Sota ja rauha IV
inkin meid?n mieleemme, jotka emme tuona aikana el?neet, semmoinen ajatus, ett? kaikki ven?l?iset, niin suuret kuin pienetkin, panivat alttiiksi kaikkensa, koettivat uhrata itsens?, pelastaa i
tuksia, joita ihmisiss? oli. Mutta nuo nykyisyyden yksityiskohtaiset harrastukset ovat todellisuudessa yleisi? harrastuksia niin paljon merkitsev?mm?t, ettei niiden t?hden koskaan tunneta (eik? se ole ollenkaan edes huomattavissakaan) y
vosivat ven?l?isi? kyli?, vanu, jota rouvat nyhtiv?t, mutta joka ei milloinkaan joutunut haavotetuille j.n.e. Niidenkin puheista, jotka alinomaa viisastellakseen ja tunteitaan ilmaistakseen pitiv?t ??nt? Ven?j?n silloisesta asemasta, kuulosti v?kisinkin teeskentelyn ja valheen tai hy?dytt?m?n ihmisten moittimisen ja vihan kaiku, ihmisten, joita syytettiin semmoisesta,
a nostov?en pukimissa olevat miehet Ven?j?n ja p??kaupungin kohtaloa ja puhuivat uhrautuvaisuudesta y.m. Mutta armeijassa, joka per?ytyi Moskovan taa, tuskin ollenkaan puhuttiin ja ajateltii
? synk?sti j?rkeillen sit?, mit? silloin Ven?j?ll? tapahtui. Jos h?nelt? olisi kysytty, mit? h?n ajattelee Ven?j?n silloisesta asemasta, olisi h?n vastannut, ettei h?nell? ole mit??n ajattelemista, sill? sit? varten on olemassa Kutusof ynn? muut
osia divisioonan tarpeiksi, ollenkaan surkeilematta sit?, ettei h?n saakaan ottaa osaa viimeiseen taisteluun, p?invasto
ahat ja paperit k?teens? ja l?hetetty??n husareja matk
Kun h?n sai n?hd? kyli?, joissa ei ollut sotamiehi?, kuormarattaita eik? leirin l?heisyyden likaisia j?lki?, vaan musikkoja ja akkoja, herraskartanoita, laitumia karjalaumoineen ja kievareita nukkuneine is?ntineen, valtasi h?net semmoinen ilo, kuin olisi h?n n?hnyt kaiken t?m?n
ota h?n ei ollut saanut armeijassa pitkiin aikoihin ja seuraavana p?iv?n? h?n l?ksi mit? siloisimmin ajel
(luullen, ett? se oli sotilaallista) ja merkitsev?sti ja h?n teki Nikolaille kysymyksi? aivan kuin h?nell? olisi ollut siihen oikeus ja aivan kuin arvost
euvoi Nikolaille ne siitoslaitokset, joista h?n saisi hevosia, suositteli er?st? kaupungissa olevaa hevoskauppiasta ja er?st? 20 virs
? yst?v?. Meill? k?yd??n torstaisin, t?n??n on torstai, olkaa hyv? tulkaa l
urtilallisen siitoslaitokselle. Voroneschissa ollessaan tuntui Nikolaista kaikki iloiselta ja kepe?lt? ja k
en upseeri, hevostuntija, mets?st?j?, mattohuoneen, satavuotisen maus
?iv?llisen ja juotuaan hieman liijemm?lt? oivaa unkarilaista suuteli Rostof hartaasti is?nt??, jonka kanssa h?n jo oli tullut sinuksi ja l?ksi mit? il
uaan p??t??n kylm?ll? vedell? l?ksi Nikolai hieman my?h??n kuvern??r
in, mutta kaikki tiesiv?t, ett? Katarina Petrovna tulee soittamaan klavikordilla valsseja ja e
a Moskovasta ja ett? el?m?ss? samoin kuin kaikessa muussakin, mit? silloin tapahtui Ven?j?ll?, oli havaittavissa jonkullaista huoletonta, leve?? uhkeutta - viis' siit?
uvern??rin luo, oli Vor
rok?yt?ksisen kreivi Rostovin rinnalla. Miehisi? vieraita oli er?s vangiksi joutunut italialainen Ranskan armeijan upseeri ja Nikolai tunsi, ett? t?m?n vangin l?sn?olo korottaa entist? enemm?n h?nen, ven?l?isen sankarin, merkityst?. Italial
tilallisen mattohuoneen palvelijattarien innostelevan huomion esineen?, vaan t??ll? kuvern??rinkin kutsuissa oli ehtym?tt?m?n suuri joukko nuoria, vieh?tt?vi? rouvia ja suloisia neitoja, jotka k?rsim?tt?m?sti odottivat vain sit? hetke?, jolloin Nikolai olisi k??ntynyt heit? puhuttelemaan. Rouvat ja neidot kiemailivat h?nen kanssaan ja ukkoset alkoivat jo ensi p?iv?n? touhuta saadakseen tuon uljaan, vallattoman husarin naitetuksi ja talttumaan. N?iden viimeisten joukossa oli my?skin itse kuvern??rin puoliso, joka kohteli Rostovia kuin l?heist? sukulaistaan ja sanoi h?nt? Nicolas'iksi ja "sinuksi". Katarina Petrovna alkoi todella
itse aviomiehen kanssa, miten mainiosti he, Nikolai ja tuon aviomiehen vaimo, sopivat kesken??n, joskaan t?m? seikka ei tullut Nikolain ja aviomiehen sanoissa ilmi, sill? he olivat vain muuten tuntevinaan ja tiet?vin??n sen. Aviomiehell? ei kuitenkaan n?ytt?nyt olevan Nikolain k?sityst? ja sen vuoksi h?n koetti puhella Nikolaille synk?sti. Mutta Nikolain syd?mellinen naivisuus oli niin rajaton, ett?