niin nuori ja kaunis, ja

si, lausui Laila omalla pehme?ll? kielell??n. "Min? kuulen Jaam

se Jaa

ja tekee kaikki, mit? min? pyyd?n. Jaampa ry?mii mielell??n vaikka pe

?n sinulle jotakin kaunista," sanoi I

ivaasti, kun h?n n?ki kuvat. Siin? oli Abraham, Isak, Jaakob, Esau j

Esausta ja Jaakobista: "Ja Esau juoksi h?nt? va

? pid?n paljon enemm?n

sta, ett? Esau m?i esikoisoikeutens

et koskaan tarvitse n?hd? n?lk??, mutta me usein. Jaampa olisi ehk? tehnyt samoin, mutta Esau antoi veljellens? ant

oli himojensa orja ja m?i kunniansa ja maineensa saadakseen sy?d? kyll?lt?, kun n?ki ruokaa edess??n. Tahtoi

ahdo pit?? Esausta. Mutta voinhan kuitenkin pit??

paljon ku

ta semmoista kirjaa kui

a si

in monta, mutta ei

sinun k

on velje

jos kauppias sen m?is

i sit?

on. Min? annan h?nelle kaksi,

h?nelt?

sa kirjan ??ress?, huomasi h?n, kuinka ihmeellisesti yhdenn?k?iset he olivat, nyt ku

amegielt??" kys

uhun lap

sisaresi l

anaak

?m?n kirjan?" kysyi Laila

en my?

muutakin, jota sinulla on,

?. Olen saanut sen lahjaksi

n kirjan ja kirjoit

a kirjaa saatavana. Eik? sinulla

valoisina kes??in?, kun hiljaisuus vallitsee vuorilla ja laaksoissa, kun puoliy?n aurinko punaisella hohteellaan kultaa kirjan lehdet, silloin lukisin niin monelle, jotka tulevat meille. Mutta Jaampa ei saisi olla kuulemassa. Jaampa

varmaankaa

ni. Jos is? saa n?hd? kirjan, saan kyll?

minulle siit? kymmenen poroa,

un ei koskaan ollut tottunut siihen, ett? h?nelt? kiellettiin joku toivomus. H?n oli t?h?n asti mielihyv?ll? katsellut t?t

veljell?si on kova daro-syd?n,

ta', niin et saa en?? katsella kirjaa,

utu, Inkeri siskoseni, anna nyt minu

ysyi Inkeri veljelt??n, "nyt h?n taa

ut, ett'en my? h

keri, "vaan sano h?nelle Andasjam, ni

si sitten huo'aten, "enk? my?s tah

tenkin my?, jos oikein

asj

in? en

h?nen t?ytyi menn?, mutta menness??n k

noi Laila norjankielell? I

veli min

nua kohta

ohtaan m

i h?n ei sitt

? h?n tahtoo ant

sen sinulle

n? en my? sit?, min? l

e oleva minun kirjani? Ingasjam, Ingasjam, kiitok

ulla nyt

E

t sanoa h?ne

too. Saanko ottaa

, nyt se

, kun tytt? tuli puoti

it silm?ns? loistivat, "min? sain sen Inkeri

kanssa ulos aittaan, j

olen saanut suuren kirjan, ra

agje, "kuka sinul

aan sisar, anto

iseks

ilmai

vied? se h?ne

le ja meille kaikille, ja min? n?yt?n sinulle kaikki kuvat. Kat

an niin kallisarvoista lahj

antaa heille j

' Minun tytt?reni ei saa olla Darolle mit??n velkaa. Sin? saat antaa kaksi t

? porot annan. Kun tulemme kotiin, l?het?n Jaampan t?nn

a oli sattumalta jote

en kauniin kirjan min?

ihink? olet pannut

en m

ethan jotenkin s

humalassa silloin, kun k?tkin sen, mutta min? juon itseni taas

pa, sin? et saa mais

n en muista sit? ollenkaan selv?n? ollessani, ja kun olen selv?ll? p??ll? ja teen jotakin, niin en muista mit??n, kun olen

p?ihtynyt ja selv?, mutta pelk??np?, ett? h?n ma

a ja Mellet ajoi aivan lumivalkoisella porolla, joka my?s kuului Lailalle. Rata oli puoli penikuormaa pitk?, ja sen keskikohdalla oli j??h?n pystytetty kaksi salkoa, joiden kummankin nen?ss? liehui kaunis kaulaliina. Ne, jotka ensin ehtiv?t t?h?n, ottivat liinat ja ajoivat takaisin taas, niin paljon kuin k?p?l?st? l?hti; sill? jos paluumatkalla joku toinen enn?tti edelle, kadottivat ensimainitut palkintonsa. Kilpailijat katosivat hetkeksi er??n niemen taakse. Mutta muutaman minuutin kuluttua ilmestyi taas yksi poro n?kyviin, sitten toin

omanasi, voithan k?ytt?? sit? kosiolahja

t??ll? ei l?ydy ainoatakaan, joka sille vet?isi verto

a sanoi Lailalle, ett? "Vihurilla" o

kysyi Laila

e ole minun. Etk?

