Bartek Sankari

nkin todellisesti. Innostuksen hetken?, niin kuin esimerkiksi vankeudessa, saattoi h?n sanoa h?nelle vasten naamaa, ett? h?n oli raukka, mutta yleens? halusi h

? muuta. Nyt oli kaikki Magdan hartioilla, mutta kuin h?n kerran alkoi juosta, touhuta ja hommata, keksi h?n lopuksi aina

nen herra on tullut kotia? H?n on nainut kuningaskunnasta. Nuori rouva on verev?

llakin nainut, tuonut kotia vaimonsa

sitten?-ky

a ja niin n?in h?nen tulevan minua vastaan kuin kuningatar, kauniina, raittiina, kuin kuk

sill? hikisi? kasvojaan. Sitten j

h?nt?! H?n vastasi: "Mit? min? voin, sen teen." Ja millainen ??ni h?nell? sitten on. Kuin h?n puhuttelee, on se kuin laulua. Sitten aloin min? kertoa h?nelle ihmisten puutetta Pognembiniss? ja h?n sanoi: "Eih?n, eih?n vaan Pognembiniss?" ja niin aloin min? itke? ja h?n my?skin. Niin tuli armollinen herra, ja kuin h?n n?ki h?nen itkev?n, suuteli ja hyv?ili h?n h?

nsi korva

armollinen herra sak

e todistuksen, ettei sinun kauemmin en?? tarvitse olla t??ll?. Jollei h?nt? lasketa kokonaan vapaaksi, sanoi h?n, niin voipi h?n istua lopun ajan talvella, sill? nyt h?nt? v?ltt?m?tt?m?sti tarvitaan elonkorjuussa. Ymm?rr?tk?? Eilen armollinen herra oli kaupungissa ja t?n??n saapuu tohtori Pognembiniin, sill? h?n on saanut sinne kutsut. Eik? h?n ole mik??n saksalainen, ja h?n kirjoittaa sinulle todistuksen.

rouva-sanoi Ba

hyv?n vuodentulon! Nyt voit n?hd?, mist? apu tulee. Saksalaisiltako kenties? Ovatko he antaneet sinulle penni?k??n koreista

rmaan teen-vastasi

sti aavistaa, ett? h?nt? ahdistettiin ja ett? h?nelle voi tehd? mit? tahansa, ja h?nt? painusti mahtava, s??lim?t?n ja v?ltt?m?t?n voima, joka murtaisi h?net, jos h?n vastustaisi. Siin? h?n seisoi maaneuvoksen edess?, niin kuin ennen Steinmetzin edess?, maha sis?ss? ja rinta ulkona eik? uskaltanut vet?? henke?ns?. Siell? oli my?skin l?sn? muutamia upseeria. Sota ja sodan kuri olivat el?vin? Bartekin edess?. Sotilaat katseliva

oetahan vaan ??nest?? Pan

ti. H?n oli saanut k?skyn ??nest?? Schulbergia Yl?-Krzywdasta. H?n ei sill? ollenkaan vaivannut p??t??n, hengitti syv??n ja onnellisesti, sill? nyt h?n meni Pognembiniin, voidakseen olla kotona eloa korjaamassa ja maksamassa Justille. Kyl? oli h?nen edess??n. Tuuli tuuditteli raskaita t?hki?,