Hanna

maksi, sukulaisten luokse, jossa aikoivat viipy? aina jouluun saakka. Olga taas toivoi tulevaksi vuodeksi p??sev?ns? Helsinkiin; ?idin h?n jo oli saanut puolelleen, ja kun he yksiss?

n tahtoivat jotain perille vied?, ja h

n ymp?r?im?n?. Suuri koulusali, pieni kamari vieress? ja kamarin takana ky?kki. Huonekalutkin h?n asetteli kohdalleen, uutimet ikkunoihin, valkoiset k?yt?v?matot maalaamattomalle lattialle ja tuoreet katajat uunin ymp?rille. Kaikki oli hohtavan puhdasta ja siisti?. Ky?kiss? h??ri askareissaan h?nen erinomainen palvelustytt?ns?, Anna h?nen nimens? oli; siell?kin vallitsi sama j?rjestys, uutta kaikki ja somaa, vaikka yksinkertaista. Ryytimaan h?n my?s penkitti ja laittoi. Siell? kasvoi mahdottoman paljon ruusuja ynn? muita kukkia, ja pensaita ja puita. Aurinko paistoi, j?rvi oli tyyni, ilma raikas, taivaasta lankesi juhlap?iv?n rauha yli koko seudun. Ja lasten vanhempia tuli h?nen luokseen, vakavia, ymm?rt?v?isi? ihmisi?, jotka olivat sanomattoman hyv?ntahtoisia, h?n puhui heille lasten kasvattamisesta, ja he kuuntelivat hartaasti. Oli vahva side, jok

yi kaksi estett?. H?n oli liian nuori ja h?nelt? puuttui tarpeellinen m??r? oppia. Ei ne itse teossa olisi haitanneet, harras into ne kyll? olisi tasoittanut, mutta h?n ei voinut suorittaa vaadittuja tutkintoja eik? lasten

ollut suuri, koska h?n vaan oli tavallisen tytt?koulun l?pik?ynyt, niin h?nen hyv? halunsa kumminkin opin puutteen korvaisi. Itse h?n oli vakuutettu siit?, ettei h?nen vertaistaan opettajatarta toista olisikaan, ja h?n paloi halusta p??st? sit? n?ytt?m??n. Mutta ne hyv?t ihmiset,

kahvia, sanoi is?lle, ett? h?n oli p??tt?nyt ruveta opettajattareksi

is j??d? vanhaksi

demar tuli h?nen mieleens? kuin salaman isku. M

n?, san

enemm?

Paljon ty?t? ja v?h?n palkkaa. Muutamassa vuodessa ne kuihtuvat, poloiset, ja ovat sitten kuin

ksi; kyynelet alkoivat

issa kuin kukkaa k?mmenell?, saa olla ja el?? melkein niinkuin itse tahto

etti pyyhki? kyyneleit? pois, mutta ni

?siin? suhteessa kumminkin, ettei sinun terveytesi ke

teht?v?? t??ll? kotona?, sai

aat. No, ty?t? aina l?

a. Poika onkin

iinkuin muutkin nuoret tyt?t?, jatkoi is?, pudistaen poroa pap

hen sijaan illemmalla poruttiin. Kaikki muut tyt?t l?hetettiin kotoa pois ja vaan huvin vuoksi. Miks'ei sitten h?nt?, jolla oli totisempia tarkoituksia. Tahdottiin tehd? h?nest? tanssinukkea

oi ?iti vihdoin, ?min?

