Bartek Sankari

? rintaa vasten, toiset ovat heitt?neet sen taaksep?in. Aamunkoi alkaa jo valaa ruusuhohdettaan yli kaiken maan. Ilma on raitis ja kaunis. Sotamiehet her??v?t

joista punervat savupilvet kohoavat ilmaan. On vaan niin ahdasta, ei l?ydy laisinkaan kentti? eik? peltoja. Sen sijaan on v?ke? kuin muurahaispes?ss?. Kylien ja pikkukaupunkien ohi kuljetaan. Juna menee v?hemp?in asemien ohi niille pys?htym?tt?. Varmaan on jotakin tapahtunut,

teiltaan ja rient?nyt asemalle. Monilla katoilla liehuu jo lippuja; kaikki viuhtovat nen?liinoillaan. Olutta, tupakkaa ja sikareja vied??n vaunuihin. Riemastus on sanomaton, kasvot loistavat. Myrskytuulen tavoin riehuu "Die Wacht am Rhein" laulun s?veleet. Muutamat itkev?t, jotkut syleilev?t toisiansa. Meid?n "Fritzimme"[1] on hajoittanut vihol

n Preussin kuni

mme, Bar

el??

maamme

a aina v

?ri. He ihmettelev?t sotilasten ulkomuotoa ja rohkaisevat itse??n kertomalla

laisia! P

kyll? pian suorittaa asiat ranskalaisten kanssa. Bartek hymyilee mielihyv?st?, sill? mieliss??n on h?nkin, ett? ranskalaiset ovat joutuneet tappiolle. Kaikissa tapauksissa eiv?t ne en?? tule Pognembiniin viettelem??n Magdaa ja ottamaan omaisuutta. H?n hymyilee, mutta kasvojen t

h?n Wojtekille, ja hetken kuluttua h?n lis??: n?eth?

valmis varjostamaan h?nen iloan

tappiolle, pett??kseen vihollisiansa, mutta sit

ma mieli kuin h?nell?, ja viel? v?hemm?n, e

a, sill? kaikkialla on paljon junia. Kaikilta Saksan kulmakunnilta rient?? sotilaita auttamaan voitollisia tovereitaan. Junat ovat koristetut viheri?i

it? Mihink?h?n taivaa

. Se pys?htyy Deutziin ja viipyy siin? kauan aikaa, antaen terveiden kulkea ohi. Mutta kest?? muutaman tunnin, ennen kuin kaikki p??sev?t sillan yli K?lniin. Bartek rient?? muutamain muitten kanssa kats

liikutettuna-tuossa saat n?hd? kuinka mo

ll? t??ll? haavoitettujen joukossa n?kee kuolevan kasvot, joko levollisina siniset juovat silm?in alla, tahi ven?hdyksist? hurjistuneina ja katse pel?styneen?, samalla kuin valkoset hampaat loistavat esille. Bartek n?kee ensi kerra

ala auttakoon ja

inullek

a on kuin kaksi talonpoikaa tappelee, silloin viepi sant

ia. Uskotko, raukka, ett? ehk? saat ampua tauluun tahi pa

het ja sodan koko kurjuuden, alkoi h?n voida niin pahoin ett? h?n vaivoin pysyi seisomassa. H?n alkoi taas pit?? ranskalaisia arvossa, ja se v?heni vasta kuin Deutzist? kuljettiin yli K?lniin. Keskusasemalla siell? n?htiin ensimm?iset r

nsivat k?tens? ottaakseen niit? v?h?isi? lahjoja, joita v?kijoukko tarjosi, jollei vahti heit? siit? est?nyt. Bartek oli, sen mukaan mit?

oikeita raukkoja! Min? voisin tarttua tuollaisen

v?syneit?-vastaa Wojtek,

elt? he

aan puola

hteessa, jatkoi Bartek

selitti kun olivat lop

vaunuissa, oli mahdotonta sanoa, vastasiko yksi heist? kahta vai kolmea tavallista ihmist?. Mutta ikkunasta saattoi n

asi Bartek aivan kuin pel?ten e

t?, jotka eiv?t ole vangik

ala meit?

saat kyll? n

he kulkuansa. Heti seuraavan vaun

ttakoon me

kasvot, samalla kuin silm?n valkuainen k??ntyi ulosp?in. H?n oli varmaan

dot? kysy

mala olkoon minulle syntiselle armollinen! Ka

rik??n,-min? e

ni, mutta ko

oj

it

selle ristinmerkin

?t ymm?rr? p

at kasvot ja kauhean silm?n valkuaisen. Niist? ajatuksista ja tunteista, jotka t?ll? hetke