Bartek Sankari

tt?in h?n ja h?nen rykmenttins? k?skyn j??d? kiv??ri jalalla seisomaan paikalle, joka oli t?ynn? viinipensaita. Kaukana jyrisiv?t tykit ja ratsuv?ki lensi ohi sellaisella jymin?ll?, ett? maa vapisi

oin olisi kulkenut erityisten paikka

rtaa. Bartekin rykmentin edustalta kuuluu kauhea vingunta. Sotamiehet tirkist?v?t eteens?. Jotakin tulee tuolta lent?en, kuin valkosenpunanen ruusu, kuin pilvi, mutta pilvess? on jotakin muuta, joka vinkuu, korisee, puree hampaita, parkuu ja ulvoo. Miehist? huutaa: "Kraanaatti! Kranaatti!" Niin rient?? t?m? sodan lintu kuin myrskyn vihuri, l?hestyy, lankeaa maahan ja r?j?ht??! Kauhea r?tin? melkein halkaisee korvakalvot, pauke kuuluu kuin jos maa halkeaisi! H?mmennyst? syntyy niiss? riveiss?, jotka ovat l?hinn? patterioita, sielt? kuuluu huutoja ja komentosana: "Rivit kiinni!" Bartek seisoo ensi riviss? kiv??ri jalalla, nen? taivasta kohden ja parta kaulahuivin alle ty?nnettyn?. On kielletty liikkumasta, on kielletty ampumasta. T?ytyy vaan seisoa ja odottaa. Ja sitten tulee tuolla toinen kranaatti, kolmas, nelj?s... Myrsky puhaltaa pois savun m?elt?.

tuhansittain, miljoonittain. On ihmeellist?, ett? en?? ket??n on jaloillaan seisomassa. Yht'?kki? kuuluu surkea huuto aivan Bartekin takana: "Ah, Jesus!" sitten: "Rivit kiinni!" sitten taas "Ah. Jesus!" "Rivit k

k?? kysy

a sankarimme ja h?nen

?t. Bartek valehtelee. H?n ei pelk?? sill? tavoin kuin moni muu h?nen sijassaan olisi pel?nnyt. Kuri vallitsee h?nen mielikuvituksensa eik? kuvaile h?nen a

semmoinen raukka kuin sin? tuleekin ta

ess?. Ei kenenk??n mieleen en?? tule vied? pois kaatuneita ja haavoitettuja. Kuolevien korina sekoittuu kuulien vinkunaan ja tykkien jylin??n. Kolmiv?risten

rynn?nneet eteenp?in raivotarten tavoin. Paikallaan he eiv?t vaan voi seisoa. Er?s sotilas riist?? yht'?kki? p??st??n kyp?

maksi, vaikkapa tappelu alkoi k??nty? tappioksikin. Kokonainen rykmentti on melkein kaatunut, laukausta ampumatta. Sotamiesjoukkoja toisista hajoitetuista rykmenteist? rynt?? ohi hurjassa ep?j?rjestyksess?, ainoastaan Pognembinin, Yl?- ja Ala-Krzywdan ja Mizerovin miehist? j?? viel? paikoilleen, rautakovan preussil?isen kurin koossa pit?m?n?, mutta heid?nkin riveiss??n huomataan jo horjumista. Hetken kuluttua kurin kahleet katkeava

viety teura

p??se t??lt

ches Vieh![1]-

puolalais

taa kyll? olla hy

lasi! ?rjyy

? alkaa

jaha

liittyy

mme, neit

, mars!" Pistinten harja laskeutuu ?kki?, rivit levenev?t pitk?ksi linjaksi ja rynt??v?t m?elle pistimill? etsim??n vihollisia, joita silm? ei l?yd?. Noin kaksisataa viisikymment? askeletta on m?en juurelle ja sen matkan sotamiesten t?ytyy kulkea keskell? kuulasadetta. Eiv?tk? he kaadu viimeiseen mieheen? Eiv?tk? he per?ydy? Kaatua he kyll? voi

ut ole vie

He kaatuvat, mutta toiset kulkevat huutaen ja laulaen. He ovat saapuneet viinim?en reunalle ja katoavat pensastoihin. Laulua vaan kuuluu en??. V?liin v?lk?ht

? ne vai

sankari Steinmetz porsliinipiippua

le! Nyt ovat meid?n

noita ylpeit? kolmiv?risi?