?n. Noin h?n oli puhunut hyv?lle ?idilleen. Ei h?n en?

t vanhempiasi pit?? ja heid?n luonaan olla. Ehk? viel?

ahtoi pakahtua vallan. ?iti l?ksi h

m?lt? se tuntuikin sangen hauskalta. Mutta paitoja oli koko tusina, Hanna oli viel? tottumaton t?h?n ty?h?n, ne valmistuivat hitaasti. Usein t?ytyi h?nen purkaakin, kun oli neulonut hullusti. Ja hioja oli hirve?n vaikea istuttaa, ei tahtonut mitenk??n saada niit? kainalon alta hyv?st

in h?n melkein aina itki, eik? tiennyt oikein, mink?t?hden h?nell? oli paha mieli. Mutta koulun ikkunoita h?nen t?ytyi katsella ja kuvitella itselleen opettajia ja oppilaita siell? sis?ss?. Kerran h?n illalla pime?ss? kulki ohitse monta kertaa, ja kun kaikki oli hiljaista, uskalsi h?n menn? oven sis?puolelle ja istahtaa portaille, sein?n viereen. Syd?n l?i, h?n pelk?si jonkun tulevan, tuntui juuri kuin olisi pahanteossa ollut. Mutta koulu oli sul

ett? paremmin n?kisi, sill? nyt alkoi jo v?h?n h?m?rt?? ja h?nen silm?ns? olivat heikot. Kulmia pakoitti; aina v?liin t?ytyi h?nen luoda katseensa ikkunan kautta johonkin kaukaiseen kohtaan, siit? oli h?n niille tuntenut ik??nkuin lepoa.

ma, nyt h?n kaasi

?iti laittoi Marin k

n suuhun ja oli v?h?n h?m

heitit vesiti

kun s

kaan its

in kallelleen ja si

olet paha

mit??n, heilutte

lkeit??? tuumaili Mari, joka toi iltap?i

? Ole si

?iti sanoi

, kun ei tied?.

?, jatkoi viel? Mari, ?antaisivat siell? ko

silloin n?ytt?v?t. Ei ne ann

uo tuolle t

liaan pit??. Ei ne ole niinkuin tyt?t. Ne kait itke? tillitt?isiv?t

etkos siin

lla ihan totinen

saada neulan silm??n

tti ?iti, ?sin? t

i napinrei

tten lampun valolla.-

ut sinulle koko

n kiinni, etteiv?

i niide

vin kauan kest?. Neulo ajoissa p

aahan ne tuolla tavalla irti,

kest??, jos kove

, Hanna rukka sinun t?htesi on niin paljo

, ett? kohta tippuva

, vahvasti vakuutettuna siit?, ett? oikeus oli h?nen pu

Mutta siihen se my?skin j?i. Into laimeni v?hitellen eik? h?n jaksanut en??. Olkoon, ajatteli h?n ja rupesi nukkumaan pitemp??n, meni v?list? aina ka

n mukaan, varusti itsens? vahvalla

h?n usein ja jatkoi: ?paitsi tyt?t; mutt

vastaan, v?itt?en ettei h?nt? vaivannut niin mik??n. ?iti antoi h?nen maata aamuisilla niin pitk??n, kuin vaan halutti; varoitti viel? palvelijoitakin h?nt? her?tt?m?st?. Kun Hanna lausui katumusta siit?, ett? oli nukkunut liiaksi, lohdutti h?nt? ?iti. Olihan se edes hyv?, ett? h?n sai unta, siit? h?n ehk?

viitsinyt sent??n, kun h?n muuten oli niin hyv?; passaili h?nt? niin paljon kuin ik?n? voi ja oli valmis menem??n vaikka tuleen h?nen t?htens?. Hanna pitikin Miinasta paljon enemm?n kuin Marista. H?n oli hyv?luontoisempi ja tyynempi. Mari sit? vastaan oli kiivasta sorttia ja tohahti v?h?n v?li? yl?s kuin tuuliaisp??. Miina rukka use

vaa?? kysyi h?n, ?ette

ensi pu

niin?? h

niin kovast

?s m

eid?n pit?? menn? tohtoriin.

mit??n, enh?n

en on?-Miina kulta

een ja kietoi k?sivart

okaa

esi valtavaan itkuun. Eik? h?n virkkanut sanaakaan, vaikka Hanna kuinka

e paha? Sen verran voi

? kysyi Ha

k?

