Sota ja rauha II

aan! - san

n, - sanoi Pier

mitenk??n voinut keskeytt??, ett? se jatkui itsest??n, riippumatta en?? ihmisten tahdost

niin eik? olisi sopiva alkaa: ottakaa siis pistool

kiljasi Denisof kiukkuis

ill? oli oikeus, rajaviivaan et??nnytty??n, ampua koska ja kumpaa halutti. Dolohof kulki hitaasti, nostamatta pistooliaan, katselle

Kulettuaan noin kuusi askelta ja poikettuaan polulta lumeen, katsahti Pierre jalkoihinsa ja taas ?kki? Dolohoviin ja, vet?en sormellaan, kuten oli h?nelle opetettu, laukaisi. Kun ei ollenkaan ollut odottanut niin kovaa pamausta, vavahti Pierre omaa laukaustaan, sitten hymyili itsekin tuota ja pys?htyi. Savu, joka sumun takia oli eritt?in sakea, est

a heikkoja, horjuvia askeleita miekkaan asti, kaatui h?n lumelle sen viereen. H?nen vasen k?tens? oli veri

ta ei voinut kerralla sanoa loppuun .

s?htyi aivan puoleisensa miekan luo. Vain 10 askelta eroitti heid?t. Dolohof antoi p??ns? vaipua lumeen, haukkasi ahnaasti lunta, nosti taas p??ns?, kohentautui, veti jalat alleen ja etsi vakavaa tuk

aa itse?nne pistooli

sovkin vastustajalleen, v

hovin edess? leve? rintansa suoraan h?nt? p?in ja katseli surullisesti h?neen. Denisof, Rostof ja

ja kaatui voimattomana l

ja l?ksi mets??n, sotkien paksussa lumes

olema ... vale ... h?n tois

?ytti h?net j

t kulettamaan kaupunkiin

ta ajettaessa Moskovaan, h?n havahtui ?kki? ja, vaivaloisesti nostaen p??t??n, tarttui vieress??n istuvan Rostovin

en on laitasi?

katkonaisella ??nell?. - Miss? olemme? Olemme Moskovassa, kyll? tied?n. E

- kysy

u enkelini, ?iti, - ja Dolohof pyrsk?

luona, ja ett? jos ?iti saa n?hd? h?net kuolemaisillaan, ei h?n voi sit?

t? Dolohof, tuo reuhaaja ja suuri tappelija Dolohof, asui Moskovassa i?kk??n