Sota ja rauha II

isin, istuivat, seisoivat, kokoontuivat, hajaantuivat, kuka puettuna virkapukuun, kuka h?nnystakkiin, viel?p? jokuset puuteroiduin hiuksin ja kauhtanat yll?. Puuteroituja, livree

vanhoihin, tuttuihin piireihin. V?hemmist?n? t?ss? tilaisuudessa olivat satunnaiset vieraat - etup??ss? nuoriso, jonka joukossa olivat Denisof, Rostof ja Dolohof. Viimemainittu oli taas Semenovin kaartin upseeri. Nuorison, eritt?inkin nuorten

t? silm?laseja, k?veli salista saliin muodikkaasti puettuna, mutta suruisen ja alakuloisen n?k?isen?. H?nt? ymp?r?i, kuten ainakin, p

. T?rkeimp?in piirien vanhimmat muodostivat niiden keskuksen, ja kuunnellakseen noita huomatuimpia henkil?it?, l?hestyi heit? n?yr?sti kunnioittaen tuntemattomatkin. Suurimmat piirit olivat kertyneet krei

ett? Uvarof oli Pietarista saapunut kuulostam

. Shinshin, joka my?s seisoi siin?, tahtoi pist?? pilaksi, sanoen ett? Kutusof n?ht?v?sti ei ollut voinut oppia Suvorovilta t?t?k??n helppoa taitoa - huutaa kukkokiekaata;

ampia ett? v?h?p?t?isempi? henkil?it?, jotka h?n kaikki tunsi. Aina v?h?n p??st? etsi h?n silmill??n nuorta poikaansa ja katsoi h?neen iloisesti silm?? iskien. Nuori Rostof seis

atitsh ... terve, vanha veikko, - sanoi h?n k??ntyen ohikulkevaan vanhukseen, mutta ei ehtinyt viel? lopettaa

vieraat ker??ntyiv?t yhteen kasaan kuin puitu ruis lapiossa. Yhteen kasaan

vella seisaus ja kumminkin vihdoin k?vi Bagration edell?. H?n kulki tiet?m?tt? minne panisi k?tens?, arkaillen ja k?mpel?n? vastaanottosalin parkettilattialla: tottuneemmin ja vapaammin h?n olisi k?ynyt kynnetyll? pellolla kuulatuiskussa, kuten k?vikin Kurskin rykmentin edess? Sch?ngrabenissa. Vanhimmat kohtasivat h?net ensim?isell? ovella ja lausuttuaan h?nelle muutamin sanoin, miten ovat iloisia n?hdess??n niin korkean vieraan, ja odottamattakaan vastausta he ik??nkuin h?net valloitettuaan ymp?r?iv?t h?net ja veiv?t vierashuoneeseen. Vierashuoneen ovesta oli mahdoton p??st? tungettelevilta j?senilt? ja vierailta, jotka sulloivat toisiaan ja koettivat toistensa olkap?iden yli tarkastella Bagrationia kuin harvinaista petoa. Kreivi Ilja Andrejevitsh muita tarmokkaammin tungeskellen ja kehoitellen: "p??st?, mon cher, p??st?, p??st?", sai joukon hajoamaan, vei vieraat saliin ja asetti istumaan keskim?iselle sohvalle. Pomot, klubin kunnioitetuimmat j?senet, saarsivat vast

ksanteri

, Tiituksen

? p??llikk?,

r, miss? luoti

apoleon

, mi mies on

?n s? vastaan

sepitt?j??n, joka yh? luki runoaan, kumarsi syv??n Bagrationille. Kaikki nousivat, tuntien ett? p?iv?llinen oli runoja t?rke?mpi, ja taas k?vi Bagration muiden edell? p?yt??n. Ensim?iselle sijalle, kahden Aleksanterin - Bekleshovin ja Narishkinin v?liin asetettiin Bagration,

, sanoi muutamia tolkuttomia, typeri? sanoja, kuten olivat kaikki h?nen sanansa tuona p?iv?n?. Kreivi Ilja A

i Pierre ja h?nen rinnallaan ruhtinas Nesvitski. Kreivi Ilja Andrejevitsh ynn? muut vanhimmat istuivat va

ik? odottanut rauhallisena jokaista uutta, h?nelle tuttua ruokalajia. Kaikki oli oivallista. Kun tultiin toiseen ruokalajiin, jona oli j?ttil?iskokoinen sterletti, (jonka n?hdess??n Ilja Andrejevitsh punehtui ilosta ja kainoudesta), alkoivat jo palvelijat paukahutella tulppia ja kaataa

noita 300 ??nt? mahtavampana. H?n oli v?h?ll? itke?. "Keisarimme malja, - h?n huusi, - el?k??n!" Juotuaan siemauksella maljansa pohjaan, heitti h?n sen lattiaan. Moni seurasi esimerkki?. Ja kauvan jatkui jyrisevi? huutoja. Kun ??net vaikenivat, ker?siv?t palvelijat rikotut lasit ja kaikki istuutuivat, hymyiliv?t ?skeiselle huudolleen ja tulivat puheliaiksi.

aikki est

on voit

Bagrati

holliset

ettiin. Juotiin Bekleshovin, Narishkinin, Uvarovin, Dolgorukovin, Apraksinin, Valujevin malja kaikkien klubin j?senten ja eritt?in sen vanhinten maljat, kaikkien klubin vieraiden maljat, pitojen