Bartek Sankari

syyden loppua. Tuskin saattaa n?hd? Pognembini?k??n. Ainoastaan lehmukset viittaavat ja kirkontorni leimuaa kuin kulta, sill? aurinko loistaa siihen. Mutta pian supistuvat lehmukset yht

t ole kiintyneet noihin kasvoihin,-kaikki silm?t kaikilta vaunun puolilta katselevat niit?. Pognembiniss? tahi Krzyvdassa on jokainen Bartek tahi Wojtek oma herransa, jokainen saattaa ajatella omaa itse??n, mutta nyt on korpraalin asiana ajatella ja toimia. Kuin h?n k?skee heit? katsomaan oikealle, katsovat he oikealle, ja kuin h?n k?skee heit? katsomaan vasemmalle, katsovat he vasemmalle. Jokainen luopi tutkivat katseen h?neen: Miten meid?n nyt k?ypi? Mutta h?n its

otaoi

uolestaan, ja ilman h?nt? ei tapahdu v?hint?k??n liikett?.-Korpraalia alkoi h?nen kiv??rins? rasittaa, ja h?n ty?nsi sen Bartekin pidelt?v?ksi. Bart

taakseen intoansa p??llikk?kunnalle, mutta heti kuin juna l?htee liikkeelle, k?yv?t kaikki ??nett?miksi ja h?n my?skin H?nellekin on maailmalla eri puolensa, toinen valoisa ja selv?, h?nen kotinsa, puoliso

ervina, l?ntt? kohden. Juna ei en?? ottanut vaunuja eik? v?ke? asemilta, se lensi nyt suorastaan punaiseen valoon kuin verimereen. Avonaisesta vaunusta, jossa Bartek istui Pognembinin miehist?n kanssa, saattoi n?hd? kyli?, torppeja, pikku kaupunkia, kirkontorneja, haikaroita, jotka kaulat k?yr?ss? seisoivat toisella jalalla

-kuuletk

a ja tutkivat, tuijot

vied??n lahdattavaksi? kuiskasi Wojtek.-Kyl

-?nkytti

k?? kysy

i min? pe

vammaksi, Wojtek ojensi k?te

ukka? Se on verta. T??ll? on Puola, meid?n maamme, ymm?rr?t

eko pia

tt? sinne on kauhean pitk? matka. Mutta voit olla v

t alkoivat ankarasti ty?skenne

oj

it

eastaan ne ovat,

? ranskalaiset-niin, ranskalaisia ne nyt vaan olivat, ja vanhemmilta ihmisilt? ol

disti kys

ansaa n

sen tie

en "moskovalaiset", ja toisella puolen "saksalaiset". Tahtoess

n nyt sinulle selitt?isin? Ne ovat kai oikeastaan my?sk

isia r

Vasta nyt preussil?inen nostomies tunsi oikein is?nmaallisen vastenmielisyyden heit? kohtaan.

ksalaiset taisteleva

uuden Sookrateen tav

oirasi koskaan tappel

mi??n ja katsahti he

ll?h?n se

aan? Kertoihan er?s vanhus kyl?st?mme, ett? kuin h?n oli sodassa, oli Steinmetz huutanut: "Eteenp?in pojat, e

ala meit?

irti p??se, siit? voit olla varma. Jokainen heist? vastaa kahta, kolmea meist?, ja parrat heill? on kuin juut

en sitten sodimm

yhm?, kuin se n?ytti Wojtekista, joka silminn?ht?v?sti

sa seisoi. Kaikkein nurjimpia he ovat meille talonpojille. Kerrotaan ett? he aivan hurjasti haluavat anastaa maan itselleen, sill? he tahtovat k

vastasi Bartek jonku

Wojtek

van meid?n vaimojamme, kui

is my?sk??n

s??st? vanhoj

, kuin jos h?n olisi tahtonut sanoa: kunhan

alta ja tunsi jotakin turvaa ajatellessaan ett? niin monta miest? ja tykki? meni puolustamaan ranskalaisen kevytmielisyyden uhkaamaa Magdaa. V?ltt?m?tt?m?sti meniv?t h?nen sormensa nyrkkiin ja h?nen pelkoonsa liittyi viha. H?n ym

Heti tulivat unenn??t. Ensiksi n?ki h?n koiransa tappelemassa Wojtekin koiran kanssa. H?n tarttuu keppiins? erottaakseen heid?t, mutta yht'?kki? h?n n?kee jotakin muuta. Magdan vieress?, joka hymyilee niin ett? h?nen valkoset hampaansa n?kyv?t, istuu ranskalainen, musta kuin kek?le. Toiset ranskalaiset pilkkailevat Bartekia ja osottavat h?nt? sormellaan. Veturin ritin??

?, kaikki kysyv?t mit? on tapahtunut. Hiton Bartekhan on unissaan repinyt alaupseeria parrasta. Nyt seisoo h

den Lümmel in die Fresse, dass ihm die Z?hne

otan ja isken lurjusta vasten suuta,

puoleksi pel?ten korpraalia, joka vihassaan sopertaa: "Ein polnischer Ochse! Ochse aus Podolien!"[1] V?hitellen kaikki hiljenee, Bart

en h?rk?! H?rk

Magda

n olonsa hyvin