. Enemp?? puhumatta laittoi h?n vuoteen valmiiksi, toimitti

a pisti ulos. Ei h?n mit??n ajatellut, katseli vaan. Mutta silloin tuli k?rp?nen siihen lent?en; kierteli ensin ja surisi; topsahti sitten ?kki? tuleen. Tyhm

esti; Mari tiskapytyss? niit? ensin rievun kanssa hankasi, huuhtoi sitten toisessa vedess?, tulikuumassa ja puhtaassa, josta narisevina otti ne yl?s ja laski kumoon p?yd?lle. Si

i sanoi, v?ltti h?n vastata suoraan ja koetti p??st? sill?, ettei h?n muka tiennyt. V?list? oli Hanna kauheassa tuskassa n?ist? kaikista, jotka t?ll? tavalla lyk?ttiin h?nen sieluunsa; mihin hintaan hyv?ns? h?n olisi tahtonut kuulla niit? valheiksi vakuutettavan; mutta ei ollut ket??n, jolta h?n olisi kysynyt. ?idille ei h?n kehdannut mit??n puhua, eik? uskaltanut, sill? ?iti varmaan o

li ky?kin p?yd?ll?, ja joi, huomaamatta, ett? sit? ennenkin

si. Min? ik??n toin pappanne ka

n?, jos herroje

ka, viel? t

sta taudeista ja kuinka viattomat usein onne

juoda, mit? jos h?neen tarttui! Tuskan hiki nousi

Mari? Kun

?n min? tied?, mutta elk??

tt?ytyy, jos

arin viiko

mm?n ryki, sit? kuivemmaksi ja karkeammaksi se k?vi. Kohta her?tty??n h?n seuraavana aamuna tunnusteli kaulaansa ja huomasi kauhistuksella, ett? siell? jo oli kipua. K

alista h?nen huoneesensa, ?minun pit?? menn?

nko pa

i tavallisesti mielell??n tohtoriin k?

inoi sormellaan leuan alle. ?Kosk

vastaan, ennenku

ohtorin luokse menn? y?l

it??n erinomaista; ei se punoittanut eik? ollut turvoksissa. Mutta sinne pisti, v?i

n, samaa juuri oli h?nkin saanut, kun syd?ntykytys h?nt? vaivasi. Se oli siihen aikaan, kun is? ensi kertoja tuli pahemmin liikutettuna kotiin ja oli kohtuuton moitteissaan ja vaatimuksissaan, niinkuin h?n semmoisessa tilassa sittemmin aina oli. ?iti ei

nkui, j?rvi huokaili, luonto valitti. Harmaata ja v?rit?nt? oli kaikkialla; p?iv?t pime?t, kaksi h?m?r?? vaan vastakkain. Ihmiset vet??ntyiv?t kotinurkkiin; panivat iltaisilla aikaiseen maata, nukkuivat my?h??n aamuun, puhuivat v?hemm?n viel? kuin ennen, murjottivat ja olivat ik?vi?. Muun ilon puutteessa sy?tiin vahvasti tukevaa, kark

aa?. Vastattiin: ?no; yh? vaan?

un kellon viisari osoittaa p?iv?llistunnin olevan k?siss?; kiireesti kootaan laukkuun taas neulat, langat, sakset, sormistimet ynn? kaikki muut tavarat, ja pikaiset j??hyv?iset otettua riennet??n nopein askelin kotiin, ettei mies enn?t? tuskastua odottaessaan. Muuten heill? ei mit??n tunnon vaivoja voi olla, sill? he eiv?t ole laiskoina istuneet; k?sity?t? he ovat saaneet niin kosolta tehdyksi, ettei varmaan kotona olisi enemp?? tullut. Ja sitten heill? on ollut niin hauska, on saanut kuulla niin paljon uutta kaikenmoista. Pormestarissa oli hiljakkoin pidetty herrakestit ja annettu hirve?n yksinkertaista ruokaa illalliseksi; ei kuin kolmea tai nelj?? lajia l?mmint? ja viinap?yd?ss? tuskin muuta kuin piirakaista ja a la daube'a. Oli se kumma, ett? ne kehtasivat. Sitten tiedettiin my?s kertoa, ett? viime tanssiaisissa oli franseesissa ollut kolmekymment? kahdeksan paria,