kuinka sin? voit ajatella, ett? m?

inulle siit?

nk? mist??n hinnasta! Ent?s sin?, Inga, mist

t?, jonka nimi on 'Jivja', se n?ytt?? niin

tko ko

sinun pit??

hurin' ja sin?

ti ik??nkuin olisi ollut kaksi poroa yhden reen edess?. Sitten kiiti Laila v?h?n matkaa edelle, k??ntyi taas taka

li nuoriso itse??n laskemalla m?ke? jyrk?lt? rint

tuu parahtaen pelosta mieheens?, kun reki tekee hypp?yksen. N?ytt

en reen kiit?ess? alasm?ke?. Mutta ?kki? tekee reki py?r?hdyksen, ja koko parvi sinkoilee sinne t?nne,

siotoimissa, ja pieni, puhelijas, py?re?poskinen ja mustasilm?inen lappalaistytt?

ja vieremist? ja kiit?v?t kauas j??lle. Iloisesti jutellen he taas k?yv?t m?ke? yl?s. Mellet'in ja Inkerin v?lill

a Lailan korvaan jotakin, joka ensi kerran saa h?nen syd?mens? kovemmin sykkim??n? Se ei ole luultava. Me puolestamme luulemme, ett? rai

unnan nimen kirjaan, kun er?s nuori Lappalainen tunkeiksen p?yd?n puoleen. Ennenkuin h?n enn?tt?? lausua sanaakaan, ottaa morsian esille kaulaliinan ja antaa sen h?nelle. ??neti ottaa entinen kosija sen vastaan, tarkastelee sit?, ja vet?ytyy sitten yht? ??neti takaisin. L?sn? olijat eiv?t nek??n puhu mit??n. Pian tunkeiksen joukosta toinenkin ja vaatii takaisin kosiolahjaansa. ??neti kuin ?skenkin ojentaa morsian h?nelle kaulaliinan. Mies k??ntelee ja tutkii sit? tarkasti ja lausuu sitten: "Se ei ole minun!" ja antaa sen takaisin. Sulhanen antaa morsiamelle toisen liinan, jonka t?m? taas vuorostaan antaa entiselle kosijalleen, joka nyt sanaakaan sanomatta vet?ytyy joukkoon. Taas tarttuu pappi kyn??n, mutta silloin huutaa er?s ??ni ovelta: "Odota v?h?sen, pappi kulta!" T?m? on kolmas kosija, joka nyt ilmestyy ja joka on antanut useampia lahjoja. Mutta morsian pit?? ne jo varalla ja antaa ne omistajalleen. Vaan t?m? kolmas ei tyydykk??n t?h?n.

tsiv?t uusia lemmityisi?; sill? aika on kiireinen. T?ss? ei jouda viett?m??n unettomia ?it? h?ilyv?ss? ep?toivossa, tohtiiko ottaa tuon t?rke?n askeleen eli ei. T?ss? on ryh

t? joku pariskunta juoksee k?si k?dess? h?nen per?ss??n. He ovat vihoviimeisess? silm?nr?p?yksess? sopineet

et l?hteneet, kukin kulmalleen. Lind ja h?nen sisa

lahjaa kuvaraamatusta, jonka h

minulle soman turkin, jonk

seen, ett? Lappalainen on kiitt?m?t?n olento. H?n on lapsi monessa suhteessa, n?yr? ja taipuvainen, mu

tavattoman kaunis ja kaikessa paljon etev?m

saamme nyt n?hd?, onko h?n er

somassa tunturilla, ja silloin on h?nell? uusi teltti valmiina, jossa me molemmat yhdess? asumme. Min? k?yn lappalaispuvussa ja h?n n?ytt?? minulle kaikki poronsa, ja J

atpa ne oikein haus

a sinun pit?? tutustuman tuon omituisen Jaampan kan

ja min? en ole koskaan siell? k?ynyt, joten ehk

pan istumassa portailla oven edess?, m?kelt?en kuivaa poron lihaa, jota h?n l

pa," sanoi Lind, "vie

asin j?lleen!" sanoi Jaampa

nnut? Niinh?n istut siin? alakulois

le tullut t?nne omasta tahdostani, Laila m

anot, onko Laila

H?n l?hetti minut t?nne kahdella porolla, jot

? 'Vihuri'

in

nyt sitten

etti minut t?nne ja k?ski sanomaan

Jaampan kulkkuun ja h?n jatkoi

sit niskasi, kun l?

ik? Laila nyt ole hullu? Ja reess? on uusi turkki sisarellesi. Se h?nen pit?? pann

i Lind huonees

ta suuresta lahjasta, jonka

Inkeri veljelleen, "ku

ainen ole k

sangen merkillinen poikkeus. Tule sis??n Ja

ei yht??n ryyppy? t?n?p?n?,

h?n sin? sit? ta

i viinaa, minun t?ytyi panna k?teni tuon suuren kirjan p??lle ja vannoa kallis vala, ett'ei kieleni t?n?p?n? saisi maistaa viinan pisaraakaa

uolestamme lahjasta, ja muistuta Lailaa siit?, ett? h?n