Sota ja rauha IV

sa hieman kumarassa ja nojautuneena aivan l?helle vaaleatuk

hajuvesien lemu ja ihaillen sek? vieress? istuvaa rouvaa ett? itse??n ja jalkojensa kauni

nk?l

sahti puhetoveriinsa) siniset, suu korallia, h?nen hohta

seen ja kysyi ?re?sti vai

- sanoi Nikolai ja nous

osaa h?nen leikinlaskuunsa, alkoi h?n kertoa t?lleki

iloisesti. Hyv?ntahtoinen kuvern??rin ro

a lausuen sanat "Anna Ignatjeva" semmoisella ??nell?, ett? Rostoville

Lupasithan sin? ni

ma tante.

ut sinusta sisarentytt?relt??n, ett? sin?

n niit? pelastanut

nskajan. H?n on t??ll? Voroneschissa t?tine

ink??n, olkaa

? on... Soo, vai s

?n oli Malvintseva, ruhtinatar Marian t?ti ?idin puolelta, rikas, lapseton leski ja aina asunut Voroneschissa. H?n seisoi maksaen suoritusta pelist?, kun Rostof tuli h?nen luokseen. Malvintseva siristi tuikeasti ja arvokkaa

ut pit?nyt ja kyseli sitte, mit? Nikolai tiesi ruhtinas Andreista, joka my?sk??n ei n?ytt?nyt olevan h?nen suosi

lvintsevalle. Ruhtinatar Mariasta mainitessa tunsi Rostof jostai

pullean lihavan k?tens? Nikolain k?sivarrelle ja sanottuaan, ett? h?nell? on jotain puhumista Nikolaille, h?n

lme pienill?, suopeilla kasvoilla, - sinun pit?isi tehd?

, ma tante? -

ei ole h?n, vaan ruhtinatar. Tahdotko? Olen varma siit?, ett? sinun maman t

nte, en sotamiehen? pyri mihink??n tuppautumaan enk? tahdo mist??n ki

: t?m? ei ole

ikin

llen. - Kuulehan, mon cher, entre autre. Vous êtes trop assidu aupr

kertaisuudessa, sill? h?n ei osannut ajatellakaan, ett? h?nest?

. "H?n n?ytti tosiaan ryhtyv?n naittamaan, vaan ent? Sonja?"... Kun h?n sitte j?tti hyv?sti? kuvern??rin rouv

totta puhuen

t?v?ni? Menn??n

ikolai sittemmin muisteli aivan itsest??n syntyneen ja selitt?m?tt?m?n avomielisyytens? ?kkin?ist? puuskaa, josta h?nelle kuitenkin koitui vakavat seuraukset, tuntui silt? (kuten ihmisist? aina tuntuu)

a aikonut naittaa minut, mutta minua kam

m?rr?n, - virkkoi

? se on kohtalon johtoa. Huomatkaa erityisesti, ett? maman on jo kauan ajatellut asiaa, mutta ennen sit? en tullut h?nt? tavanneeksi, miten lie aina niin ollutkin, ettemme sattuneet tapaamaan toisiamme. Ja siihen aikaan, kun minun sisareni Natasha oli h?nen veljens? mor

risti kiitollisesti

t naida h?net, jonka teenkin... T?st? te n?ette, ettei siit? toisesta

ovat hyvin huonot. Ent? sinun maman? Se veisi h?nelt? hengen ja mink?lainen tulisi toisekseen olemaan Sofin el?m?, jos h?n

n kuunteli mielell??n

ai huoaten ja hetken vaiti oltuaan. - Tokko ruhtinatar tulisikaan

ti sinut naitan? Il ya manière et ma

a tante, - sanoi Nicolas suu