un niihin oli tottumaton, k?vi se vaikeaksi. Ei tiennyt oikein, kuinka istua, kuinka olla; mit? puhua, miss? ja mill? tavalla pit?? k?si??n. Ja niin siin? hikoili ja puhkaili, ett? se vasta hirve?t?. Muuttu

ollut mit??n, joka j?nnitti mielt?, tai kiinnitti ajatusta. Hiljaisessa, matelevassa el?m?ss? tuntui kuin henki olisi surkastunut mit?tt?m?n pieneksi ja n?k?alan rajat supistumistaan supistuneet. Tunteetkin tylsyiv?t ja mieli raukeni. Muuttui melkein koneeksi, joka m??r?tyll? ajalla mekaanillisesti toimitti m??r?tyn ty?n. Voimat sitten v?hitellen nuutuivat, jos viel? joskus tilaisuu

t, aitat, kaikki paikat siivotaan ja puhdistetaan. Sitten tulee toivottu vapaa- eli kissaviikko, jolloin vietet??n h?it?,

voi, kuinka t?st? lyhyest? lomaviikosta nauttii se, joka vuodet umpeen sill? v?lin toisen orjana on ja leiv?n t?hden hetki hetkelt? muiden k?skyj? tekee. Ja kuinka raskasta on, kun tuo kultainen a

. Miina toimitti askareita, ja ?iti kokoili viel? viimeisi?, enimmiten puolipitoisia, vaatteita nyyttiin, jota sitten l?hetti Hannan viem??n py

tin? pyykkipadan alta, sill? ovi oli porstuaan auki. Ylinn? kaikesta ko

alkojaan havuihin

n paikkaa ensi vuodeksi

t? kykeneisik??n, sanoka

? sen on hul

kulua. Mutta kyll? mi

an tuon on

t vastaamaan. H

netaan?, h?n sanoi n?h

sui Leena. ?Pianpa n?i

n t?ss? toise

uluu taas saaneen p

n se e

! Monesko tu

ek? ky

ik? ne mahda siihen loppua, onh

nut jo ja huono. Tokko viro

sanon, Hanna neiti, elk?? ikin? menk? naimiseen. Elk?? olko niin hullu. Ajatelkaas, saada lapsia, joka toinen vuosi, taikka hyv?st? lykyst?

an murheista mit??n. Mutta ihme kumma se on; sinne sit? vaan pit?? pyrki? yht?kaikki jokaisen: Ei aut

t varista ja vaivasta. Kyyn?sp?ihin saakka olivat hihat k??rityt yl?s ja tumman punertavina muokkailivat turpeat k?det vaatteita kuumassa lipe?ss?. Ilma oli harmaa ja h?yryinen, ikkunat vetis

anna meille aamiaista

din. Menk?? pian, e

sen aikaa, ette

yl

en ja katseli, kuinka vesikuplat nousivat pohjalta yl?s pinnalle ja siin? hajosivat. Kellert?v?n harmaata vaahtoa ker??ntyi padan reunalle, mutta keskell? pulppusi vesi ja sakeana kohosi h?yry kattoa kohden. K?det ristiss? seisoi Hanna ja seurasi t?t? kiehuntaa silmill??n, mutta

kaisin aamiaiselta; Hanna oli jo arvellut, ettei siit? sy

e?, sanoi Leena; otti kiulun, ammensi padasta vett? pun

ras siell? on pappan

yk?t??, lausui Leena, ?niinp? min? o

aroitti Mari, ?sill? on

Leena, joka oli sattunut k??nt?m??n kasvonsa ik

in? oikeassa,

olta ja hiljaiselta, k

vedess? kal

t? punkat jytisiv?t.