ikittele!-sa

maa hymni?,-toinen Posenin rykme

stossa raivoaa

n", tarttui kiv??riin voimakkailla k?sill??n ja rynt?si eteenp?in muitten kanssa. Kuin h?n saapui m?elle, kaatui h?n kumoon ainakin kymmenen kertaa, loukkasi nen?ns?, tahraantui multaan ja vereen ja riensi raivoten eteenp?in samalla kuin h?n aivan heng?styneen? imi ilmaa avonaisella suullaan. H?n levitti silm?ns? ihan kuin saadakseen n?hd? jonkun ranskalaisen pensastossa, ja h?n n?kikin kolme kappalett

rynt?si kuin villipeto heit? kaikkia vastaan. He ampuivat liian l?helt?, salam

attunut

?hdess??n tuon hurjasti riehuvan taistelijan verivaahto suun ymp?rill?. Kuuliko Bartek v??rin vai huusivatko he

ne!-?rjyi Bartek ja yhdell? harppaukse

in savusta ja mullasta mustana, veren tahraamana, pikemmin villipedon kuin ihmisen n?k?isen?, rynt?si h?n eteenp?in ja tappoi kaikki mit? h?n tapasi, s?rki kiv??reit? ja murti p??kalloja. H?n niitti koneen hirve?sti v?li?pit?m?tt?m?ll? n

k, nosti lipun ja li

Mutta h?n saattoi n?hd? sen vaan silm?nr?p?yksen, sill? heti seuraavassa mur

in k?sin tankoon ja alkoi juosta toveriensa per??n. Joukko turkoseja, jotka ulvoivat varsin kauheasti, pakeni m?ell? olevien patteriain huipuille. Heid?n j?

,-huusi

?siss? helvetillinen ase. Joka isku teki aukon tihe?sti suljettuihin ranskalaisiin riveihin, jotka joutuivat kauhistuksen valtaan. Mihin Bartek vaan tuli

seurata h?nt?, ratsasti h?n jo toisella. Aivan s

rtek!-huusi

lloitettu. Pakeneva jalkav?ki oli toisen m?en rinte

an oli Bartek otta

assa, kolme lippua olkap?ill?, yhdess? maitten sotilaitten kanssa kulki m?ke? ales. Mit?, herrane

h?n ne ovat kaikki. Ei niiss? ole miehuutta ollenkaan. Sek? sinua e

ma heille,- vastasi Wojtek, joka oli n?hnyt Bartekin

rotevaa miest?, h?nen ihmeellisi? vaaleankeltaisia viiksi??n ja tuijottavia silmi??n.-"Ach Sie verfluchter Polake!"[1] sanoi majuri i

iiden puo

ella, osotti majuri h?nt? eversti

ttil?, tekee kunniaa kiv??rill?, samalla kuin vanha kenraali katselee h?nt? ja ny?kk?? suostumukseksi p

id?n Ylh?isyyten

Ylh?isyytens?, k??nt?? hevo

raali tahtoo ryhty? keskusteluun tavallisen sotilaan kanssa. H?nen Ylh?isyytens? tekee sen sit? help

kotosin?-kys

ist?,-vast

?. N

ek Sl

-selitt?

-vakuutta

?hden taistelet ra

Teid?n Ylh

oppa

... yht'?kki? muistuvat Wojtekin sanat h?nen mieleens?. H?

t saksalaisia, mutta vaan

? aivan kuin h?nt? haluttaisi nauraa. Mutta hetk

itte o

ttil?, tyytyv?isen?, syd?mmellisesti t

ittanut tappelun?-

eid?n Ylh?isyytenne! vas

uli tarttuu aivan luonnollisesti everstiin, majuriin, kapteeniin, aina alaupseereihin saakka. Kenraalin ratsastettua pois, antaa eversti puolestaan Bartekille kymmenen taal

tek ainoastaan ei ole

jalo naama oli yht? t?ynn? makkaroita kuin makkara he

et sent??n p?ssinp?

in?-mutis

oit kenraalille, ett? rans

?n itse olet

muistaa, ett? kenraali ja u

utta mit? se as

alkoi ?

sia, niin ei sit? sent??n tarvitse sanoa heille vas

sistahan sen san

?, mutta k

a jotakin muuta, ett? h?n tahtoi selitt?? Bartekille, ettei pid? puhu