? on Sassa herra. Taita

ano papalle, ett

ajasalon herra l?htisi pois. Miina vastusteli, h?n ei olisi uskaltanut vie

unasta Miinan j?lkeen, nauro

? menek??n. Hyv?, k

nsi kasvoille ja syd?n rupesi ly?m??n. Kiivaita sanoja h?n lausui vedet silm

neiti, papp

aikki niin kummasti h?neen katsoivat. Viimein h?n py?r?hytti ymp?ri l?hte?kseen pois; mutta siin? oli lika?mp?ri luona, h?n ko

makasi kuraisella lattialla pitkin pituuttaan. Selk? kumarassa he molemm

? hullusti?

aisin h?n putosi vaikeroiden. Mari puristi k?si

, ?nostetaan tuo poloine

niin he yhdess? h?nt? raahasivat per?lle v

noita vaatteita, Hann

t, ty?nsi Mari jalallaan niit? v?h?n kokoon; sitten laskivat he kuormansa alas. Miina t

nnut. Hetken per?st? n?ytti h?nell? olevan helpompaa

tsoivat nyt vaka

sinun on asiasi? Eik?h?n pit

utta huokauksia nousi povesta,

en p??ll? vaivoissaan v??nteli itse??n. Ja h?nen silmiss??n asui kylm? inho, s??lim?t

tuskat taas lis??ntyiv?t siihen m??r??n, ett? h

k?dell? ja kun se v?syi, niin vasemmalla. Sitten oikealla taas, sitten vasemmalla, ja viimein molemmilla; eik? tahtonut en?? mitenk??n jaksaa. Kuuma puro roiski ja poltti milloin k?sivarsia, milloin silmi?; h?yry nousi varina h?nen kasvoilleen, jot

t onneksi kuuluivat

si h?n kohta, temmattuaan oven a

a h?n seisoi vieress? ja katseli, kun Mar

en vahinko?, porusi Mari. ?E

n rohjennut itse??n puolustaa, kun juu

uttua ja huivia. Hanna kysy

an kotiin. Ja sitten minun viel? pit?? hankkia sinne k?til?, rou

tyi. Siit? viel? pihalla menness??nkin riiteli,

nut tuon kaiken n?kem??n. Hanna yritti juuri kertomaan onnettomuudesta puuron kanssa, kun is? aukaisi sis?ovea, ja

tiennyt tuoda esiin mink??nlaista syyt?. ?itikin pyysi h?nt? menem??n; oli ep

kummalliseksi, ettei si

senlainen. Sinua on p

elevan katseen ?itiin. T?m?

htim??n ja kiitt

skasi ja uhkasi vied? h?net v?kisen, ellei hyv? puhe auttanut, puhk

?n, ?en voi muuta ymm?rt??. Min? tule

et varsinkin olivat kauhean pahoja ja naiset my?s. Mit? varten oli ?itikin l?hett?nyt Miinalle ruokaa ja liinavaatteita, lakanoita ja mit? kaikkea siin? lienee ollut, tuommoiselle huonolle ihmiselle. Ja kun h?n muisti syleilleens? Miinaa viel? hiljan ja olleensa h?nelle viimeiseen asti niin yst?v?llinen, rupesi h?n uudestaan itkem??n ja tunsi, ett? h?nt? oli petetty, ett? h?n tiet?m?tt?ns? oli koskenut johonkin saastaiseen ja tahrannut itse??n. Sitten h?n tuli ajatelleeksi, ett? ?idill

oleensa veti. Hetken tuskaa vaan, ja sitten h?n her?isi ij?iseen iloon, n?kisi Jumalan ja kaikki pyh?t silm?st? silm??n. P??t?s alkoi vakaantua h?ness?; h?n nousi yl?s, katsoi kerran taivasta kohden ja yritti heitt?ytym??n. Mutta siin? ?kki? juohtui h?nen mieleens?, ett? itsemurha oli kauhea synti, ettei h?n ehk? enn?tt?isik??n koskessa en?? katumusta tehd?,

itkenyt ja rukoillut, ei muiden n?hden, mutta yksikseen, ett? Jumala rakastaisi h?nt?kin ja ottaisi h?net maailmasta pois, ettei h?n vajoisi syntiin ja eksyisi oikealta tielt?, niinkuin suurin osa ihm

yd?ny? ja pilkkoisten pime?. H?n haki tikkuja, vaan ei l?yt?nyt. Riisui sitten pime?s

iljakseen vieri aika eteenp?in, yksitoikkoista, v?sytt?v?? kulkua. Kaikki oli tyhj??, onttoa, elotonta.

kkaa laatua; ei h?n sallinut kenenk??n t?ihins? sekaantua. Tuskinpa uskalsi en?? ?itik??n hellan luokse menn?, viel?

vajosivat tuon tuostakin alas helmaan ja unohtuivat sinne tuntim??riksi. Mutta eip? h?n saisikaan ty?ll? rasittaa itse??n, sen oli l??k?ri sanonut. Vo

n. Mutta h?nelle tuli melkein heti kylm?, jo ennenkuin h?n ehti luistimiakaan jalkaansa panna. Ja sitten h?n uupui melkein kohta ja kaatui v?h?n v?li?. Eik? ollut tuttuja

v?h?n h?n malttoi yhdess? kohden istua, tuskin muulloin kuin ruokap?yd?ss?. Eik? h?n paljon Hannan seurassa viihtynyt, sill? tyt?t olivat h?nen mielest??n niin ik?vi?. Poj

?sit?ineen, paremmin n?hd?kseen. Ulkona pyrytti ja tuuli vinkui nurkissa. Ei kadullakaan kulkenut juuri ket??n. Joku koulupoika vaan, kirjat kain

k?si is??. Ei pel?nnyt juuri, mutta toraa v?ltt??kseen tahtoi laittaa kumminkin. Hanna pyysi h?nt? kertomaan jotain hauskaa ja Jussi lupasi, jos vaan odottaisi

Jussi?? kysyi

oinen tyyneesti ja

mit? papp

?n, kun

s nyt se

mit? tapahtui k

oh

niin sanaa siit? hiis

, e

mmoiset tepposet,-tied?th?n si

ed?

kun sihattiin ja ongittiin, eik? ukko paha aavistanut mit??n vaaraa, ennenkuin peruukki yks kaks lent?? s?v?hytti yl?s kattoon. Voi, helkkuna, kuinka Polle h?mm?styi.

heid?n rohkeuttaan eik? osannut muuta kuin p?ivitell?. Mutta

etysti tulee an

en teki

lv?n, jos saavat. N?ytet??n onko poj

n ollut si

sa

voit kummink

ikka. El?

an olit mukana. Ja nyt si

n. Tuommoinen sin? aina olet. Ei si

??n ja koetti n?ytt?? urhoolliselta.

el? eroitettu. Eik? se

sin p??n ja viskasi

v?h?n tuumittelema

sa ja meni; Hanna

t kaiken p?iv?? olleet touhakassa; Jussin luona toveria juoksi yht?mittaa, mentiin ja tultiin, ankaran totisia oltiin ja t?rkeit? keskusteluita pidettiin. Ovi ai

rasi heit? lakkaamatta suurimmalla j?nnityksell?, varsinkin nyt, tutki

arat, ennenkuin ehtiv?t t?rv??nty?, sill? aikaa kun Jussi intoili. Peijuonit, nuo opettajat! Niin kavalasti olivat heid?t solminneet. Ja pojat, tolvanat, antoivat vet?? itse??n nen?st? muu